Aarne Pynnönen

Kirottu Akhilleus

2012-02-15T07:20:00.000-08:00

Joskus, eikä niin kovin harvoinkaan, tuntuu siltä, että antiikin kuuluisista ukoista nykyisiin tiedehenkilöihin asti viisaat ihmiset mm. lääkärit ovat jääneet historiaan vain siksi, että ovat jättäneet jälkeensä paljon ruumiita, inhottavia ismejä tai pahan taudin.
Herra Akhilleus (Akilles) oli nopsajalkainen sotasankari, jonka kohtaloksi koitui naiset ja heikko kantapää ja tästä on saatu sitten kärsiä kaikki nämä tuhannet vuodet. Jos Akhilleus olisi osattu kastaa oikeaoppisesti Styks –virrassa, siis kantapäätä myöten, ei minuakaan estäisi mikään lenkkeilemästä entiseen malliin.
Siitä kaikki alkoi, että eräänä sunnuntaina vanhan vuoden sulien aikaan pohje kipeytyi millään lailla revähtämättä tai muutenkaan vaurioitumatta. Siis ihan itsestään ja siitä lähtien on vaiva vaan pahentunut. Kun jalka alkoi puutua ja väsyä nivusia myöten, tilasin lääkäriaikaa ja jouduin terkkarille kontrolliin. Hän päätyi akillesjänteen tulehdukseen, sain voimisteluohjeet, mutta en kärsinyt toteuttaa. Lääkäriinkin pääsin, koska aloin sittenkin lyhyillä nettilääketieteen opinnoilla yhdessä pitkillä vastaavilla opinnoilla kyllästetyn muusan kanssa epäillä veritulppaa. Lääkäri kumosi epäilyn ja vapautti peloista.

Sain 100 kpl Burana 600 oikein e-reseptinä ja passituksen fysioterapiaan ja verikokeisiin. Tänään ottivat 5 putkea verta ja terapia on ensi tiistaina. Linjamenttia (Mobilat) olen hölvännyt surutta kinttuun siihen kipeään pohkeeseen. Yläjalalle kun ei osaa mitään tehdä.

***

Ilmanvaihtokoneesta vielä:
Vitshi, vitshi sanoi miekkapoika. Ei se jäätyminen johtunut mistään kesäasennosta, sanoi huoltomies, joka oli saanut ryöpytystä isännöitsijältä ja aivan syyttä. Mies hoitaa hommansa kiitettävästi. Koko ilmanvaihtokonesarjassa oli alun alkaen valmistusvirhe, eikä yksikään toimi. Esilämmitysvastukset ei mene päälle, ja ilma virtaa ulkoilmalämpötilaisena paineella sisään kaikista venttiileistä.
Vaan ei virtaa meillä, niin rakenteli Arttu, jolla on pakillinen työkaluja vielä kerrostalossakin ja tarvittava taito kaikkeen särkemiseen!
Tästä kaikesta riemastuneena kävin ostamassa vessanpöntön ja uuden hoivakasvin – käpypalmun (joka ei ole edes sukua muille palmuille) – kun halvalla sain.
Haittaakshe?

***

On suruaika. Lordin rumpali on kuollut. Pahoitteluni.

Ilmanvaihtokoneet

2012-02-10T23:52:00.000-08:00

Ihmiset usein sekoittavat erilaiset ilmanvaihtojärjestelmät. On ilmanvaihto, johon kuuluu painovoimainen ilmanvaihto, koneellinen ilmanpoisto ja koneellinen ilmanvaihto. Sitten on tämä ilmastointipuoli, mikä tarjoaa autojen tapaan viilennettyä ilmaa kesähelteillä.

Nyt pakkasten aikaan ihmeteltiin, kuinka kylmää tulee ilmanvaihtolaitteista. Niska oli kirjoittajalla jumissa ja holotnan tuntu vallitsi, vaikka mittari näytti joka huoneessa 22 astetta. No aikanaan sekin selvisi.

Huoltoyhtiön mies tuli kertomaan, että systeemi on jäänyt kesäasentoon: kaikki filtterit konehuoneessa oli umpijäässä – ja niitä sulateltiin ja kuivattiin räteillä.
No, sellaistahan sattuu. Huoltomies kävi seuraavana päivänä imuroimassa suodattimet ja palautti laitteen takaisin toimintaan. Toimii, mutta vieläkään ei vastukset käynnisty, vaan tuloilma on jäätävän kylmää. Onhan tuosta ilmoitettu uudestaan, mutta nyt odotellaan urakoineen asennusfirman edustajaa etsimään vikaa.

Toki täällä tarkenee, kun avaa ilmanvaihtokoneen kaapin oven, jolloin kone hiljenee, mutta pesuhuone vastaavasti kylmenee.

***

Tuntuu vihdoin mukavalta, kun TV:stä ei tule enää jatkuvaa vaalihömppää. Lehdet tosin vielä hehkuttavat, mutta muutenkin ne ovat aina jälkijunassa ja peesaavat telkkaria ja toisiaan.

Tämä Niinistö, oikeistolainen presidentti, sai aikaan naapurimaassa Venäjällä vastaryöpyn. Kaikenlaiset Suomen vastaiset uutiset menivät siellä läpi kuin kommunismiin yhä uskovassa jälkiherännäisessä maassa mennä vain voi.
Meillä on venäläisvaimojen lapsia kuulemma otettu huostaan 16 000 ja kaikkea muuta törkyä. Onkohan sielläkin uutisköyhä vuodenaika, kun katulapsista ja paleltuneista ei arvaa puhua ja mellakatkin ovat liian arkoja asioita tulevia vaaleja ajatellen.

Alkaako nyt uusi vihan kierre, kuten ns. kylmän sodan aikaan, milloin piti olla kumartelemassa itään? Suomen näennäinen vauraus on perua NL kaupasta ja Venäjän nykyinen takapajuisuus on pienen Suomen syytä?
Kekkosta meillä ei enää ole kuin muistoissa. Niinistöön pitää luottaa.
Olkaamme siis suomalaisia.

Saatiin presidentti

2012-02-07T12:02:00.000-08:00

Soini sai taannoin eduskuntavaaleissa jytkyn. Presidentinvaalien aikaan puhuttiin vastajytkystä, kun tuli Haavistoilmiö.
Mikä oli tuo ilmiö?
Helsinkiläiset taiteilijat ja muutkin ympäri Suomen sellaisina itseään pitävät saivat tämän protestiliikkeen aikaan ”vanhoillisten oikeistolaisten voimien vastavoimaksi”.

Mikä vika on Niinistössä verrattuna Haavistoon? En tiedä itsekään sen paremmin kuin TV:n Kiteellä haastatellut ihmiset. Ne myönsivät Haaviston ylivertaisuuden kaikissa haastingeissa, mutta silti oli jotain... miksi eivät häntä äänestä. Arvatkaa loput.

Soinia moititaan huonosta kampanjasta. Voi niin ollakin. Mutta jos mies jo puolivälissä huomaa suosion laskeneen, on tosiviisasta julistaa kannattajiensa haluavan hänen pysyvän puolueen puheenjohtajana ja jatkossa pääsevän pääministeriksi.
Sallikaa silti valistunut arvaus.
Soinilaisten aika on ohi. Puheenjohtajasta tulee myöhempien aikojen pyhien Vennamo, joka kannetaan ulos istuntosalista. Kannattajat ovat jo suostuneet vaalien jälkeen jättämään salin muistojen joukkoon.
Valitettavasti kaikki pyörii ympyrää, vain syklin pituus vaihtelee.

***

Lennu, Jenni Ja Sauli Niinistö ovat perheenä edustava demokratian ilmentymä Suomen johdossa, mistä heitä onnittelen. Etenkin Lennua ja Jenniä, jotka ovat täysin vailla omaa syytään joutuneet vaikeaan asemaan.
Silti olen vakuuttunut, että Jennin osa on helpompi, kuin Manolon..Leguaanin...en nyt muista Floresin, vaikka muslimimaiden tai minkä tahansa maan valtiovierailuilla. No, mist mie sen tietäisin?

Meille on syötetty vastoin tahtoamme uusi käsitys siitä, että kaikki telkusta, rajalta tai muualtakin tuleva pitää suvaita. Olen tässä vallankin Haaviston kannalla. Suvaita pitää kaikkea, tai on huono ihminen. Kun nyt on taas kevät tulossa, suvaitsevaisuus mitataan koiran- ja kissanpaskakeskusteluissa. Siitä päästäänkin jo lokinpaskakeskusteluun. Sitten tulee koirat ja kissat, naukuminen ja haukku!
Suvaitaan, mutta ei Haavisto puuttunut näihin. Pitää suvaita vain mamuja.

Mitähän Haavisto tarkoitti omalla spesifillä suvaitsevuudellaan verrattuna Niinistön suvaitsevaisuuteen? Niinistön suvaitsevuutta ei ainakaan kukaan TV haastatteluissa huomioinut. Onko suvaitsevaisuus vain vihreä homoliittinen arvo? Pitäisikö enemmän antaa ulos kuin ottaa sisään? Riittäisikö pienen Suomen voimavarat Haaviston ehdottamaan yliglobaaliseen rauhantarjontaan?
No, ei Haavisto olisi maata turmioon vienyt. Kysymys on vain pelistä, mikä johtaa vallankäytön sivuraiteelle, edustamiseen ilman valtaa.
Kansalaisen kannalta on kuitenkin lohdullisempaa Niinistön lausuma, että oman maan etuja pitää aina ensin hakea. Talouden pitämisestähän Niinistö on ollut aina tiukka, kansanedustajien vastarinnasta huolimatta.

Sanoisin tässä, että Hyvä Niinistö, mutta se olisi kai puolueellista. Siksi toteankin, että luojan kiitos, ei tullut presidenttiä, joka antaisi, vaan ei mitään ottaisi. Ei rauhanturvaaminen ole elinkeino.

Eläköön potkupallo

2012-02-02T01:08:00.000-08:00

Olen kerta kerran jälkeen lausunut ihmetykseni siitä, mikä saa ihmiset purkamaan kaikki patoutuneet alkukantaiset primitiiviraivarinsa viattomaan potkupalloon?

Jos ajatellaan palloa esineenä, joka tuo etenkin heikoissa ja köyhissä oloissa elävien lasten eloon rattoa ja lohtua, ei ole moitteen sijaa. Oikeastaan ainoat keinot päästä ylös surkeudesta ovat jalkapallo tai rikollisuus. Siinä on pelille motiivia kerrakseen. Jos opit pelin hyvin, vältät köyhyyden ja rikolliseksi ajautumisen.

Mutta sitä en jaksa ymmärtää, miten aikuisen ihmisen nuppi voi mennä niin sekaisin, että tappion hetkellä aletaan tappaa ihmisiä tulella ja silmittömällä väkivallalla. Tai ymmärrän toki, jos asiaa ajatellaan englantilaisittain. Siellä jalkapallohuliganismi koetaan kansalaisoikeudeksi purkaa turhautumistaan. Jos sanon näin julkisesti, mistä yhteiskuntaluokasta nuo huligaanit pääsääntöisesti tulevat, joudun syytteeseen kiihotuksesta yhteiskuntaluokkaa kohtaan.

Ovatko nuo tappelijat samoja palkkasotureita, jotka käyvät ympäri maapallon kaikissa WTO:n, ja vastaavissa kokouksissa tappelemassa mielenosoituksen sateenvarjon alla. Kuka maksaa heidän matkansa ja oleilunsa tappeluiden välillä? Tuskin he ehtivät (tai pystyvät?) ”harrastukseltaan” oikeissa töissä kuitenkaan käydä.

Nyt jalkapallomellakat ovat levinneet Egyptiin ja jos viime kevään esimerkki toimii, kohta myös kaikkiin arabimaihin. Ruumiita ja haavoittuneita tulee enemmän kuin pienimuotoisessa sodassa. Mutta eihän väkivaltaan ainakaan muslimimaissa tarvita edes jalkapalloa.

***

Onneksi ensi sunnuntaina saadaan palata normaaliin elämään. Olen ja uskon monen muunkin olevan kaulaa myöten täynnä presidentinvaaleja. Nyt onneksi on mukaan tullut jo viihteellinen puoli, uutisvuotomaiset sananselitykset ja muu hömppä. Asia on käsitelty kuukausikaupalla kaikilla kanavilla, mediakokissa, jälkiviisaissa, Uutisvuodossa, kaikkialla. Hyvä niin.

Yhteenveto:
Haavistolle globaali tasa-arvo ja vihreys ovat Suomen asioita tärkeämpiä. Hän olisi valmis mm. kohtaamaan Dalai Laman silläkin uhalla, että Kiinan kauppa loppuisi. Niinistö olisi varovaisempi. Haavisto on valmis aina tarjoamaan jotain muualle, mutta ei ottamaan mitään meille. Jokaisella ulkomaanpalveluksella tuntuu olevan positiivinen vaikutus Suomen oloihin. Voi kun näkis?

Ylimalkaan kuulostaa siltä, kuin molemmat olisivat presidenttinä ryhtymässä hoitamaan muun maailman asioita silläkin uhalla, että Suomen etu unohtuu. Niinistö tosin varovaisemmin. Vai onko tämä seurausta siitä, että valta Suomen suhteen on nipistetty liian pieneksi isoille miehille?

Nyt on päästy vaiheeseen, jolloin alkaa palkkakilpailu. Molemmat ovat panemassa presidentin palkan verolle tuloerojen kaventamiseksi. Jos tämä kilpailu jatkuisi vielä viikonkaan, kumpikin olisi valmis jopa maksamaan presidenttinä olosta!

***

Ei lopu biodiesel Lappeenrannasta, kun UPM perustaa ison tehtaan. 100 000 automobiiliä ajelee tuotannolla vuoden. Eihän täällä ole edes niin paljon dieselautoja!

Tappio voitoksi

2012-01-24T00:28:00.000-08:00

Presidentinvaalin ensimmäinen kierros on takana ja että sitä on jaksettu vatvoa. Joka kanavalla ja lehdellä pitää olla ikioma vaaliasiantuntijansa, joka laskeskelee vaihtoehtoja, miten olisi ollut, jos...tai mitä tämä ilmiö vaikuttaa tulevaisuuteen?
Ei vaaleissa mitään ihmettä tapahtunut. Tämän voin todeta syyllistymättä jälkiviisauteen. Enintään se oli ihme, miten poliitikot pystyvät näennäisen harjoittelematta kääntämään tappion voitoksi, vaikka kaikilla oli erinomaisen onnistunut vaalikampanja.

Paras oli taas Soini, joka vähille äänilleen antoi selitykseksi, että toinen puoli hänen kannattajistaan haluaa hänet ehdottomasti puolueen puheenjohtajaksi ja siksi äänesti jotain muuta.
Muuan yltiöpää käänsi tämän vielä niin, että nämä muita äänestäneet haluavat Soinin pääministeriksi. Kaukaa haettu selitys, kun Soini ei uskaltanut lähteä edes hallitukseen.
Kun kysyttiin, mihin se jytky nyt katosi, Soini sanoi, ettei mihinkään. Siellä kaikki 39 kansanedustajaa jytkyilee eduskunnassa (ja kentälläkin, jos kohta vaalien aikana ovat olleet hiljaa sitä yhtä lukuun ottamatta, joka ilmoitti, ettei olisi kuunaan uskonut äänestävänsä vihreää homoa).

Paavo Väyrynen oli pettynyt ja ymmärrän sen tilanteessa, jossa uhosta tulee tuho. Kansa äänesti häntä kuulemma liian laiskasti, etenkin pohjoisessa. Toinen Paavo, se Lipponen, kärsi tappionsa urhoollisesti, jopa hymyili. Muilla vika heikkoon menestykseen oli milloin sosiaalisessa mediassa, milloin missäkin. Lipponen sanoi suoraan, että vika oli hänessä itsessään. Voiko sen rehellisemmin sanoa?

Nyt nähdään sitten se arvopresidentin arvojohtaminen, mikä minulle ei ole ikinä oikein selvinnyt, siis sisällöllisesti. Toivoisin kuitenkin presidentin arvojohtavan tämän maan taas nousukuntoon, ettei Sailaksen 5 mrd leikkaukset yhdistettyinä veronkorotuksiin tulisi täysimääräisesti voimaan.

Totta kai ymmärrän, että arvojohtaminenkin vie aikansa, mutta annan silti jo suuntaviivoja, kuka sitten tuleva presidentti onkaan.

Heikko taloustilanteemme johtuu siitä että meillä on aivan liian paljon yrityksiä, kun pitäisi olla tekoja ja menestyksiä. Entinen esimieheni, melko yrmy äijä muuten, sanoi, että ei riitä jos yrittää parastaan, täytyy myös olla hyvä. Tämä sopisi ohjenuoraksi myös huippu-urheilijoille, jotka menevät isoihin kisoihin katsomaan, mihin kyvyt riittää.

Aluksi koko sana yritys ja kaikki sillä alkavat sanat pitäisi poistaa ja korvata esim. sanalla onnistus tai menestys. Tulisi viimeinkin menestysjohtajia menestysmaailmaan, jaettaisiin menestyspalkintoja jne. Toki on muitakin sanoja, jotka tulisi korvata innostavammiksi, vero = (yhteiskunta)vastike eli maksu siitä, että saa olla olemassa. Osa sanoista joutaisi arvojohtamisen nimissä poistaa kokonaan, vaikka tuki, hanke, muoti ym.

***

Lisäksi on joitain syvälle juurtuneita vääriä käsityksiä, joihin arvojohtajan pitäisi heti johtajakautensa alussa puuttua:

- vaatteet näillä leveysasteilla on lämmön säätelyä, ei koristautumista, varten; pipoa pidetään talvella, ei kesällä, hatun lippa kuuluu olla eteenpäin, housut sopivan kokoiset, ettei taskut ole polvissa jne.
- jos liha pitää syödä (ihanan punaisena) raakana, on turha tuhlata aikaa ja energiaa pannun lämmittämiseen sitä puolta minuuttia varten, minkä liha ehtii pannulla olla
- vanha sanonta: malttaa köyhäkin keittää vaan ei enää jäähdyttää on nykykokkien osalta muuttunut näköjään niin, ettei malteta enää edes ”keittää”
- vuodenaikojen väkinäinen vääntö on turhaa: kesälajit urheillaan kesällä ja talvilajit talvella, on vaan maltettava odottaa ja vuodenajat vaihtuvat ihan itsestään
- hampaat on luuta ja luunväriset, kipsin pitää ollakin vitivalkoinen

Nyt on puhuttu niin paljon vaaleista, että kohta on aika alkaa taas puhua tummista! Onhan meillä siihen ihan oma puoluekin.

***
Terveisiä Tuulalle raketinampujalta!

Kirjailijaelämää

2012-01-17T12:32:00.000-08:00

Tuskaa ja paskaa. Sitä on kirjailijan työ.

Tosin aiheita on maailma täynnään. Siksipä se onkin vaikeaa seuloa niistä esiin ensinnäkin ne aiheet, joita ei kukaan ole vielä käsitellyt. Ja sitten niistä lopuista pitäisi löytää ne, mitkä saattaisivat kiinnostaa lukijoita.

Eikä tässä vielä kaikki, sanotaan TV-mainoksissa. Pitää vielä osata kirjoittaa siitä jo valikoidusta aiheesta niin, että se ensinnäkin tulee julkaistuksi ja sitten vielä luetuksi (ja tietenkin myydyksi, mikä seuraavan kirjan julkisaamisen kannalta on erittäin merkityksellinen pointti)

Meillä pienen kielialueen maana on vain muutama kirjoillaan itsensä elättävä kirjailija. Apurahojen kanssa taistelevia on muutama edellisten lisäksi. Sitten jo kourakaupalla niitä, jotka sinnittelevät ansiotyön ja kirjoittamisen välissä.

Maassamme on jokaisella työläisellä jokin ammattijärjestö ja niiden liitto, johon on pakko liittyä päästäkseen edes töihin. Liittoon kuulumaton on tyyppi, joka istutaan ulos alta aikayksikön. Voi toki olla, että olen lukenut liikaa vasemmistolaista työväenliikkeen historiaa. Siellä ainakin näin uhottiin.

Sitten on kirjailijoiden ammattiliitto, Suomen kirjailijaliitto, jossa on seinät kovin kapiat ja katto alhaalla. Tietojen mukaan siellä asuu reilut 600 ammattikirjailijaa ja tuskin enempää huolitaankaan. Siis täysin toisinpäin kuin normaalissa edunvalvontajärjestelmässä, missä jokaisen työssä olevan pitää kuulua liittoon.

Toki tässä tietty järki on. Pitää ensin osoittaa omaavansa sellainen tunnustettu kaunokirjallinen taito ja kyky ammattimaiseen kirjailijatyöhön. Periaatteessa kaksi teosta pitää olla, mutta yleensä kai vaaditaan ainakin viisi. Ja niidenkin tulee olla niin kaunokirjallisia, ettei niistä saa susikaan selvää.

Miksi näin, kysyt?
No siksi, että apurahat ovat rajalliset ja mitä vähemmän on saajia, sitä paremmin ne riittävät. Jos et ole kirjailijaliiton jäsen, et tule kuunaan saamaan apurahoja. Joku muu ammatinharjoittaja kysyy nyt, ettei hänkään ole saanut koskaan apurahoja.
Vastaan: ole onnellinen, että sinulla on jotain, mitä ihmiset tarvitsevat ja saat siitä rahaa. Kirjailijalla ei ole mitään annettavaa, ellei TV tai lehdistö tai jokin muu onnenkantamoinen anna nostetta, kuten Sofi Oksaselle (rasta, viro-suomi yhteys), Tervolle (iltapäivälehden kolumnisti, uutisvuoto). No onhan näitä onnenkantamoisia. On myös Arto Paasilinna, joka ihan omilla kynillään nosti itsensä.

Mutta kirjoitan tätä sillä ajatuksella, että kun nyt olen ties monennenko kirjani puolessavälissä, ajattelen mikä on se pakko, mikä panee ihmisen kirjoittamaan hyvin tietäen kaikki menestymisen esteet. Ei se ainakaan ole rahanhimo, menestymistoiveet, julkisuushaaveet, ei löydy mitään. Vaimokin kiukuttelee, että tuollainen mies, joka ei osaa rakentaa vaan kirjoittaa, kuolisi vanhassa maailmassa hyvin äkkiä viluun ja nälkään. Valitettavan usein ennen apurahoja niin kävikin.

Kyllä meitä jokin riivaa. Onko se älyn puute, liika äly, käytännön puute, laiskuus?
Kerran kyselinkin kollegoilta, mikä meissä on vikana. Kukaan ei oikein osannut vastata. Tai ei ilennyt?

Osaatko sinä kertoa?

Pelkkää puhetta

2012-01-13T07:38:00.000-08:00

Kyllä politiikka on puuduttavaa, ainakin TV:sta katsottuna. Samat kolme Paavoa täydennettynä kolmella erinimisellä miehellä ja kahdella kaunottarella kertaavat samojen toimittajien tekemiin samoihin kysymyksiin kantansa moneen kertaan päivässä ainoastaan sillä erotuksella, että mitä lähemmäs vaaleja tullaan, sitä keskemmälle suuta kieli pannaan, ettei vaan tulisi vahingossa päästeltyä sammakoita.
Jostain olen kuullut, että maassamme ei muka ole riittävästi TV kanavia. Voi, kyllä niitä on ihan liikaa. Kohta pariin viikkoon ei ole juuri töllötintä uskaltanut avata politiikan pelosta.
Sitten joka lehdellä, puolueella, ehdokkaalla, tukiryhmällä ja sadoilla muilla järjestöillä netissä vaalikoneet ja tämä loputon riesa, sosiaalinen media puolella kymmenellä eri nimellä ja kaikissa on jokaisen itseään kunnioittavan ehdokkaan ja kommentaattorin tavallista rahvasta unohtamatta esiinnyttävä anonyyminä (Soinia lukuun ottamatta, sen hän jaksoi aina vakuuttaa), jonka median hirmuvaltaa edes asiantuntijat eivät osaa arvioida. Sitä muistellessa puhutaan arabikeväästä ym. median laukaisemista verilöylyistä niin hyvässä kuin huonossakin mielessä, arvioitsijan asenteista riippuen.
Onko siis ihme, jos siellä jo muutaman kommentin jälkeen mennään asiattomuuksiin vaikka kuinka asiallisesta aiheesta? Valvonta on mahdotonta. Kun asiattomuuksien, henkilökohtaisten loukkauskirjoitusten, vihakirjoituksen ja mitä niitä nyt onkaan, jäljille päästään, on vahinko jo tapahtunut. Poliitikolle huonokin kirjoitus lisää mainetta lopunperin, tärkeintä on vain olla esillä, hyvässä tai pahassa. Mutta samaan syssyyn tulee sitten herjattua niitäkin, joilla ei ole julkisten asioiden kanssa mitään tekemistä.
Tästä on tullut maan tapa. Ja kaikesta tästä informaatioähkystä huolimatta joka kolmannella on muka lopullinen valinta tekemättä, mihin vanhat Paavot aina viittaavat.

Suomen presidentin ominaisuuksia käytyjen vaalikeskustelujen pohjalta mitattaessa tärkeimmät maan ongelmat ovat tasa-arvo eri muodoissaan (siis naisten tasa-arvo, miehistä ei niin väliä), seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet ja maahanmuuttajien kohtelu antirasistisesti (mitähän sekään käytännössä tarkoittaa?). Liekö Suomi sittenkään noin takapajuinen maa kuin vaalipuheissa annetaan ymmärtää? Ja Suomeenhan ollaan presidenttiä valitsemassa.
Noiden asioiden rinnalla ulkopolitiikka, minkä johtaminen lienee kuitenkin presidentin päätehtävä, jää sivurooliin. Mutta senhän nyt hoitaakin hallitus, toisella kädellä ja sivuhomminaan. Keskittyköön tuleva presidentti päätoimisesti noihin ihmisoikeuskysymyksiin, tasa-arvoon ja seksuaalisiin vähemmistöihin oikein olan takaa, että loppuu maamme häpeä ainakin niiltä osin, meillä ja muualla. Sitähän nykyinenkin harrasti arvojohtajuuteen vedoten jouduttuaan pitkin hampain luopumaan loputtomasta lautaskiistasta huippukokouksissa.

Sarkasmia on joskus vaikea, jopa mahdoton erottaa vihapuheista, niin huono on yleinen huumorintaju. Kun nyt sanon, että nykypresidentin on oltava ainakin nuorisoa, vasemmistoa ja natonvihaajia miellyttääkseen nainen tai sivari, ollaankin jo lähellä kysymystä siitä, kuinka selviydytään toisesta presidentin tehtävästä puolustusvoimien ylipäällikkönä. Nykyinen oli rauhan nimissä valmis luopumaan jalkaväkimiinoista, mikä on köyhän armeijan ehdottomasti tolkullisin ase. Näin toimien armeijaa ymmärtämätön ylipäällikkö antoi tarkan kuvan pätevyydestään ja sitten alkoikin huoli rahanpuutteesta painaa. Ei ollutkaan varaa korvaaviin järjestelmiin. Vai oliko kyse harkitusta pyrkimyksestä puolustuskyvyn heikentämiseen, mitä on lähes mahdoton uskoa. Jos tuo onnistui naiselta, mihin pystyykään kokenut sivari? Toivottavasti sitä ei jouduta koskaan todistamaan. Tulee Elisabethia ikävä, jonka tasa-arvokäsitys ja puolustuskyvyn määritelmä olivat toista maata.

Tunnetustihan politiikassa ei kuunnella tohtoreita eikä puolustusasioissa ammattiupseereita. Osataanhan tuloeroja kaventaa ilman talousoppineitakin vanhalla vasemman laidan kaavalla, hyvätuloiset köyhdytetään ja niin tuloerot kaventuvat.
Sain kerran verottajalta kortin: ”syntynyt vapaaksi, verotettu kuoliaaksi”. Kiitän siitä.

Vaistoa ja viisautta

2012-01-05T06:24:00.000-08:00

Luin jo kansakoulua ennen naapuritalon kirjasta ”Vietit ja vaistot lintumaailmassa”, että linnuilla sen paremmin kuin muillakaan eläimillä ei ole älyllistä elämää. Ei ajattelukykyä, ei logiikkaa. Siihen asti olin kuvitellut sen saman naapurin pystykorvan (pystykoiran, kuten silloin luulin) hyvinkin osaavan hymyillä, kun sitä juoksutin. Petyin, mutta ei se jäänyt suinkaan viimeiseksi pettymyksekseni.

Hyvä ystäväni Eero Alarik Hujanen, kotieläin- ja metsästystieteiden lähesmaisteri (itseoppinut) on aikojen saatossa kertonut useita eläintarinoita, jotka nyt noita talven panemia sorsareppanoita katsellessani tulin muistelleeksi.

Eero Alarik oli aikoinaan maalla asuessaan katsellut, kuinka harakka yritti nokkia maasta jäätynyttä ruokapalaa. Naakka katseli pää kenossa metrin päässä. Kun harakan pää väsyi, jatkoi naakka nokkimista. Valitettavasti ei koskaan selvin nyt, saiko kumpikin osansa tekemästään työstä. Yleensä, lintumaailmassakin on, että vain älykkäin tai röyhkein saa. Kumpi sitten noista kahdesta edusti kutakin haaraa?

Kävellessäni pari päivää sitten linnoituksen satamanpuoleista rantaa kotiinpäin näin. kuinka satapäinen varisparvi porhalsi kohti linnoituksen kärjen isoja puita. Muuan väjö reppana, joka ontui toista siipeään matalalla vaappuen, harhautui joukosta ja suuntakin petti pitkälle matkalle kohti varuskuntaa. Silloin repesi parvesta saattojoukko, joka kävi hakemassa väjön linnoituksen suojiin. Kaveria ei jätetä –periaate toimi lintumaailmassakin.

Kerroin tämän Alarikille, joka vahvisti asian. Hän oli nähnyt variksen jäävän auton alle ja siihen tuli puoliryhmä heimolaisia töllistelemään. Yksi, kai heimon vanhin, nokkasi raatoa. Ei elon merkkiä ja sitten kaikki yksissä tuumin hotasivat vaakun suihinsa. Kaveria ei jätetä!

***

Koiramaailmassa etenkin havaitaan älykkyyttä. Jokainen koiran tekemä temppu muotoillaan kuten ihminen sen haluaa hauskalta näyttävän. Mutta oikeaakin älykkyyttä löytyy. Eero Alarikin veli kertoi aikanaan jo edellisen kissansa jääneen ulos pakkaseen, kun hän oli ulkotöissä kotipihalla. Hän kun ei viitsinyt varta vasten lähteä päästämään kissaa sisään niin vapaana oleva perheen koira meni avaamaan kissalle oven, eikä itse edes mennyt sisään!

Meidän suvussa kiertää tarina papan pystykorvasta, joka papan hautajaisten yhteydessä katosi. Kun sitten useiden päivien jälkeen tuli tieto koirasta, se oli jo lumeen hautautunut papan hautakummun päälle, nälkäisenä, viluisena ja murhetta täynnä. Tarkoitus oli kai kuolla isäntänsä mukana!

***

Reaalimaailma vaatii kuitenkin kirjoittamaan tästäkin ajasta. Tänään Prisman alakerrassa oli ennätysmäärä autoja, mutta Prismassa hyvin vähän asiakkaita. Onhan sekin eräänlaista palvelua, että ikiaikainen rekisteröimätön yhdistys ”kaupunkilaiset ilman tallia” saa sulattaa autonsa siellä. Lämpö oli 14,5 ja ulkona olisi sulanut yhtä hyvin (2,4). Sitäkin hieman ihmettelin, että kun lumet irtosi nuoskasta johtuen jo kotipihalla, miksi niitä piti sutia vasta Prisman alakerrassa?

Luoja järkeä lisätköön!

Uudenvuoden ilot ja surut

2012-01-01T10:27:00.000-08:00

Toki meidän pitikin mennä ystävien huvilalle uutta vuotta vastaanottamaan aattona. Perjantaina kuitenkin ystävät soittivat ja käskivät lähtemään hetipäätä. Sotilaalliseen kuriin tottuneelta vaimolta lähtö kesti vajaan tunnin ja niin kiidettiin avoimen Saimaan rannalle Ristiinaan.

Vettä ja räntää satoi pitkin matkaan, mutta sitähän koko syksy on ollut. Edellisvuonna vuodenvaihteessa oli pakkasta että hirvitti. Olin keikalla siinä vuoden alussa ja yöllä kamoja roudatessa oli kynnet jäätyä. Aamulla oli 28,6 graadia. Kolme vuotta sitten olimme samalla huvilalla ja silloinkin oli sulat vedet Louhivedellä. Nyt sentään satoi lievät lumet sulaan maahan ja veteen, mutta rannat hiipuivat jäähän.

Tuolloin kolme vuotta sitten sivallettiin kaverin kanssa raketit rantahiekoilta pullot lähtöalustoina. Nyt on tullut kansaneläkeikä molemmille ja sen mukainen hömelyys. Ajateltiin rouvien mukavuutta ja pantiin roketit piha-aitaan ja tiukkaan pantiinkin. Kun ensimmäinen paukku syttyi, oli ääni korvia huumaava. Koira ei tullut sohvan alta vielä aamullakaan. Ihmeteltiin, miksei roketti siirry taivaalle, mutta oletettiin kysymyksessä olevan valmistusvirhe, kun ne on kaikki tehty Kiinassa. Ja taas uusi paukku ja sama tulos. Vielä pari pommia tujautettiin, kunnes mieleen vihdoin muistui, että se varsikin pitää lähteä mukaan. Siis se puutikku, minkä olimme kiilanneet haravanvarrella aitaan niin, ettei vahingossakaan käänny taloon päin! Eikä kääntynyt.

Oitis keräsimme loput pommit ja veimme alemmaksi turpeeseen. Silti olin niin järkyttynyt, että poltin sormeni tulitikulla. Kaikkiaan meni ainakin kaksi lootaa tikkuja ja kokonaiset 2 sotilasuskottavuutta. Puolustelimme sillä, että sotaväessä ei meidän pommeissa ollut puutikkuhäntiä ja yli malkaan ne lensivät kauemmaksi aiheuttaen hillitöntä tuhoa. Miten tuollaisia leluja ja niiden käyttöohjeita ylimalkaan viitsii edes opetella, lapsetkin niitä jo paukuttelevat ennen säädettyä aikaa, Vieläkään en ihan ymmärrä, miksi naiset supattelivat illalla ja uutena vuonna keittiössä ja näkyviin tullessaan naureskelivat. Mutta tosi mies ei turhia kysele.

***
Euro täytti kymmenen vuotta, ja hyvin se on pärjännyt. Mutta euromaat on ihan kurallaan. Kyllä pitäisi tehdä selvä jako huijareiden ja tosieuromaiden välillä. Kaikki maat, joiden alue hipaiseekaan Välimerta, pitää erottaa eurosta ilman minkäänlaista sympatiaa ja korvausta. Huijailkoot toisiaan niin kuin haluavat. Pohjoisemmat kyllä selviävät, kunhan ei tarvitse elättää Välimeren valtioita.

***

Ja tämä myrsky-sähkö-ongelma? Myrskyjä on joka vuosi, kesällä ja talvella, ja aina sama ongelma sähkönjakelussa. Selitellään puolin ja toisin. Onneksi lumettomuudesta johtuen ei tilanne ollut niin naurettava, kuin männä vuonna, jolloin korjaajat suksineen eivät edes päässeet pylväille ennen kuin ilta ehti. Nyt valtio sysää kaiken vastuun
voimayhtiöille uhkaillen vielä sanktioilla (jotka kuluttajat tietysti suoraan maksavat), mutta on jo etukäteen vienyt heiltä kaikki välineet asioiden ratkaisemiseksi. On huudettu ylikalliin maakaapeloinnin (ei löydy paikkaa) perään, jolloin kuitenkin kaivurit särkevät kaapelit ja korjaus on kallista ja sen myötä liikaa verotettu energia menee yli kulutuskannattavuusrajan. Toiseksi voitaisiin siirtoväyliä leventää, mutta siihen ei kuulemma ole lakiperusteita. Tien viereen ei voi laillisesti linjaa vetää, koska pykälät estävät ja kallistahan sekin on. Jää vain se tehokkain vaihtoehto, jonka rannoilta kuulin: nostetaan linjat niin ylös, että puut mahtuu kaatuilemaan alta. Pylväskorkeus tuplataan ja puutahan meillä on. Hallelujaa ja keksijäpalkinto Mikkeliin, vaan en sano kenelle.

Eriarvoisia oikeuksia

2011-12-28T00:41:00.000-08:00

Usein on eri yhteyksissä puututtu oikeusvaltiomme epäkohtiin. Nyt on minun vuoroni aloittaa vuodatus. Aikoinaan keskusteltiin miehenä olemisesta ja minua ihan nauratti. Mikäs on miehen ollessa, kun feministit alvariinsa todistavat, kuinka miehillä on kaikki naistenkin oikeudet. Mutta nyt olen jo alkanut kaivata tätä miesten oikeuksien puolustamiskeskustelua. Eikä vain keskustelua, vaan myös todellisia toimia miesten oikeuksien tasa-arvoistamiseksi. Näyttää siltä, että naisasialiike osaa sen, mikä miehiltä puuttuu, nimittäin edunvalvonta. Nyt ajetaan miesten oikeuksien ohi oikealta ja vasemmalta ilman minkäänlaisia liikennesääntöjä. Ja miehet antavat sen tapahtua, ettei vaan naiset loukkaannu. Että pahoitin mieleni!

Oliko kovaa puhetta? Sain taas herätyksen uutisesta (pienellä präntätty ja lehden sisäsivuilla kaikilta katseilta piilossa), mikä kertoi karua kieltä isän oikeuksista lapseensa. Isä kunnollinen, äiti alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjä (huono ilmaisu lehdessä, koska nainen osasi kai liiankin hyvin käyttää aineita!) ja silti erossa lapsi tuomittiin (miksi lapsi pitää tuomita?) äidille. Kohta sitten lapsi otettiin huostaan sijoitusperheeseen ilman, että isällä oli juuri sanomista.

Isä haki huostaanoton lopettamista 2005 alkaen. Huolimatta siitä, että isä todettiin kaikin puolin kelvolliseksi isäksi, ei huostaanottoa voitu lopettaa! Hallinto-oikeus kyllä myönsi isän kelvollisuuden, mutta perusteena epäämiselle oli, että isä ei ollut riittävän usein tavannut lastaan. Voi itku! Miten isä voi tavata lasta, jos akka ei sitä salli ja sossuihmiset ovat kaikessa äidin puolella? Jos yrität, on lähestymiskielto oitis uhkaamassa ja sitten ei saa tavata niitä harvojakaan kertoja. Maassa on äitimafia, jota sossutätimafia vankasti tukee. Inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta tässä tarvittaisiin.

Korkein hallinto-oikeus sitten katsoi, että huostaanotto ei ole tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi ja se voidaan purkaa, etenkin kun isä on vastuuntuntoinen ja halukas hoitamaan lasta. Luoja heitä siunatkoon. Ja auttakoon äitiäkin selviämään ongelmistaan. Kuin myös antakoon kohtuullisesti sossuihmisillekin (naisille?) voimaa käyttää järkeä tasapuolisuuden toteuttamiseen, mikä järki heillä varmasti on. Ei miehet isinä ole kategorisesti huonoja.

***

Jätin isännöinnin lokakuun alusta, enkä sitä juuri kaipaa. Ei mahdu mapit, enkä kaipaa suuria murheita. Tuloja silti kaipaan ja nyt siihenkin on löytynyt mahdollisuus. Täällä suuren Venäjän rajalla käy vuodessa tolkuton määrä naapureita, jotka kantavat kupovihdalla (paju-/koivuvitsas, jolla selkä vääränä kannettiin muinoin heiniä luhdalta pihaan) valuuttaa maahan. Suurvallan varakkaimmat asukkaat elävät yhä kuin suurvaltalaisten (oligarkkien) kuulukin elää; laukkuja kantamaan tarvitaan orjia ja lapsille, niin paljon kuin heitä rakastetaankin, vahteja öisten raakkujaisten ajaksi. Lapsia en osaa vahtia kielivaikeuksista johtuen, mutta laukkuja osaan kantaa. Rahat otan etukäteen ja alle sadan euron tipistä en värähdäkään. Ottakoot Mongoliasta kotiorjat hoitamaan paskahommat.

Jos ideani toteutuu, rikastun oikopäätä. Jo tämän uudenvuoden aikaan tulee 350 000 venäläistä maahan, ja suurin osa tuonne lähikylpylöihin. Uudessa Rauhan kylpylässä ei kuulemma suomenkielellä pysty edes kirjautumaan sisään, jos respan ainoa suomenkielinen tyttö on pissillä.

***

Maamme on yhtä astetta köyhempi uutena vuotena; Halla-aho jättää facebookin, koska kaikki, mitä hän kirjoittaa, käsitetään väärin. Ja myös se, mitä hän ei kirjoita.

Voita ja voipulaa

2011-12-25T23:49:00.000-08:00

Takavuosina, jolloin maatalouden ylituotantoa tuettiin kaikilla mahdollisilla keinoilla, meillä oli voivuoria, joita sulateltiin huimilla valtion maksamilla vientituilla. Englannissa sai voikilon neljäsosalla siitä, mitä se maksoi kotimaassa. Veronmaksajat maksoivat englantilaisten rasvoittumisen. Jos haluaa nähdä, ja niinhän sitä kunnon patriootin pitää, tässä jotain hyvää, on pekkapuskamainen lohdullinen ajatus tukenamme, jonka mukaan voin viennin myötä useimmat sairaudet menivät myös muualle. Siis: verorahoilla ostimme turvaa sydän- ja verisuonisairauksia vastaan kuin vakuutusta ikään. Nyt on meneillään täysi sota lääkärikunnan eri aatesuuntien välillä. Jopa niin, että jos diabeetikko oikein syömällä saa lääkkeet pois, on väärin syönyt ja lääkkeet on palautettava. Eikö tässä ole jotain sairasta? Vai onko vielä vakavampaa – katkaisematon riippuvuus lääketeollisuuteen, koska KELA maksaa?

Vihdoin tuli pelastukseksemme EU ja sen maatalousmääräykset. Jos kohta niitäkään ei juuri kehua voi, koska 40 % koko EU:n budjetista menee maataloustukiin. Ainakin meillä se pani jotain järkeä maatalousmafiaan. Mutta kun se vähäkään voi ei mennyt kaupaksi pekkapuskamafian koulutettua kansan vihaamaan voita ja syömään Paasivaaraa ja muita kissamargariineja, kehiteltiin myyntikanavat vientiin. Vähittäiskauppaan jäi vain se määrä voita, mikä normaalisti meni kaupaksi. Kun karppaus (ei sanota lasten kuullen, koska se on kirosana) alkoi, loppui voi hyllyistä. Suuri osa kansaa kun menee yleensäkin muodin mukaan asiaan lainkaan perehtymättä, alettiin syödä kai lusikalla voisulaa. Joka tapauksessa, voita ei ole kuin tuontitavarana. Tanskalaista lurpakkia syötiin Kiinassa lokakuussa ja nyt sitä on täälläkin. Ainakin venäläiset ostavat sitä ja virolaista voita silmät kiiltäen. Vaan kyllä niillä kiiltää pyöreät naamatkin.

Olen voin ystävä, kunhan määrä pysyy kohtuudessa. Paistorasvana se on yliveto, muuten ei sitä meillä tarvita. Eikä se sellaisenaan, eikä muukaan tolkuton rasvansyönti, kuulu karppaukseen. Jos jättää hiilihydraatit suurimmalta osalta pois, on jo riittävän hyvä karppaaja riippuen tietysti siitä, mihin karppauksella pyrkii. Fanaatikot älkööt turmelko kunnon karppaajien mainetta.

***

Joulu on ylensyömisen aikaa. Rengit ja piiat muinen odottivat vesi kielellä joulua, koska silloin sai yölläkin syödä. Ruoat jätettiin pöytään yli yön ja siitä kai se tip-tap-laulukin on saanut alkunsa, mutta eivät ne syöjät olleet tonttuja alta sillan vaan nälkäisiä alustalaisia. Olen kinkkuihminen, mutta vain kerran vuodessa. Siivut ovat sentin paksuisia ja niitä menee paljon. Sinapin pitää olla vahvaa kotitekoista, ei keittiömestareiden kehumaa Dijonia. Gallialaiset eivät ymmärrä näistä asioista sen enempää kuin Berlusconikaan.

Entisen aliravitsemuksen aikoihin ei tarvinnut kenenkään kantaa huolta joulun jälkeisestä painonpudotuksesta. Nyt siitä kantaa jokainen huolta, mutta vain ani harva tosissaan Liikaenergia on ilman suklaatakin jokaisen taakka.
Ei sen poistoa hoideta samassa ajassa mikä käytettiin sen hankkimiseen. Joulun osuus aikuisen vuotuiseen leveyskasvuun on kilon verran. Loput viisi-kymmenen kiloa tulevat sitten muista laiminlyönneistä.

Muoti on, jo edellisenkin johdosta, tuonut kasviskinkun. Alan suhtautua siihen ymmärtämyksellä jo nyt, koska pojanpoikani ilmoitti tulevansa isona ituhipiksi.
Kun arvuuttelin sanan sisältöä kuulin, että se on sellainen, joka tutkii läheltä matoja, kuoriaisia, toukkia ja väittelee niistä mielellään papan kanssa. Varsinaisesti ei puhuttu tofukinkusta eikä muistakaan vihreistä aatteista, mutta siihenkin olen alkanut jo varautua (ituhipin pappa lienee toukkavaari). Mutta siellä tämä ituhippi vielä keräilee rapuja ja simpukoita laskuveden aikaan Pattayalla ja palaa Kiinaan tammikuussa vielä neljäksi kuukaudeksi. Minulla on siis toukokuuhun asti aikaa opetella vihreää elämää.

***

Tapaninpäivä on vuoden vaarallisin päivä. Hirveä tsunami iski Intian valtameren rannikoihin 2004. Nyt on 100 000 taloutta ilman sähköä myrskyjen seurauksena. Lumi suli sateeseen. Mitä tapahtuukaan iltaan mennessä?
Välttäkää tapanisoutuja!

Ilmaisia ohjuksia

2011-12-24T02:26:00.000-08:00

Ei olisi joulun alla ollut juuri muuta ihmeteltävää, kuin lumen puute. Onneksi tuli se laiva täynnä räjähtävää arsenaalia ja sen myötä käännöserheet ja muut väärintulkinnat. Kotka eristettiin Kyminlinnaan saakka ja kutakuinkin kaikki asiaan millään lailla liittyvät viranomaiset ponkesivat satamaan asiaa tutkimaan. Siis lyhyesti: satamaan tuli laiva, jossa oli Saksasta lastattua räjähtävää materiaalia sadoin tonnein ja raketteja konttitolkulla. Räjähteiden väärän lastauksen takia laiva tutkittiin ja raketit (rockets), joita oli luultu ilotulitteiksi, paljastuivatkin PATRIOT –ohjuksiksi (Phased Array TRacking to Intercept Of Target). Herranen aika sitä iloa, mikä tästä löydöksestä syntyi!

Ohjukset oli laillista tavaraa, jotka oli myyty Etelä-Korealle. Siinä hötäkässä laivausyhtiö oli jättänyt tekemättä Suomen vierailun edellyttämät asiakirjat, mitkä olivat välttämättömiä laivan hakiessa paperikonelastia Kotkasta. Että sillä lailla. Nyt on ohjukset siirretty Puolustusvoimien varastoon, jonka olinpaikka salattiin. Haminan ja Kotkan puolessa kadunmieskin tietää, missä ne ovat. Arvaan, että kohta on uudet laivauspaperit valmiit, yhtä aikaa räjähteiden uuden turvallisen lastauksen kanssa ja ohjuskontit siirretään takaisin laivaan.

Mutta mikä riemu syntyikään rahvaan keskuudessa? Kansa ilakoi tekstaripalstoilla, että nyt on Suomellakin vihdoin oikeita ohjuksia.
Toisaalla kiiteltiin, että vaikka meni jalkaväkimiinat, saatiin tilalle 69 ohjusta.Ei niitä kukaan olisi antanut esim. Helsingin puolustukseen. Rahvas kun luuli, että (Eero Alarik Hujasta siteeraten) ohjus pannaan uudenvuoden aattona ennen puoltayötä huusin seinää vasten nojalleen ja annetaan tulitikkua tulilankaan, ja sitten se huojahdellen kiihdyttää 5 machin nopeuteen ja tuhoaa ensimmäisen vastaantulevan lentokoneen, koska hyökkääviä ohjuksia tuskin löytyy. Jos koneita ei ole ilmassa, täsmäkoulutettu ohjus etsii koneen lentokentältä ja siellähän niitä takuuvarmasti on, vaikka Helsingin puolessa. Tuskin tuli mieleen, että niiden käyttöön tarvitaan mielettömän tehokas ja kallis ohjaus- ja laukaisujärjestelmä, joka Etelä-Korealla ilmeisesti on ennestään.

Onnea matkaan. Tyydymme tavallisiin raketteihin (rockets) vuodenvaihteessa.

***

Nyt sitten jouluaattona täällä kaakossa ihmetellään ja surkutellaan, miten yöllä on satanut kauhiasti lunta. Kamalaa, pitää kaivella ihan kola esiin. Entisenä omakotitalolaisena osaan kerrankin antaa arvoa lumisateelle, koska sitä on niin mukava katsella sisältä käsin ja odotella huoltoyhtiön lumikonetta. Muusan kanssa arvotaan, kumpi saa hakea lehden – oviluukusta!

Eilen vielä oli laitureiden välisellä jääkaistaleella (mistä aiemmin laitoin kuvankin) ainakin puolentuhatta sorsaa rivi-istunnassa. Välillä kipaisivat vedessä lämmittelemässä ja takaisin jäälle. Osa harjoitteli liukuluistelua; tiukka vauhti ja sitten räpylöiden varassa liukuen veteen. Hupaisaa sitä oli katsella, mutta mitä miettivätkään anakset?

Tiedämme vanhastaan, että sorsan ei ole tarpeen pakkomuuttaa etelään, mikäli ruoka riittää. Silti ne bruukaavat näin tehdä, ellei niitä ole opetettu kotieläinruokintaan. Täällä on muuan lintuhullu (hän käyttää viattomia räpylävarpaita välikappaleina omalle kapinalleen kaikkia muita vastaan), jolla on tapana livauttaa säkillinen kauraa rannoille ja jalkakäytäville. Mies on riidoissa koko ympäröivän yhteiskunnan kanssa, vaan periksi ei anna millään uhalla. Nyt anakset pohtivat jäällä istuen, missä ruoka viipyy. Ellei sitä tule, tulee niille ainakin noutaja kaikkien sulien jäädyttyä. Eikä ole ruokkijoita näkynyt, ehkä nyt jouluna sentään. Muuten on minun osoitettava armoa noita huijattuja osattomia kohtaan.

Toivotan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijaystävilleni ja myöskin vihreille ja eläinaktivisteille muusta vasemmistosta puhumattakaan.

Kahdenlaista henkilöpalvontaa

2011-12-20T10:43:00.000-08:00

On varsin ymmärrettävää, että julkisuuden henkilöitä ihaillaan tietyllä tasolla, olivatpa he sitten valtiomiehiä, näyttelijöitä, urheilijoita tai taiteen edustajia. Se on suotavaakin, jos imuroidaan samalla heistä hyviä malleja käyttäytymiselle, ja miks’eipäs ihan ulkoiselle olemuksellekin. Tuolta rock-maailmasta mainittuja esimerkkejä ei kuitenkaan mahda saada.

Sunnuntaina kuoli Tshekkoslovakian sankari, kirjailija ja presidentti Vaclav Havel. Hän sai kokea kommunismin kirot kauhealla tavalla, vankilan kautta ja silti jaksoi uskoa omaan vapauden ideologiaansa. Hänet palkittiin sittemmin antamalla hänen johtoonsa Tshekkoslovakia, jonka hän oli vapauttanut kommunismin ikeestä (Neuvostoliittohan oli sen jo aiemmin vapauttanut kapitalismin ikeestä). Kahteen kertaan näin vapautetuksi tullut kansa varmaan itse osaa parhaiten kertoa, kumpi vapautus oli tarpeellisempi.

Havel toimi Tshekkoslovakian presidenttinä aina valtion hajoamiseen saakka Tshekin tasavallaksi ja Slovakiaksi, mutta palasi 1990 –luvun lopulla takaisin politiikkaan ja valittiin Tshekin tasavallan presidentiksi kahdeksi kaudeksi 2003 saakka. Nyt kansanjoukot surevat hiljaa rakastamaansa johtajaa, joka teki sen, mitä useimmat pitivät mahdottomana: löi kommunismin ja vielä ilman verenvuodatusta.

Näin kertoi pieni juttu jossain maakuntalehden keskisivuilla.

***

Maanantaina tuli tieto Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong Ilin kuolemasta. Oli suorastaan irvokasta katsoa ruudulta, kuinka kansanjoukot ääneen huusivat suruaan rakastetun johtajansa (jolla on kunnianimiäkin useita rivejä) kuoleman johdosta. Kuoleman, mikä oli ollut odotettavissa jo vuosikausia Jong Ilin sairasteltua milloin mitäkin tuntematonta tautia. Kun taannoin hänen nuorin poikansa Kim Jon Un nimettiin tulevaksi diktaattoriksi kolmannessa polvessa, seurasi voimannäyttöjä maalla, merellä ja ilmassa. Nyt on naapurimaat ja USA täydessä hälytysvalmiudessa vastaavien voimannäyttöjen varalta.

Selvää on, että kokematon Jong Un ei yksin saa maata johtoonsa. Kyllä ainakin ydinasevoimat tottelee omia komentajiaan, kunnes toisin määrätään. Tosin nuoren johtajan on kerrottu olleen armeijassa kypsymässä, mutta epäilyjä asiasta on herätelty. Pohjois-Korean asevoimissa kun ei ole yhtään riisipuikkoa pulskempaa sotilasta ainakaan rekryyttinä ja Un senkun lihoo. Joko hän ei ole ollut lainkaan armeijassa tai sitten hän asemastaan johtuen on ollut ”erityistehtävissä”.

Kyyneleet ovat aitoja, otsikoi samainen maakuntalehti koko sivun uutiskoosteessaan. Se jo osoittaa, mistä uutisesta on hyvä repiä. Ei Euroopasta kunnon uutista saa, vallankin kun kohteena on kunnon mies. Pohjoiskorealaiset surevat tosissaan, se on fakta. Ja mikseivät surisi, koska suremattomat koetaan kansan vihollisiksi ja pannaan uudelleenkasvatusleirille oppimaan käytöstapoja. Näin arveli muuan länsimainen kirjeenvaihtaja katseltuaan Jong Ilin edesmenneen isän Kim Il Sungin surijajoukkoja. Kansalaiset julistavat kiitostaan miehelle, joka on heitä kaikin tavoin rakastanut. Onko kuitenkaan rakkautta se, että näännyttää kommunismin nimissä kansaansa nälkään? Vaan kuka sen uskaltaa ääneen lausua, jos aikoo hengissä pysyä? Vapauttahan heillä ei ole ollutkaan.

Jong Ilin uskottiin olevan ikuinen ja kuolematon. Sitä osoittaa jo vallanvaihdon hitaus. Eihän pojalle ole vielä edes ehditty rakentaa palvontakulttia muusta puhumattakaan. Jong Il sen sijaan on julistettu kaikenosaavaksi neroksi, hävittäjälentäjäksi ja oopperasäveltäjäksi, joka on kaiken lisäksi lyönyt 11 holaria yhdellä golfkierroksella. Hänen kuvansa on jokaisessa kodissa isänsä kuvan vierellä. Saa nähdä, rakennetaanko hänelle yhtä iso mausoleumi kuin isälleen, jonka loppusijoituspaikka hakkaa koossa jopa Leninin mausoleumin.

***

Se, joka jaksaa viettää eniten syntymäpäiviä, elää vanhimmaksi. (Vanha suomalainen viisaus)

Musiikkia ja politiikkaa

2011-12-15T11:53:00.000-08:00

Sen harvan kerran, kun enää käyn töissä, jouduin tänään kuuntelemaan radioasemaa, missä soitettiin elviksenaikaista musiikkia. Entisenä soittajana se pani ajattelemaan musiikkituotannon muuttumista kuluneina 50 vuotena. Seurasin soittimista eniten bassoa ja kitaraa, joita itsekin soitan.

Tuohon vanhaan aikaan (minunkin nuoruudessani!) kitara oli sivusoitin. Rämpytteli rytmiä, osin akustisena ja vain näkyvyyden vuoksi. Elviksen kappaleissa soi sentään sähkökitara, mutta ei sille suotu juuri sooloja. Jos suotiin, se oli vain melodian kertaamista pienin niekuin. Nyt on kitara joka välissä ja niin isoin niekuin, että yhteyttä kappaleeseen vaivoin löytyy.

Basso sen sijaan oli ilmeikkäämpi kuin nyt. Se, että se soi kumeasti taustalla vaikuttamatta itse soiton kulkuun teki siitä mielestäni nykyistä makeamman. Ehkä myös vanha basso soi nykybassoja paremmin. Eihän sen sointia itse koskaan ehtinyt kauempaa kuulla. Nykybasso sen sijaan korvaa saman kumun tekniikalla, mutta aivan liian usein liian kovaa.

Poikani hankki aikoinaan ison (kontra)basson, jota sain itsekin taas kokeilla muutamilla keikoilla (nuoruudessani ei ollut sähköbassoja, joten isolla bassolla aloitin soittoni) ja nyt soitossa oli iso osa nostalgiaa huolimatta sähkövahvistuksesta. Muhevaa se oli, mutta ison basson kuljettaminen keikoille oli ylivoimaista, joten pieneen piti tyytyä.

Nyt on oma soitto lopussa; kitarat ovat pitkin eri pitäjiä varastoissa talon jättämisen jälkeen, kerrostaloon kun ei mahdu. Vahvistimet ovat kuulemma myyntilistalla, samoin liiat bassot ja kitarat. Yhden jonkun kai saan majoittaa ja pienen vahvistimen. Myyntiajankohta lienee vielä auki? On myös ehdotettu kaiken soittokaman vaihtamista yhteen ”kunnon kitaraan”. Kun vain tietäisi, minkälainen se mahtaa olla? Ehdottajan ilmeisesti arvaatte. Tarjotkaa: kitara Gibson 355 alkuperäinen tai no antakaa olla...

***

Katselin eilen maikkarin presidenttitenttiä. Uutisvälineet väittivät sitä värikkääksi, jopa ärhäkkäksi. Taas on menty iltapäivälehtien mukaan, heittelemään lööppi-inhoa millä rahastetaan. Ei siellä ollut mitään sellaista, mitä näin jälkikäteen mainostetaan. Jos huumori-Väyrynen veisteli hauskoja omaa imagoa nostaakseen (Paavo on kuulemma huumorimies, vaan ei sanottu, kuka niistä kolmesta?) ja juontaja puhui mummon potkimisesta, mitä ihmettä siinä on? Nykytyyli on vaan se, että kaikesta tehdään myyvää totuudesta lainkaan riippumatta.

Median ylivalta jyllää ja sen myynnillinen voitonhalu. Kuka sitä voi hillitä?
Tässä ohje: jätä ostamatta iltapäivälehti, jätä ostamatta kaikki muutkin paskalehdet sen jälkeen. Kysymys on vääristyneestä kilpailusta. Kun kilpaillaan oikeista uutisista, lukijat ostavat muuta kuin lööppitavara, oikeita paikkansapitäviä uutisia.
Mutta toki kansa on ansainnut sellaisen uutisvälityksen millainen on itsekin. Jos paskasta tykkää ja siitä haluaa maksaa, sitähän toki saa. Samanlaiset ansaitsemansa päättäjätkin se tulee saaman. Kuinka käy presidentin, joka ei sentään enää onneksi ole minkään asian päättäjä?

Kaipaan oikeaa tiedonvälitystä, mutta sitähän tästä maasta ei enää tule saamaan.

Muistelen taannoisia vaalikeskusteluja, joissa Antero Kekkonen pani ihmiset tiukoille. Ei tässä enää vaadittu päitä vadille, onneksi, ja silti kaikki uutimisvälineet riehuvat keskustelun jälkimainingeissa. Ei tämän illankaan keskustelu tuonut yhtään uutta mielipidettä, vaikka samat ehdokkaat olivat ruudussa.

Kehu nainen päivässä, sanoi torstaiaamun mediakokki. Yhdyn häneen, mielelläni.

Kuvat on lainattu julkisesta netistä

Kokemus kyllä, taito näköjään ei

2011-12-12T04:49:00.000-08:00

Kolmisenkymmentä vuotta olen toiminut isännöitsijänä ja nähnyt monenlaista ongelmaa. Omakotitalo sinällään opetti tietynlaista talotekniikan tuntemusta, mutta vasta kun ostimme rivitalon Taavetista, jouduin todella perehtymään kaiken maailman ongelmiin, koska huoltovastuu jäi itselle.

Lämmitys ei ollut lainkaan sieltä pienimmästä päästä, koska sen hinta jo silloin kymmenen vuotta takaperin oli huima. Nyt on energian verotus mennyt ylimaallisiin mittoihin ja tilanne sen kuin vain pahenee.

Vaikka edellisen vuosikymmenen puolivälissä rivitalo muutettiin silloin edulliseen maakaasuun, ei se juuri lohtua tuonut nyt ajatellen. Maakaasun hintahan on suuren itämaisen tuottajan yksipuolisissa käsissä, vain verotusta säädellään Suomen toimenpitein. Mutta siitä Suomi sitten pitääkin huolen. Kun saadaan joku tekemään isot investoinnit kaasun saamiseksi, on siinä pakko pysyä hinnan noususta huolimatta ja eri energiamuotojen hintaa tasaistetaan verotuksella. Vaikka maakaasu olisi kuinka halpaa, erotus otetaan valtiolle veroina!

Vertailin hintoja lämmitysöljyyn. Koska häviöt ovat maakaasulla pienemmät ja teholuku parempi, jäi säästöä 90 MgWh kulutuksella noin tuhat euroa. Jätettiin muutoksessa kuitenkin mahdollisuus palata öljylämmitykseen, jos siitä tulisi joskus edullisempaa, vaan ei tule verotussyistäkään. Jos sittenkin, niin vain poltin täytyy vaihtaa ja öljyä tilata, mutta näillä näkymillä se ei ole kannattavaa.

Aina pitää tietenkin laskea synergiaedut; ei tarvita nuohousta, ei saastuteta ilmaa (tulee vain vesihöyryä) ja palvelu on putken päässä ainakin toistaiseksi varmaa. Joskus puhuin kettuillakseni, että kun on iso putki naapurista, ne saattaa panna kaasut yhtenä yönä poikki ja panna paineella pieniä venkkuja tulemaan Suomeen rynkkärit ja käsikranaatit puseroissa. Aamulla niitä on puoli miljoonaa ja sitten vasta rähinä alkaakin. Rajan maakaasuasemalla kun tämän kerroin, maakaasumies nauraen sanoi, että kyllä olisi sitten siivilä täynnä. Olivat siis ottaneet tämänkin pelkoni huomioon.

***

Eilen loskaili, goreteksit lotisivat kuivuuttaan? Tänään oli jo pakkanen, sellainen -3 astetta. Rapisi kivasti aamulenkillä. Nyt on kiristymään päin mennäkseen huomenna taas takaisin plussalle. Luumäellä juniorin talolla oli isot aurapaakut talon edessä ja niin jäässä, että kesti päällä kävellä. Tulkoon siis plussakeli, että saan ne pois räjäyttämättä.

Jotkut ystävät viestittävät, että laita kirja nimmareilla omistettuna. Se sentään tuo lohtua, vaikka ei tämä elämä ylimalkaan ole lohdutonta. Pelkäsin kerrostaloelämää, mutta koska olen kotona siellä, missä saa hyvin nukuttua, ei tämäkään ole vaiva. Muutto sinänsä kyllä oli ja kesti riuskastikin tehtynä koko kesän. Syksy meni odotellessa ja sitten olikin vain se rynnistysviikko. Vielä on hienosäätöä, mutta minimaalisesti.

***

Panen tähän myös Tapio Tuomaalan arvostelu uudesta kirjastani, josta veikkaillaan menestystä niukalle uralleni?

Aarne Pynnönen: Marsalkan hovi (Tapio Tuomaala)

Lukiessani tuoreinta Aarne Pynnösen romaania Marsalkan Hovi, niin huomioni kiinnittyi taidokkaisiin henkilöhahmoihin. Kuvaukset tuntuvat niin todenmukaisilta, ettei oikein pysty ottamaan todesta tekijän vakuutusta: ”Kirjan tapahtumat, paikat ja henkilöt ovat täysin keksittyjä.” Pakko uskoa, vaikka mieltä kalvaa kysymys, miten kukaan pystyy rakentamaan niin taidokasta historiaa sekä lukuisia ihmishahmoja taustoineen.

Kirjassa kiinnittyy huomio myös siihen, että tekijällä on käytössään poikkeuksellisen laaja sanavarasto, josta tasaisesti pystyy heittämään tekstiin ”nohevia” ilmaisuja (noheva = nopea, heti, valmis, ts. kykenevä, älykäs, omatoiminen (Urbaani sanakirja), mikä kuvaa osuvasti itse tekstiäkin). Kirjasta löytää monia ilmaisullisia helmiä, kuten ”Sappinesteet heiluivat hississä osaamatta päättää tullako ihan ylös asti vai jäädäkö odottamaan.”

Pynnösen huumori ja tapa lähestyä aihetta on maanläheinen, sillä kirjan ihmiset puhuvat ja tekevät samoin kuin oikeassa elämässä. Siten kirjoittaja jatkaa samalla tyylillä kuin aiemmissa romaaneissaan Laivojen lunnaat ja Hajasijoittajat. Onneksi muutosta kertomisessa ei ole tapahtunut, etenkään akateemiseen suuntaan, sillä pynnösmäinen kertomistapa olisi ehkä menettänyt maanläheisen verevyytensä.

Marsalkan Hovin keskiössä on kaksosveljesten Arnon ja Ernon kasvaminen koulupojan natiaisista täyteen aikuisuuteen. Päähenkilöiden elämän teiden seuraaminen alkaa lapsuuden traagisesta käännekohdasta, jonka varjo häilyy teoksen lävitse odottaen selitystä, kuten parhaissa salapoliisiromaaneissa. En kerro enempää henkilöiden vaiheista enkä tapahtumista, jotta lukijan jännitys säilyy. Tutustuminen Marsalkan Hovin elämään on antoisaa, koska samalla saa syväluotauksen Suomen lähihistoriaan.

Vanhempi lukija voi muistella Pynnösen tekstin ääressä omaa lapsuuttaan, kuten lavatansseja, joihin mentiin polkupyörällä ja jos hyvä tuuri kävi, niin palattiin kyytiläinen tarakalla. Tosin päähenkilön tansseista paluu pyörällä ilman kyytiläistä on oivallinen esimerkki siitä, miten asiat menevät holliltaan pahimman kerran, kun ovat hollilta mennäkseen. Jollain tapaa holliltaan ovat elämänlangat kirjan henkilöiltäkin kadoksissa, kun he eivät löydä identiteettiään. Minkä taakseen jättää, sen väistämättä edestään löytää, sopii hyvin Marsalkan Hovin vanhempiin ja heidän jälkeläisiinsä.

Tarinan irtonaisilta vaikuttavia lankoja kudotaan yhteen tasaisen taitavasti, jolloin lukemisen edistyessä malttamaton halu oikaista viimeisille sivuille käy sietämättömäksi. Onnistuin kuitenkin pitämään mieliteot sotilaallisesti kurissa ja ahmin loppuluvut kuin citykerjäläinen kaksikerroshampurilaista, kaikilla mausteilla. Prologin avoimeksi jättämät kysymykset valuvat lopussa kuin hiekka tiimalasin supistuksesta.
Voidaan kysyä, onko epilogi helpottava kokemus niin lukijalle kuin päähenkilöille? Mutta sitä en paljasta. Kannattaa lukea itse ja kokea pynnösmäinen loppuratkaisu.

Marsalkan Hovi on ennen kaikkea inhimillinen ajankuva suomalaisesta elämänmuodosta, joka on kokonaan katoamassa. Aarne Pynnönen on koonnut supisuomalaisuutta kansien väliin, tarjoten makuhermoja kutkuttavan kattauksen jälkipolville.

Loppuun liitän Marsalkan Hovin omistuskirjoituksen, joka ei voinut olla riipaisematta melankoliaan taipuvan suomalaissielun syvimpiä tuntoja:

”Kaikille pienkirjailijoille, jotka kerta toisensa jälkeen jaksavat kirjoittaa uuden kirjan ja uskoa sen menestykseen.”

Aarne Pynnönen on Marsalkan Hovillaan ansainnut menestyksen!

Ai hurjaa, ai hurjaa

2011-12-10T07:38:00.000-08:00

Viimeisin blogi oli otsikoitu ensilumeksi, mutta se suli. Nyt on sitten kai jo toinen lumi, ja sekin sulanee pois, ennemmin tai sitten myöhemmin. Plussalla ollaan, ja kaupungissa oli hyvät loskat. Aamulla heräsin ensimmäistä kertaa siihen, että jokin kone teki lumitöitä! Että nautittiin. Toki aurat olivat menneet Haukitielläkin, mutta auton saaminen tallista edellytti omia lumitöitä ja paljon. Halleluijjaa!!

Lupasin Mikkelin omakotikaverilleni aina soitella lumimyrskyjen jälkeen ja kysellä omakotiasumisen riemuista. Kun tänään katsoin ulos, en raaskinut. Niin oli mahtavat massat.

Rivitalossa asuessamme toisessa päässä asui muuan Sirkka, joka pahimmillaankin kiroili otsikon sanoin. Nyt täällä kerroksissa saatan ottaa tuon lievemmän sanonnan käyttöön, kun ei ole enää niitä kovinta kirosanaa vaativia hommia.

***

Tuota, emmin kahtaalle; kertoako linnoituksen joulumarkkinoista vaiko kirjakauppaesittelyistä. Kallistuin sittenkin kirjakauppapuolelle. Esittelyssä on muutama faktum.
1. pitää katsoa henkilö, kelle puhuu; naiset ovat suostuvaisempia kuin miehet ja kiireisen askeleen omaavat ovat muutenkin mahdottomia, menomatkalla ne on otettava, paluumatkalla on jo kassi täynnä
2. ei kannata suoraan hyökätä kimppuun, mutta tilannekomiikka puree. Omiin heikkouksiin kannattaa vedota ja muita kirjailijoita kehua (Rosa Liksom oli pantu samaan pöytään; ilmoitin, etten tyttöä tunne, mutta onneksi pääsi pehmeäkantisella minun kovakantisen kirjan pöytääni, voihan se lisätä hänen myyntiään?) Minua ostivat enemmän kuin Finlandiavoittajaa.
3. Paketoijat kannattaa lahjoa sanomaan: eihän teillä ole edes Pynnösen viimeistä kirjaa, mitenkäs on iskän ja papan lahjat, entäs puoliso? Kirjailija sattuu olemaan tuossa selkänne takana ja kynä kädessä hän on valmis omistuskirjoituksiin.
Muitakin reseptejä on, jokaisella omansa, mutta tulin paljastaneeksi omani.

***

Viimekirjoituksen sorsat ovat jo väistyneet, ties minne. Taisin turhaan hätäillä, mutta en ollut ainoa. Lehdessäkin oli jo kuva niistä reppanoista. Kuvista puhuen, tänään oli maakuntalehden lukijakuvana koira, joka vahti siiliä! Eikä siinä kai ole mitään outoa: leimautuminen on tuttu luonnonilmiö ja muutama päivä sitten oli juttu kanista, jokia luuli olevansa kana. Tämä istui yöt orrella ja tarpeen mukaan hautoi kanojen munat. On siinä kanoilla kestämistä, kun ei saa osallistua enää edes oman jälkikasvunsa ylössaattamiseen. Ja tämä hautojakin kun tipahtelee väliajoilla orreltaan tavan takaa. On siinä nostelemista!

Ensilumi

2011-12-07T06:05:00.000-08:00

Vuoden tärkein kulttuuritapahtuma on valitettavasti takanapäin. Presidentin itsenäisyysjuhlat katsottiin eilen televiissiosta, kun ei paikalle ollut kutsuttu. 1900 henkeä oli kuitenkin kutsun saanut ja heitä saimme ihailla digitaalisesti HD:na. Kiitos luojan ja teknologisen kehityksen, koska muuten eivät kaikki pukujen hienoudet olisi tulleet niin hyvin esille! Tänään ja tästä arviolta vielä jouluun asti muistellaan juhlia ja vertaillaan pukuja, muusta ei juuri puhutakaan. Se tuo huipennuksen sille nautinnolle, minkä 2,5 miljoonaa uteliasta sai kokea etkoina, juhlina ja jatkoina. Kiitos YLE.

Oli hienoa nähdä, kuinka yksinkertaiset linjat ja kaunis olkakaaren laskeutuminen tällä kertaa oli puhutellut suunnittelijoita. Myös värimaailma oli harmonisoitunut niin, että spesialisoituneen kirkasväriset puvut ikään kuin hyökkäsivät silmään. Mainitsen esimerkiksi Jenni Vartiaisen puvun, jonka kauneus häikäisi katsojan silmää. Tämä keikkataukoa pitävä kaunis laulajahan on tunnettu tyylitajustaan ja kauniista vaatteistaan. Myös erään jääkiekkoilijan ulkomaalaistaustaisen puolison puku rakasti tummaa kaunista kantajaansa. Siihen sopi mainiosti myös kokonaisuutteen valittu tyylikäs hopeinen isokokoinen rannekoru. Ilman sitä kokonaisuus olisi jäänyt vajaaksi. Pukujen muotokieli noin yleisesti toi mieleen kreikkalaiset jumalattaret, ainakin jotain antiikin loistosta, ajasta, jolloin Kreikkakin osasi hoitaa asiansa.

Minua ainakin hieman häiritsivät jatkuvat haastattelut ja turhat tivaamiset. Kaikesta näki, kuinka se myös kiukutti haastateltuja. Hehän olivat sentään, herran jestas, tulleet juhlimaan. Mieluummin olisin katsellut tanssia ja ihmisten ilmeitä, opetellut jopa tunnistamaan ne ainakin selostajien taitamalla tarkuudella. Sitä kuinka Pentti Arajärvi osasi valssin askeleet, mutta rytmistä ei ollut tietoakaan. Se oli häpeällistä, niin hyvin kuin Kaartin iso soittokunta tahtia jyskytti. Ihastellen katsoimme myös, miten ”tanssii tähtien kanssa” –kilpailija kansanedustaja Jani Toivola, lähes ammattitanssija, johdatteli herkällä otteella partneriaan sankan väkijoukon puristuksessa, kuinka kaunis oli ote olalta, kuinka silmissä oli kaukohaikea katse.

Pystyyköhän tuleva presidentti järjestämään yhtä mieliinpainuvia juhlia, jos nyt sattuu olemaan vielä mies? Tätä kansa peloissaan arvuuttelee, eikä Jenni Haukiokaan sanonut mitään suunnitelmistaan. Vaalit on kuulemma ensin käytävä, tosikko!

***

Soutaa sorsa, ei souda pitkään,
soutua jäissä ei airot mitkään
kestää saata
ja täytyy laata
soutamasta.

Runo jatkuu, mutta jatko menee ohi aiheen. Tarkoitus oli kirjoittaa sorsien ruokinnasta, jota muuan mies täällä harjoittaa. Nämä reppanat, joita nyt kyykkii pitkin jäätyneitä rantoja sadoittain ja joka puolella, odottavat, odottavat, vaan ei kuulu ruokaa. Palelee sentään ja kuolo kolkuttelee. Onko tämä oikeaa eläinrakkautta? Kuvan taustalla jököttävää venettä en sen sijaan lainkaan sääli. Eipähän tarvitse purjehtijan tulevana suvena purjetta nostaa, ellei ensin nosta paattiaan Saimaan pohjasta. Ei muovivene ole tarkoitettu talvehtimaan jäissä. Omapahan on veneensä.

Kotoilua ja sopuilua

2011-12-05T07:57:00.001-08:00

Yhdyn yhteissointuhun, kutsun siihen sun ja mun. Riidelköhön roskaväki, meille kukkuu rauhan käki. Jotenkin näin runoili Eino Leino. Nyt on suosikkikansanedustajani Hakkarainen, tuo ikuinen piikki Soinin lihassa ja kivi puoluehallituksen kengissä, oivaltanut Leinon periaatteen ja kuinka ollakaan, kutsui presidenttiehdokas Haaviston sahalleen Viitasaarelle television, radion ja koko maan lehdistön todistaessa tapahtumaa. Niin sitä pitää kerätä julkisuutta ja sympatiaa. Luulen, että Hakkarainen tekee vielä Eerolat ja tilaa uuden puvun linnan juhliin, kun nyt sopu on syntynyt. Vai jäikö jotain vielä sahalla käyttämättä ja sopu tekemättä? Aika näyttää.

***

Ennen tehtiin iltakaudet puhdetöitä, korjailtiin varusteita, neulottiin sukkaa ja villapaitaa, kudottiin kankaita ja veisteltiin kirveenvarsia. Lapset väänsivät joulukoristeita näihin aikoihin ja se oli ihan luonnollista. Kohta elintason noustua kaikki unohtui; tavarat ostettiin, oli hölmön hommaa ruveta käyttämään hupeneva vapaa-aika jonnin joutavaan näpertelyyn. Ylimalkaan eläkkeellejääville tolkutettiin, että älä vaan jää kotiin neljän seinän sisään, vaan irtiota itsesi mualimalle. Sanonta ”kotiinsa on moni kuollut” oli myös tunnettu mantra. Ihmetellä täytyy. Jos ihmisen isoin yksittäinen investointi on koti, miksi sieltä pitäisi olla pois ainoastaan yleisen trendin takia? Miksi pitäisi hävetä sitä, että viihtyy kotona?
Sitten esikuvamaassamme yläamerikassa keksittiin termi homing, mikä meillä käännettiin kotoiluksi ja trendi oli syntynyt. Nyt on kovinkin muodikasta näpräillä kotona Anu Harkin esikuvien mukaisia koristeita tai vaikka Niksi-Pirkan ohjeistamia sukkahousujekkuja. Kuin vain.
Aamulla tulee nyt ensin kokkiohjelma ja hetiperään kotoilu. Veikkaan, että kohtapuoliin kotoiluohjelmia on joka ikisellä kanavalla ja hienoruokaohjelmat lakkautetaan vanhanaikaisina. Kuka nyt ruokaa laittaa, kun kaikki aika menee kotoiluun. Ja jos oikein arvaan, kohta perustetaan kotoiluyhdistyksiä, sitten pidetään SM-kilpailut Anu Harkin laatiman ohjelmiston ja säännöstön mukaan. Kohta on jo EM:t ja sitten perään MM:t ja kohta anotaankin jo pääsyä kesäolympialaisiin. Näinhän se menee, ainakin jos taaksepäin katsoo.

***

Lappeenrannan Pallon kaupunginosassa, tuossa ihan naapurissa, on tehtaalle menevä junarata. Sen ylittäminen edellyttää pakollista pysähtymistä molempiin suuntiin (vaikka tunnetusti juna voi tulla yhtä aikaa vain yhdestä suunnasta!). Tavallisena kansalaisena ihmettelen, miksei sitä enintään kerran viikossa puhkuvaa junaa vaadita pysähtymään paikalle tullessaan, vaan ne parituhatta päivittäistä autoa. Se jos mikä on todellinen etuajo-oikeus, siis sillä junalla.

***

Kovaa on kirjailijana oleminen. Kirja vuodessa pitää kirjoittaa ja sitten sitä vielä markkinoida? Lauantaina olin Haminan Suomalaisessa kirjakaupassa kertomassa uusimmasta ja eilen täällä Lappeenrannan vastaavassa liikkeessä. Myös ensi lauantaina menen
uudemman kerran paikalliseen Suomalaiseen seisomaan pariksi tunniksi. Uusi rotu on keksitty: kirjakauppaseisoja.
No ei vaiskaan, siis seisomaan pelkästään. Minähän markkinoin ihan tosissani, jaa esitteitä ja törisen jos suinkin uskallan. Ja naisille mieluiten uskallan, ne kun ovat pienempiä kuin ukot ja vastaanottavaisempia. Hyvä Suomen naiset.

Hyvää itsenäisyyspäivää, kansalaiset. Itsenäisyys on arvokas asia, vaikkei kaikki sitä näytä aina ymmärtävänkään.

Ruoka kuin sirkushuvi

2011-11-30T08:45:00.000-08:00

Raskas työ vaatii raskaat ruuat. Olen mielenkiinnolla seurannut aamuisia ruokaohjelmia, kun ei työkään maistu, lenkkeily kiinnosta eikä nukkuakaan aina jaksa. Taannoin kirjoitinkin muistaakseni jotain ruokapuolesta.

Tänä aamuna pari ronskin kokoista kokkia, toinen tukaton ja toinen liuhutukka, mutta molemmat kuuluisista hienostoravintoloista, sanojensa mukaan ”lähtivät tekemään” metsäisiä ruokia (vaikka jököttivät minun nähdäkseni aivan paikallaan).

Raaka-aineiden nimistä ja valmistusmenetelmistä en ymmärtänyt sitäkään vähää, kuin ”tanssii tätien kanssa” –ohjelman tuomari Haapalaisen puheesta. Jäi kuitenkin mieleen sellainen päkäle, jossa ohuesta lihamöykystä pisti esiin 4 luuta kuin harvassa kammassa ja oli jotain metsäkaurista tai –peuraa. Yhdellä pannulla paistettiin joitain jyviä ja sekaan pantiin jauhettua kuivatomaattia/vast. Toisella tehtiin jotain mustaa sienisoosia. Pannuja hämmennettiin kotvanen ja se toinen mies Savoysta sanoi, että liha, kala tai mikä vaan maustetaan raakana. Taputteli hetken, lisäsi sitä, lisäsi tätä, käänteli, pani rasvat pannulle sillai hienosti sormin, pyyhki sormet lantiolla roikkuvaan pyyhkeeseen ja molemmat taas höpöttivät. Se kalju mainosti timanttipaistinpannua, jota voi hämmentää pinnan raapiutumatta rautalusikalla tai vaikka heinähangolla. Se oli kai sitä tuotesijoittelua ja oli siellä muutakin, kun jaksoi vilkuilla.

Sitten se päkäle, jossa oli 4 luuta tuupattiin hetkeksi vielä uuniin kypsymään ja yhtä äkisti otettiin pois. Liuhutukka sipaisi takavyöstään pihdit ja käänteli, lisäsi vielä jotain jauhetta niin korkealta, kuin käsi yltti. Sitten kuvattiin ylhäältäpäin, jolloin molemmista oikeakätisistä tuli hetkessä vasenkätisiä. Touhua se ei silti hidastanut, vaan lihanpaistaja veti puukon taas jostain takinkäänteestä ja lihan poikki keskeltä siitä kahden luun välistä. Esitteli, miten makoisan näköistä liha on. Minusta se oli ihan raakaa, veri senkun roiskui. Vain pinta oli vähän ruskea ja sekin luultavasti vain mausteista.

Sitten kokit kyyristyivät kippuraan; alkoi annoksen laadinta hyyyvin iiisolle lautaselle, jonka reunalle levitettiin mämminväristä sienihöystöä, raaka lihanpäkäle keskelle, pannulla ollutta jyväseosta yhteen reunaan, toiselta pannulta joitain erivärisiä ja hienonnimisiä lohkareita yksi per ilmansuunta ja sitten taas kehumaan sen suloisuutta. Vain se herneenverso jäi tällä kertaa puuttumaan! Kysynkin: miksi kaikkea pitää hypistellä sormilla, kun on välineitäkin käytössä? Ja jos ei lautasta näe 20 senttiä kauempaa, pitää hankkia silmälasit. Niin meillä muillakin on.

Onko siis Ihme, jos suosin ABC:tä, missä kokit ovat käyneet tuikitavallisen kokkikoulun, eivätkä ehdi sormin sohotella joka palasta? Ihan tuli ikävä sitä Garamia, joka teki sentään hernistä, jos vain höpötyksiltään ehti. Sillä nälkä lähtee, sen jokainen solttu tietää. Ja päälle vielä pannaria.
(Kuvan annos ei ole tämänaamuinen)

Kerrankin oikeissa töissä

2011-11-25T12:26:00.000-08:00

Olen ollut taka-alalla blogista, ja mielestäni hyvästä syystä. Kirjoittaminen kun ei taida olla juuri kehittävimpiä fyysisen kunnon kohottajia. Metsätyö sen sijaan on eläkeläiselle mannaa. Saa kaataa, saa karsia, ja sinne se Dolmarin öljysäiliön korkkikin katosi. Halottiin sentään nelisen mottia ja oksatkin poltettiin.

SAK:n lakkokenraaliksi valitun AKT:n pj, tai mikä nimi hällä lieneekään, haluaa torpetoida vaivalla aikaansaadun raamin. Ennen puhuttiin poliittisesta iltalypsystä, mutta nyt on meneillään jo selvä kiristys. Kahvipöytäystävä toivotti Rädyn sinne, mistä ei haisematta takaisin tule. Jossain on oltava takaraja solidaarisuudellakin. Miksi ei Lyly tähän puutu, vaikka kaikkeen muuhun kyllä?

***
Jopa menin politiikan puolelle, mistä ihan vast’ikään lupasin olla ulkona.
Mutta:
- on hyvä, että yhteydet Kiinaan pelaavat ja saan keskustella pienten kanssa
- on hyvä, että polvi toimii taas
- on hyvä, että Taavetin talon kylpyhuoneremontti hoitui ennen vuokralaisen muuttoa
- on hyvä, että kaikki on hyvin
- on huono, että ihosyöpä on tullut kasvoihin asti
- on hyvä, että pääsen hoitoon jo tammikuussa’

Näkemiin

Politiikan työvälineitä

2011-11-20T05:49:00.000-08:00

Olen vieraantunut menneen kesän ja tämän syksyn aikana ja siitä ei ole kuin pieni luikaus totaaliseen syrjäytymiseen. Kolme pitäjää vuoden aikana on eläkeläiselle liikaa. En ole ehtinyt seurata kuusia uutisia TV:sta ja lehdet sen päälle, kuten muinen. Nyt toiset kertovat päällimmäiset uutiset ja ihmettelevät eikö TV meillä näy. Olen väsynyt ja vain muusa ja muutamat uutterat lähimmäiset saavat pään pysymään pinnan yläpuolella. Kaikenmaailman taudit ja kolotuksetkin vaivaavat vanhaa soturia. Ja Härkösen Osku, vanha palvelustoveri, on kuollut.

Siinä tuli tuo valitusosuus ja nyt otsikon kimppuun. Kun poliitikon kovalevy on jumissa, oma karisma ja tieto-taito -osasto ei riitä, on hiivittävä, ellei peräti loikattava, demagogian puolelle. Välineitä nykyään löytyy liiankin kanssa ja se toimii. Tällä tavalla pyritään ensisijaisesti nostamaan omaa profiilia lähelle sitä tasoa, missä ego ennestään on. Yhteiskunnallisten rakenteiden muuttaminen on sivuseikka, vaikka sitä korostetaan puheissa ja puolusteluissa. Äänet ne on lopputavoite. Ajatellaan vaikka viime kevättä, kun homoilla lyötiin toisten mielestä kirkkoa, kirkkopuoluetta ja uskontoa yleensä. Toisten mielestä taas puolustettiin homojen oikeuksia, koska kristilliset ja muut vanhoilliset fobiaatikot mätkivät heitä koko ajan raamatulla päähän. Eräät ajattelivat jopa molempia tapahtuneen.

Sitten tuli vaalit ja Soinin puolueen jytky. Alussa mainitun demagogian tulokset näkyivät vaaleissa ja läpi pääsi sellaisiakin henkilöitä, joiden katsotaan tarvitsevan lisäopetusta siitä, kuinka käyttäytyä kalustetuissa huoneissa, eduskunnasta puhumattakaan (kuulin TV:stä, lausunto ei ole omani). Näin on toki käynyt ennenkin, silloin sen mopedisti-Einon aikaan, josta myöhemmin rakenneltiin muka omana ideana erään pankin liikelogo. Nyt näitä mopedisteja on eduskunta väärällään. Tarvitseeko enää kenenkään ihmetellä, miksi Soini ei Kataisen rukoiluista huolimatta vienyt joukkoaan hallitukseen? Onhan hänellä muutenkin ollut kädet täynnä työtä väkensä touhuja tuomitessaan tai puolustaessaan.

Nyt ovat homot taas politiikan työkaluina linnan juhlien suhteen. Miten voi muutama julkihomo näin vaivata joitain kansalaisia, kun ennen niitä oli kaapit pullollaan. Eihän ne kimppuun käy ja jos käyvät, voihan aina lähteä karkuun. No, kysymys on taas oman profiilin korottamisesta. Kun ei ole muuta sanottavaa, ei politiikasta eikä juuri muustakaan, saa tällä joukot liikkeelle. On muistettava, että sellaisia ovat kannattajat kuin on kannatettavatkin. Kaikkein eniten tästä kaikesta hyötyvät keltainen lehdistö ja muutkin tiedotusvälineet, jotka pääsevät surutta vailla minkäänlaista vastuuta riepottelemaan myös syyttömiä osapuolia.

Muistutan vielä Marsalkan hovista. http://www.nordbooks.net/tuotteet.html

Lappeenranta, varuskuntien kaupunki

2011-11-15T01:08:00.000-08:00

Lappeenranta on ikiaikainen sotien koettelema linnoituskaupunki, kirorajalla kun sijaitsee. Vuoroon ovat hallinneet sveat ja ryssät, vanhoja sanontoja käyttäen. Tästä nykyisen kirjoitushuoneeni ikkunasta näkyy Lappeenrannan linnoitus. Suuri Pohjan sota, Suomen osalta Iso viha, koetteli Lappeenrantaa kovin kourin. Viipurin menetyksen jälkeen 1700 Ruotsi-Suomen joukot joutuivat vetäytymään Lappeenrannasta. Seuranneen Uudenkaupungin rauhan jälkeen Lappeenrannassa oli pienehkö varuskunta. Uuden sodan syttymistä pelättiin ja kaupunkiin sijoitettiin rykmentin kokoinen sotajoukko ja vallituksia laajennettiin ja parannettiin.

Venäjän valloitettua kaupungin alettiin ruotsalaisten aloittamaa linnoitusta parannella 1750 –luvulla. Lopulliseen kuntoon linnoituksen saattoi generalissimus Suvorov 1790 –luvulla, jolloin valmistuivat Nikolain sarvilinnake, sekä Kimpisen ja Pallon etulinnakkeet. Nykyisessä Chymoksen rannassa toimi ns. Kustaan sodan yhteydessä perustettu Saimaan soutulaivasto, joka käsitti kolmanneksen Lappeenrannan silloisesta varuskunnasta.

***
Toisen puolen ikkunoista taas näkyy Lappeenrannan myöhempi sotilaallinen aikaansaannos, varuskunta. Lappeenrantaan muodostettiin ratsuväen joukko-osasto 17.4.1889 annetulla asetuksella (Keisarillisen Majesteetin armollinen julistus suomalaisen ratsuväen asettamisesta). Kaupunginhallinto myönsi auliisti ja korvauksetta maa-alueen kaupungin laidalta ja niin syntyivät vieläkin käytössä olevat punatiiliset kasarmit. Silloinen kaupungin laita on pikkuhiljaa muuttunut kaupungin keskusta-alueeksi. Kuten tapana on, ensin varattiin paikat upseerikerholle ja upseerien residensseille läheltä rantaa. Sitten vasta alettiin rakentaa miehistökasarmeja ylätasanteelle.

Vasta Karjalan Tykistörykmentin siirron ja Uudenmaan Rakuunapataljoonan lakkauttamisen jälkeen mahdollistui siviiliasutus varuskunta-alueella, mitä edelsi Senaattikiinteistöjen järjestämä vanhojen tarpeettomien rakennusten myynti halukkaille. Yhä osaa kasarmeista ja varastotiloista hallinnoi Maasotakoulu, jonka toiminta pääosin keskittyy Leirin alueelle (rakuunoiden ratsastuskenttä) lentokentän reunalle.

***

Uusi kirjani Marsalkan hovi on tullut julki ja myynnissä. Suosittelen.

Olen nähnyt on kaupunki tuolla...

2011-11-12T09:42:00.000-08:00

Maanantaina Muusa nouti listan mukaan rautakaupasta tolkuttoman määrän tavaraa. Itse hain sillä aikaa ison peräkärryn Taavetista, mihin mahtui seinälevyistä alkaen pienetkin laatat ja eristeet ym. Ajettiin Taavettiin ja tyhjennettiin.
Sitten järjesteltiin omia muuttokamoja.
Tiistaina mentiin tyhjentämään Taavetin uudelle jäteasemalle purkujätekuorma (kerrankin täysi, 15 eken satsi) ja harjattiin käskystä asvaltit.
Sitten järjesteltiin muuttokamoja.
Keskiviikkona meinattiin nukkua pitkään (eihän eläkeläistä koskaan nukuta, ainakaan, jos aikoo niin tehdä?), mutta remonttimies tuli laittamaan suihkukaappiin naulakkoja. Mentiin taas tunnin lenkille Wanhasta Satamasta (Rapasaari), joista lenkkireiteistä nyt mainittakoon:
1. rantaa pitkin sataman kautta halkosaareen ja linnoituksen kautta takaisin
2. varuskunnan ”ikiaikaisesti suojellun”, mutta vihdoin avatun rannan kautta pientä polkua pitkin Upseerikerhon alta kohti Chymosta (Marianne tuoksui) maasotakoulun alle ja sieltä takaisin
3. läpi viereisen Suvorovin Linnoituksen kaupungille, hautausmaille, keskustan kauppakeskuksille ja ties minne...
No, kai tutut paikat täällä käyneille.

***

Lopetin kaikki isännöinnit omaa Taavetin vuokrataloamme lukuun ottamatta. Muutto kerrostaloon luo toimintaa hetkeksi (entisen talon myynti, romppeiden varastoiminen ja tilapäisasunto 3 kk), mutta jatkossa on tyhjää, vai onko sittenkään? Torstaisin kuitenkin saan viikolle jotain täytettä, koska pääsen opettamaan englantia Taavetin J.M.Huberin tehtaalle.
Olen opettaja perusvireeltäni. Virkaurallanikin olin ihan alkuaikaa lukuun ottamatta koko ajan opettajana eriasteisissa sotakouluissa; Savon Prikaatin Aliupseerikoulussa, RUK:ssa, Päällystöopistossa jne. Lieneekö sitten enää ihme, että opiskeltuani Helsingin yliopistossa HuK:ksi, menin opettamaan englantia Lampolaan (Lappeenrannan Maatalous- ja puutarhaoppilaitos) ja siinä ohella Kansalaisopiston eri kursseille Taavetissa.
Tämä on nyt purkaus muuton keskeltä, mikä on onneksi kutakuinkin lopuillaan hyvien ystävien antaman avun ansiosta. Pientä fiksausta vielä tehdään. Jatkossa saatan taas jopa arvioida politiikkaa tai pyydän lausuntoa kollegaltani Eero Alarik Hujaselta.

***

Nyt hirvenmetsästysaikaan:
Älkää ampua hirviä ja toisianne, saunokaa ja ryypätkää vain siellä majalla ilman patruunoita.

Muuton ongelmia

2011-11-06T04:14:00.001-08:00

Kiire oli kesällä, vaan vielä kiireemmältä tuntuu syksy. Keskiviikosta lähtien ollaan asuttu uudessa residenssissä Lappeenrannan Wanhassa Satamassa, kivenheiton päässä Generalissimus Suvorovin linnoituksesta ja kahden nakkauksen päässä Garnisonista ja sitä ennen jo kiikutettiin autolla pientä tavaraa lauantaista alkaen. Alku oli tuskaisaa: suihkukaapin ovea siirtäessäni se räjähti käsiin sanan varsinaisessa merkityksessä. Kädet jäi haralleen kantoasentoon, mutta lasiovi raameineen ja kahvoineen oli pitkin huushollia. Paikkailin reiät käsistäni ja hain tilaamani työpöydän Kodin Ykkösestä, mutta siitä puuttuivat jalat. Eivät ole tulleet vieläkään, eikä se räjähtänyt ovi. Yksikään kattovalaisin ei käynyt vakioasetuksin, kaikki piti purkaa alkutekijöihinsä ja suunnitella osista uusiksi. Osapuilleen kaikki laatikoiden ja pyörien avaimet olivat hukassa. Siis niin hyvässä tallessa, ettei vaan löytynyt. Lopulta sitten sain oivalluksen kurkistaa erään lootan kaksoispohjan alle ja siellä kaikki löytyi. Nyt on vielä hakusessa yksi vanhan puhelimen laturi ja pari printterin mustepatruunaa. Tosin eihän minulla ole sitä pöytääkään vielä. Niinkin yksinkertainen masiina kuin pesukone kiukuttelee. Seinässä olevaan vesihanaan kun ei käy koneen muovilurppa laisinkaan. Olen kääntänyt ja vääntänyt, mutta ei. Ja sentään olen aiemmin eräänkin pesukoneen kytkenyt. Joku pylpyrä näet puuttuu ja sen mukana kaikki. Ei käy tuuman putki kahden tuuman liittimeen.

Samanaikaisesti on rivitalossa yksi pesuhuone perusremontissa ja oheispuuhana haeskelen sinne materiaaleja. Onneksi on hyvät remontöörit asialla ja pesuhuone valmistuu kuun vaihteeseen mennessä uudelle vuokralaiselle.

***

Eilen ja tänään on mittailtu silmillä, askelpareilla ja muutenkin alueen lenkkipolkuja/-reittejä. Tunnin kieppi kumpaankin pääsuuntaan on peruskamaa. Muitakin vaihtoehtoja on roppakaupalla. Garnisonin rantaa pitkin on tehty oivallinen reitti, joka kesällä arvatenkin on ylen maittava. Olivat loppuviikosta tuoneet suksitelineet ulkoiluvälinevarastoon, jotka kiersivät pitkin seinustoja. Liekö koko alueella niin paljon suksia? Ja jos onkin, onko niillä käyttäjiä. Talvella ladut menevät tuosta vierestä, eikä tarvitse vääntäytyä autolla ladun alkuun, joten ainakin nyt on vielä suunnitelmissa suihkautella suksinkin jo paljon ennen Lapin viikkoa. No, mene tiedä sittenkään.

***

Kirja Marsalkan hovi näyttää tuleen painosta. Itse en ole sitä vielä saanut, mutta tämä on jo ennakkomarkkinointia. Kipin kapin kaupoille sinne nettikauppaan http://www.nordbooks.net, mistä saa (Kynäilijän kauppa siellä kohdassa ajankohtaista, osoite http://636292.spreadshirt.fi/) myös kaikenlaista iihaanaa aiheeseen sopivaa rekvisiittaa isille lisälahjoiksi isänpäivää varten ja muutenkin.
Kelpaa rehvastella kesäisin esim. Hajasijoittajat T-paidassa Marsalkan hovi lippis kutreilla pitkin rantoja! Julkkarit on suunnitteilla kahteen kaupunkiin, kunhan ehditään. Ja sitten tuleekin jo Joulu, ja toivottavasti kaikki romppeet saadaan siihen mennessä paikoilleen joko tänne tai sitten kaatsille/kirppiksille.

Kiina 3

2011-10-31T10:46:00.000-07:00

Tuli jo aiemmin sivuttua kiinalaista liikennettä. Siitä on hyvä vielä jatkaa. Yksityishenkilöille annettiin autonostolupa vasta muutama vuosi sitten. Liike-elämän vilkastumisen ja kansantalouden nousun myötä on Kiinaan syntynyt uusvarakkaiden luokka, kuten Venäjällä. Siksi kaikki autot takseja lukuun ottamatta ovat melko uusia Volkkareita, Audeja, Lexuksia, Cadillaceja, Buickeja ja tietysti Mersuja isoimmasta päästä. Ja kaikki mustia, koska se on arvostetuin väri. Kun varakkaan perheen nuori menee avioon, vuokrataan koko hääväen kuljetuksiin 500sia mersuja kymmenittäin, varataan johonkin aukion kulmaan jumalattoman suuri ilotulitus vaikka keskipäivälle ja pauke on viikonvaihteissa lähes taukoamaton. Siellä ollessamme oli kuulemma vallan erikoiset jytinät, onneksi joskus illallakin pimeän aikaan, ja mekin näimme tulitukset ikkunasta tai parvekkeelta. Ihmetystäni koetteli se, että vaikka kaupungissa oli kai sadoittain isoja rakennustyömaita, ei kuorma-autoja näkynyt lainkaan. Ilmeisesti kaikki jakelu hoidettiin avolavapakuilla, mopoilla ja polkukolmipyörillä. Ette ikinä usko, millaisia kuormia mopolla pystyy kuljettamaan kasviksi, lankkuja, vettä (kraanavesi on kaikkialla juomakelvotonta kloorauksen takia), ihmisiä, whatsoever!

Mentiin sitten hoidattamaan Muusan lentokonesairautta, tai pikemminkin kontrolliin paluulennon varmistamiseksi. Taksikirjasta (englanninkielinen, mistä näytettiin taksarille paikka) haettiin sairaalat, sitten soittelin järjestään annettuihin numeroihin ja toinen jo tärppäsi. Sovittiin ylihoitajan (joka ihmeekseni puhui hiukan englantia) kanssa aika ja kun sinne mentiin, hän hoiteli meidät ympäri isoa sairaalaa luukulta luukulle, ja lääkärikin löytyi. Röntgenissä oli omat ongelmansa, mutta hoitaja oli senkin järjestänyt jotenkin, vaikka odottavana äitinä ei uskaltanut tulla lähellekään odotustiloja. Kuvien saaminen olikin jo kokonaan toinen asia, mutta sitkeydellä selvittiin ja aamulla uudestaan sairaalaan. Soitin lääkärille ja hän tupsahtikin viereisestä huoneesta vain määrätäkseen Muusan CT –tutkimukseen taas samalle rtg –osastolle, mutta nyt ei enää sujunutkaan. Kokeeksi jo jonotin yhdelle luukulle, mutta ujo ja ylikohtelias kun olen, jono edessäni piteni koko ajan ja peruutin takaisin. Sitten muuan nuori mies, ainoa enkun osaaja kai, tuli neuvomaan jonotustekniikkaa ja jo onnasi. Pitää mennä niin lähelle edelläolevaa, ettei väliin mahdu ja pitää kädet levällään, ettei ohikaan pääse.
Hän ohjasteli meitä muutenkin odottaessamme Kiinan kulttuurin saloihin. Mm. kysyin, miksi jokainen tuijottaa kännykkää jopa mopolla ajaessaan, minkä hän selitti uuden laitteen aiheuttamalla kulttuurishokilla. Kun hän lähti näyttämään meille jotain paikkaa, törmättiin siihen omalääkäriin ja hän ihmetteli, mitä me vielä siellä teimme. Kun selvitimme, että ainakin pari tuntia vielä vierähtää arvokkaasta lomastamme ennenCT-vuoroa, hän lähti sisäkautta kuvaosastolle ja kohta tuli valkotakki noutamaan ainoaa länkkäripotilasta. Kuvat katsottiin koneelta saman tien, mutta kuitenkin fyysiset kuvat piti käydä seuraavana aamuna hakemassa kotomaan kontrollia varten, mutta se ei enää alan hallitsevalle ollut vaikeaa. Suoraan jonon ohi, rynkytys ikkunaan ja jo tuli hoitaja sivuovesta kysymään, mikä oli hätänä kun ikkunaa vallan särjetään?

Sitten minulla alkoi kurkku kipeytyä, eikä ihme, kun olin viettänyt kolme aamupäivää keuhkosairaiden kiinalaisten kanssa. Pelotti paluulento, koska Kyproksen tapaus oli tuoreessa muistissa (siellä jouduin keuhkokuumeen takia sairaalaan yhdeksäksi päiväksi ja loma jatkui extraviikolla). Siksi Mikon yliopiston dekaanin sihteeri otti pyynnöstämme yhteyttä heidän lääkäriinsä ja sain ajan kaiken heidän kiireensä keskellä. Tallasin klinikalle Campuksen Highstreetillä kymmenisen minuuttia etuajassa. Vastassa oli englantia puhuva nuori nainen ja nurkassa istui tuppisuu kiinalaislady. Selvitettyäni tilanteen tyttö selitti asian ladylle, joka repäisi kaapista puolimetrisen Magliten ja valaisi ovelta naamaani.
Ennen kuin ehdin suuta avata, valo sammui ja parin euron lääkkeet määrättiin. Selvä pyy. Naisella oli kokemusta opiskelijoista, koska lääkepakkauksen pakkauksessa jo ilmoitettiin oikea annostus gonorrhean hoitoon. Sitä minulla ei ollut, mutta ei kuuri (virus?)tautiinikaan tehonnut. Siedin sentään hampaat kirskuen koneen laskeutumisen paine-erot.

Lentoa edeltävän päivänä palattiin Sanghaihin, mielestämme oikein kansainväliseen lentokenttähotelliin. Jo illalla epäilykset heräsivät, mutta aamulla varmuus saatiin. Se oli lähes täysin kiinalaisten asuttama ja aamiaisruokavalikoima oli sen mukainen. Kun ei oltu vieläkään ihan perillä kuppiruokinnasta, pyysin veitset ja haarukat ja söimme kahvin kanssa leivänpalan ja pari munaa. Katsomista sen sijaan riitti ruokaa enemmän, kun hätäisimmät kiskoivat kupistaan seisaaltaan palttoo päällä ja hatut päässä.

Olihan reissu. Kiitos poikamme perheelle trahteerauksesta, miellyttävästä seurasta ja opastuksista. Harvoin jos koskaan on lapsenlasten (5 ja 6 vuotta) kanssa päässyt telmimään pariviikkoista näin intensiivisesti ja he totisesti pitivät vauhdista huolta.

Kiina 2

2011-10-30T07:45:00.000-07:00

Mainitsinkin jo kiinalaisten kaikkiruokaisuudesta. Keskustojen nuorison suosimien amerikkalaistyylisten pikaruokapaikkojen ohella nälkää taltutetaan yhä pääsääntöisesti kiinalaismallisissa riisikuppiravintoloissa ja wokkipaikoissa. Kaikkea kokeiltiin. Länklkäri-ihmisen olo on hetialkuun hieman vaikeaa, kun ei juuri kiinalaisten syömistäkään ilkeä katsella, eikä muuta katseltavaa ole. Mässytys ja lutsutus kuppi huulessa puikkoja heilutellen on surkuhupaisaa kuunneltavaa. Kaikki pannaan ruoan sekaan, kanakin varpaineen päivineen ja ylijäämän kiinalainen pursuttaa toisesta suupielestä häpeilemättä suoraan pöydälle läjäksi samalla kun toinen suupieli imee sisään raaka-ainetta. Söi sitten missä tahansa huippuhotelleita ja –ravintoloita ehkä lukuun ottamatta, hinnat ovat superhalpoja, eikä ruoka sinänsä ole lainkaan hullumpaa missään, vain sen nauttimistapa.

Länsimaalaiselle onneksi on netti tuonut mukanaan palveluketjuja, joita noudattaen saa tulemaan pikana puolessa tunnissa kotiin aterian kuin aterian, eikä sekään hinnaltaan päätä huimaa. Ruokajuomien kanssa onkin sitten jo kinkkisempää, koska kiinalaiset ovat raitista kansaa. Alkoholia ei ole missään tarjolla, mutta olutta sentään on kahta sorttia, vihreä tsing tao ja keltainen Harbin. Molemmat ihan juotavia, mutta niitäkään ei ruokapaikoissa kaduilla yleensä ole, vaan juomat haetaan erikseen toistpuolt kattuu.

Illan tullen, kun väki on palaillut töistään, kaduille ilmestyy kärryjä, joissa on grillit ja erilaisia grillivartaita asiakkaiden valittaviksi. Siitä niitä mätetään brikalle, osoitellaan mausteet ja kohta on pussi valmiina kotiinviemisiksi, eikä käy kovasti kukkarolle. Aamulla ei sotkuista näy jälkeäkään, koska aamuyön siivousprikaatit hoitavat kadut polkukärryineen.

Kiinalaiset ovat äänekkäitä, kaikkia asiat hoidetaan huutamalla. Sen hyvin ymmärtää, kun meteli on joka puolella huikea. Toiseksi ne ovat armottomia etuilemaan, koska ilman sitä ei pääse koskaan asioita toimittamaan, väkeä on niin armottoman paljon. Kolmanneksi ne ovat kovia syljeskelemään. Taksikuskikin vaan avaa ikkunan tavan takaa ja roiskaisee syljen väkijoukkoon. Ylen aikaa saa väistellä mällejä. Neljänneksi kiinalaiset ovat kuolemaahalveksivan rohkeita. Ne tunkevat sähkömopoineen ja pyörineen läpi tiukimmankin risteyksen, eikä autotkaan juuri väistele. Sama koskee kävelijöitä. Itse länsimaiseen käppäilyyn tottuneena oli jäädä joka risteyksessä autojen alle, kun ne roikaleet saavat kääntyä joka risteyksessä oikealle punaisillakin. Ja sitten jo mainitut äänettömät mopot., joita voi olla parkissa tuhatkunta ja kaikki lähes samanmerkkisiä ja samannäköisiä. Niillä onkin lukoissaan äänekäs hälytin, ei suinkaan varkaita estämässä, vaan auttamassa oman mopottimen löytymistä. Yksi osoitus kuolemanhalveksunnasta on
kolmekymmentäkerroksisten pilvenpiirtäjien lasiseinien pesu narussa roikkuen ämpärin ja lastan kanssa. Ei siinä auta päätä huimata, eikä pissahädän yllättää. Kuvassa olevat kaksi täplää ovat juuri ikkunanpesijöitä ja niitä roikkelehtii syksyn viilennyttyä lähes joka talossa. Helteellä siellä ei kai voi olla korppuuntumatta.

Vanhuksia ei juuri liikkumassa näe, koska ne hoitavat nuoren väen lapsia, joita yhden lapsen politiikasta huolimatta rikkailla voi olla kaksikin. Nuori väki on työssä. Kiinassa ei kai tunneta työttömyyttä, koska jokaisen on tehtävä jotain työtä hengissä selvitäkseen. Kiinalainen on ylpeä ja sitä hävettää käyttää laseja. Taksi saattaa kesken kaiken kaivaa sangattomat lasit ja tutkia tienkilpiä. Tarjoilijat kirjoittavat noin 10 sentin etäisyydellä lappusiinsa tilauksen, ulkoa ei vedellä mitään. Tytöt ovat kauniita, miehet ei sinnepäinkään ja silti tekevät kauppansa uskoakseni varakkuudesta riippumatta. Kauneus onkin katsojan silmissä. Kaikki ovat meikäläisiin verrattuna kovin matalia ja kevyen näköisiä. Rikollisuuteen en lyhyessä ajassa törmännyt, enkä epärehellisyyteen. Ja hyvä asia on, että juomarahameininkiä ei käytetä. Se on selvää peliä se.

Kiina 1

2011-10-29T08:16:00.001-07:00

Sanghai on asukasluvultaan osapuilleen neljän Suomen kokoinen ja sen kyllä huomaa. Ningbo on lahden toisella puolella siitä etelään noin 240 kilometrin päässä. Sinne mentiin nelikaistaista moottoritietä, missä maksu oli 75 juania eli alle 10 euroa. Koko moottoritie Sanghaista Ningboon oli reunustettu eritasoisilla korkeajännitelinjoilla ja keskikaistan istutukset oli viimeisen päälle leikatut. Syykin sähkölinjoihin selvisi kun nähtiin kahden ydinvoimalan piiput keskellä Sanghaita, no ehkä hieman sivualueella! Mikä on sitten Sanghain alue, kun se kattaa yli 2000 neliökilometriä. Koko rannikko sieltä Ningboon oli asutettua. Minne ne 1,35 Mrd ihmistä muuten mahtuisivat? Omakotitalo on useiden unelma, mutta harvojen mahdollisuuksissa.

Mielleyhtymä Kiinasta on ehkä muillakin negatiivinen – pelkkää kurjuutta ja riisiä, laihojakin ovat. Toki ovat laihoja, kun syövät terveellisesti, riisiä, kasviksia ja lihaa jos on, mutta tytöt ovat kauniita. Syödään sirkat, etanat, torakat ja kaikki kaksijalkaiset ihmiset poislukien ja nelijalkaisista pöydät ja tuolit. Vedestä ne vetää syödäkseen kaiken paitsi sukellusveneet. Ilmasta kiinalaiset pyytävät kaiken jumbojetit taas poislukien ja kaiken ne tarjoilevat illalla kaduille tulevilla grillivaunuilla.

Ningbo on esimerkki vanhan ja uuden kulttuurin kohtaamisesta. Vanhan asutuksen päälle ja laidalle, puistoksi kaavoitetulle alueelle, pantiin kerralla mieletön määrä 25-35 kerroksisia torneja, osa hotelleja osa asuintotaloja, valtaosin
ulkomaalaisten käyttöön. Ulkomaalaisia ei vaan tullut, paitsi Mikko perheineen, joten paikalliset rikkaat ottivat ylijäämät, ja osa on yhä tyhjinä. Siitä huolimatta viereen rakennetaan pohjoisen siirtotyövoimalla uutta pilvenpiirtäjää. Työmiehet ovat erossa perheistään vuoden verran ja tekevät työtä pyhän arjen kanssa yhtä putkea. Heille helpotus on pohjapaalutuksen loputtua pääsy talvea vasten keskeneräisen talon betonikuoriin asumaan.

Kiinalaisen rakennustavalle kuvaava esimerkki on juuri se yliopisto, missä Mikko on vierailevana professorina (Nottingham Univ. Business School), koska se pantiin alulle rakentamalla ensin kadut, sitten suunnitellut rakennukset ja jo kohta otettiin opiskelijat (n. 5000) valmiisiin rakennuksiin. Opintotilojen lisäksi on Campuksella oltava asunnot kaikille, koska kiinalaiset eivät saa poistua Campukselta luvatta. Sitten kun paikat olivat valmiit, kutsuttiin professorit, opettajat ja paikallinen englantia osaava sihteeristö. Siinä se paketti. Organisaattorina oli alun perin Mikon tohtoriväitöksen vastaväittäjä professori Ch. O’Brien Nottinghamin yliopistosta, joka eläköidyttyään jätti tehtävän.
Samanlaista rakentamista on koko matka Sanghaista ylöspäin. Kymmenittäin kerrostaloja ja kaikissa kehikot ympärillä, mutta siihen se työsuojelu sitten jääkin. Tellingeillä miehet heiluu ilman turvavarusteita ja alhaalla lienee työsuojeluvaltuutettu laskemassa kuolleita!

Menolento ei sujunut suunnitellusti. Kohta matkan alettua Muusa sai jonkinasteisen hengitysongelman. Hapenanto auttoi ja kaksi koneessa ollutta lääkäriä epäilivät lievää keuhkoveritulppaa ja vaativat Sanghain kentälle ambulanssia. Onneksi kunto koheni ja päästiin jo tilatulla taksilla Ningboon. Suunnittelivat kuulemma jo välilaskua UlanBatoriin Mongoliaan, mikä oli tuolloin lähin isolle koneelle sopiva kenttä (vai olisiko sittenkään ollut sopiva?)

Ningbo on asukkailtaan osapuilleen Suomen kokoinen puristettuna pieneen pisteeseen, missä on vanha osa ja sitten ne uudet plazat sisältäen mm. isoja tavarataloja, MacDonals, Papa John’s, ValMart, StarBucks ym. Turisteihin ei täällä ollut opittu, mutta ehkä meidän jälkeen sitten?

Vankeus-ehdollinen-yhdyskuntapalvelu

2011-10-10T09:15:00.000-07:00

Muuan mies, 26, koki asiakseen ryöstää urheiluvälineliikkeestä tukuittain vaarallisia jalka- ja vastakaarijousia metsästyskärkineen. Kaiken tämän hän teki hyötymistarkoituksessa myydäkseen tämän 14 000 euron lastin eteenpäin. Oikeudessa hänelle ei voitu enää tuomita ehdollista, koska hänet oli jo aikaisemmin tuomittu kaksi kertaa ehdolliseen. Mainitun aseryöstön lisäksi hän oli samana päivänä syyllistynyt huumausainerikokseen ja kortitta ajoon ja neljä päivää myöhemmin näpistykseen.
No, pientähän tämä oli oikeuden mielestä (kai säästösyistä), koska normaaliajattelun mukaisen ehdottoman vankeuden sijasta mies tuomittiin kokonaista 146 tunnin yhdyskuntapalveluun, mikä nykylaskusäännöillä vastaa tunti per päivä vankeutta, mikä suomeksi on vajaan viiden kuukauden istuminen. Mikähän laitos mahtaa joutua ottamaan tuon yhdyskuntapalvelun suorituksen vastaan, ja mitähän se oikeasti on?
Tätä taustaa vasten ei kannata lainkaan ihmetellä, jos nykyihmiset työttömyyttä torjuakseen sortuvat pikkurahan puutteessa rikoksiin. Näpistyksistä määrättyjä sakkojakaan ei enää varattomille muunneta vankeudeksi, joten kaljakorin voi huoletta raahata Siwasta maksamatta ulos koska tahansa. Jos sen tekee liian usein, voi saada syytteen, mutta löytyyhän näitä, syrjäytyneitä, joilla on sama harrastus.
(Yläkuvaa ei saatu, koska kukaan rosvo ei suostunut kuvattavaksi)

***

Mutta nyt on sen positiivisen asian paikka, vanhusten aivojen hyvinvointi. Jos kohta vanhuuden tulemista vähätellään eufemismein puhumalla senioreista, ei muistamattomuutta tuokaan sana voi poistaa.

Nyt professori Raimo Sulkava on antanut selvät ohjeet:
- liikunta vilkastuttaa aivojen tietoliikennettä (selvästi maksettu tieto, koska tietoliikennetaitojen taito on välttämätön edellytys kaikkien uusien älylaitteiden ostamiselle, mihin vanhoilla on varaa, tuskin kykyä)
- sudokut ja ristisanat virittävät aivot oikeaan toimeen, laulaminen ja musiikki niin ikään (me muusan kanssa täytämme jo tuskassa ristikoita!)
- ja ravinto tietysti, mutta oikein ja riittävästi, lihomista välttäen (miten sitä voi välttää, jos on jo ennen seniori-ikää ehtinyt pullistua?)
Niin.
Todisteita on riittävästi:
- muusan miesserkku, 84, täyttää sudokuja, osti vasta uuden auton, syö terveesti itselaittamaansa ruokaa ja käy ryhmäsoutamassa, kävelee päivittäin, matkustaa ulkomailla ja on ostanut vasta uuden läppärin. Kohta hän kai alkaa käydä päivätansseissakin?

***
Hajahavaintoja:

Köyhyys ja nälkä suurin uhka suomalaisille.
Siinä lööppi, tyypillinen, mutta väärässä lehdessä, mikä meilläkin ilmestyy. Se siis tarkoitti, että suomalaisten mielistä nuo ovat suurimmat uhat maailmalle. Vertailukohteena oli eurooppalaisten keskimääräiset mielipiteet samoista kysymyksistä.

Juho Eerola, PS, vaati Moskovan käynnillään Karjalan lisäksi myös Petsamoa Suomelle, tietyin ehdoin. Venäjän vastausta ei edes viitsitty kirjata. Toivottavasti tästä ei ”senthän sothaa synny”.

Ministeri Urpilaisen piinapenkki

2011-10-06T07:57:00.000-07:00

Maassa on kaikki hyvin. On saatu riittävät kreikkavakuudet tai sitten ei. Tätä puitiin tänään eduskunnan TV-kyselytunnilla, johon kaikki nekin osallistuvat, joilla muulloin on vakavia esteitä osallistua jonninjoutavaan lakiasioiden puintiin, kun palkka muutenkin juoksee.

Puuttumatta itse asiaan, minkä voitte lukea ennen pitkää jo lehdistä, tartun tavoistani poiketen ulkokohtaisiin seikkoihin. Ensinnäkin, pääministeri oli poissa ja kaikki vastuu kaatui suosikkiministerilleni, joka pääsi loistamaan sekä tiedoillaan että habituksellaan. Tuomioja vanhempana demarina rypisteli sillälailla, että joka otsarypystä näki, mitä mieltä hän oli valtiovarainministerin kannoista. Varsinaista sanottavaa hänellä ei ollut, vaikka puhuikin pariin otteeseen (menisi sentään joskus parturiin niin tukan kuin parrankin takia, uuden olkalaukunkin voisi ostaa).

Hieman enemmän taitoa olisin toivonut Urpilaisen stylistiltä. Ei ole ministerille eduksi panna yläosaan valkoista jakettia ja siihen mustaa alaosaa mustaa taustaa vasten. Alaosa kun näytti, etenkin silloin kun kädet eivät olleet rukousasennossa, ihan liian leveältä. Siinä saattaa jo mennä ääniä. Pulpettikin oli liian matala, Pekkariselta kai jäänyt, ja nyt ministeri joutui pöytää tavoitellakseen nojautumaan nöyrtyvästi, mikä alentaa arvovaltaa ja tulevia omia ja puolueen ääniä. Harmi.

Välineet on kuulemma liian pienet tai suuret riippuen puhujista. Niinhän ne aina ovat, riippuen luonnonlahjoista. Turha niistä on Eduskunnassa väitellä. Jykevimmän puheenvuoron asiasta käytti PS:n se joku uskovainen, jonka puheesta en ole koskaan ennenkään selvää saanut. Kovasti keltapuseroinen keskustakin otti asiaan kantaa. Pusero toki erottui, mutta puheenvuoro ei.

Puolustava ministeri joutui yli 15 kertaa käyttämään saman puheenvuoron ja aina yhtä kärsivällisesti jaksoi hän! En halua sitä asiaa toistaa. Timo Soini (PS) sen utelun alkuaan viritti, ensin yhdellä kädellä, mutta kohta jo lensi paperit pöytään ja molemmat kädet viuhuivat kuin tuulivoimalan lavat. Äänikin alkoi kohota, mutta sitten alkoikin salissa yleinen nauru. Soini katseli vähän aikaa ympärilleen, kuin Romanian diktaattori parvekkeelta niukasti ennen kuolemaansa. Sitten hän muuttikin demagogisesti aiheensa kärjen kohti keskustaa ja jo kuoli nauru. Puhemieskin hiljeni hetkeksi, mutta sai sentään järkytykseltään jatkettua vuorojen jakoa, kun puoli salia oli jo seisaallaan nappia painettuaan. On siinä selvän ottamista, mutta asiantuntevien apulaisten tuella puhemies onnistui. Miten? En osaa sanoa.

Hallituksen rivit pitivät, vaikka jotkut toisin olettivat. Kaikkien mielistä saadut vakuudet olivat onnistuneet ja riittävä ratkaisu veronmaksajien kannalta siihen, että kannattaa suoltaa, eräs keksitty lainaus auki: rekkakuormittain miljarteja suten persieeseen, lainaus kiinni. Tosin suosikkiedustajani Kumpula-Natri (tukkansa ja sulavasanaisuutensa takia) kannatti ratkaisua, vaikka ilmeet puhuivat muuta (kai lapsenhuolimurheita tai ...).

Summa summarum.

On se hienoa, että mekin saamme nauttia TV:n kautta äänestystämme enemmän valtiollisesta politiikasta. Mehän maksamme TV-maksujakin, ainakin eräät. Kun ne nyt samaisen eduskunnan määräyksellä (kiitos Junkker) menevät vain varoissaan olevien maksettaviksi, olisi paikallaan myös saada enemmän äänivaltaa valtiollisissa vaaleissa, vaikka aluksi noin 2-3 ääntä verotuloista riippuen?

Voi ja muut levitteet

2011-10-03T10:32:00.000-07:00

Blogivierailija Eero Alarik Hujanen

Kyllä minä aamulla korviani höristin kuunnellessani radion uutisia. Ruotsissa on puutetta voin raaka-aineeksi tarvittavasta maidosta syystä, että kulutustottumukset alkavat suosia keinorasvojen sijaan voita. Samasta syystä Suomikaan ei voi myydä Ruotsiin maitoa, joten heille on jäänyt ainoaksi mahdollisuudeksi ostaa tanskalaisilta kermaa.

Kauan kesti pohjolan kansojen pinna levitellä leivilleen teollisuuden kehittämiä keinotekoisia voin jäljitelmiä muka terveellisinä, raikkaina ja hyvinvointia lisäävinä
kasvistuotteina. Eivät kansat laihtuneet vaan lihoivat, eikä kai muutenkaan olleet moiseen hönötykseen tyytyväisiä, kun nyt hoksasivat koetun konstin paremmaksi. On vanha sanonta, että hampaan paksuudelta tuoretta voita ruisleivälle niin hyvältä maistuu.

Margariiniteollisuuden mainonnan ansiosta kansa pakotettiin ostamaan margariinia ja sinistä kevytmaitoa. Eihän marketin kassalla kanssaihmisten nähden kehtaa levitellä voipaketteja ja punaista maitoa läskinpaloista puhumattakaan. Vanhemmat v aativat aikoinaan kouluihin rasvatonta maitoa, nyt ne huutavat kurkku suorana rasvamaidon palauttamista.

Lääketeollisuuskin löi lisää löylyä ja masinoi maailman laajimman sydäntautien tutkimuksen pohjoiskarjalaan. Alueen miespuolinen väestö oli pääosin viisi vuotta sodissa märissä korsuissa ja taisteluissa nuoruutensa uhranneita paljon tupakkaa polttaneita miehiä, sodan jälkeen avioituneita, pääosin peltoja käsipelillä raivanneita, metsätöissä riutuneita, vähän omatekoisia juomiakin nauttineita suurperheen isiä. Vaimot olivat paljon työtä ja lapsia tehneitä ikäisiään vanhemmilta näyttäviä naisia.
Koko sakki oli elänyt ”lähiruualla”, mikä koostui aidoista maitotuotteista, sian lihasta ja omista viljoista. Näitäkin syötiin hyvin säästeliäästi. Lapset, kun eivät vielä töihin kyenneet, napsivat kesäisin metsämansikoita, mesimarjoja ja mustikoita, joilla vitamiinien tarve tyydyttyi. Aikuisten aika meni tositöissä, ei ollut aikaa linnunruokia keräillä. Tosin uutterasti kalastettiin ruuanjatketta jopa talvisärpimiksi, ja pantiin kovaan suolaan niin kuin possukin syksyllä.
Tutkimus tulos oli selvääkin selvempi: eläinrasvat aiheuttavat kaikki sydänvaivat ja sen kautta kohonneen kuolleisuuden. Nuo jäntevät ja laihat, tosin hyötyliikunnasta vain vähän rasittuneet ihmiset olivat syöneet väärin. Elämänkaaret kauniissa vaaramaisemissa olivat muilta osin olleet ihanteelliset.

On aina tiedetty, että mitä ankarammat ja kylmemmät elinolosuhteet, sen rasvaisempaa on imettäväisten maito ollut. Suomen maatiaislehmät metsälaitumillaan söivät luonnon antimia ja lypsivät vähän mutta rasvaista maitoa. Vielä lapsuudessani oli maidon hintakin määritelty osin rasvaprosentin mukaan: mitä rasvaisempaa sitä parempi hinta.
Nyt ovat lehmät yhden nurmikasvin viljelylaitumilla hetken kesällä ja parressa talvet samaisesta ruohosta säilötyn säilörehun varassa, jossain jo täysin ilman kuivarehua. Lehmät lypsävät lyhyen elämänsä aikana paljon ja vähärasvaista maitoa. Tissitkin on niin isot, että tarvitaan valjaat kannattelemaan. Eihän eläinrasvaa tarvita koska teollisuus suoltaa kevyttä ja terveellistä levitettä leivän päälle. Voi sananakin on pantu hylkyyn, ja Voimariinista piti tehdä Oivariini.

Nyt ovat nuoret tutkijat ja järkevät ihmiset kallistumassa luonnon tuottamaan ravintorasvaan. Kohta nähdään ovatko suurteollisuuden keinorasvan kannattajat, nuo ravintotieteen pekkapuskat, huijanneet meitä muutamat vuosikymmenet.

Menneitä muistellessani olen päättänyt kokeeksi levitellä kohtuudella ruisleivän päälle voita. Palanpainikkeeksi hörppään vähän piimää. Vastuu kirjoitukseni tulkinnasta, kuten savolaisen kanssa yleensä, jää lukijan vastuulle. Itse kannan korkeintaan poliittisen vastuun.

Ruskaista patikointia

2011-10-01T10:44:00.000-07:00

Niille, jotka uskoivat/luulivat/toivoivat sanaisen tarjontani tukahtuneen vihdoin omaan mahdottomuuteensa ilmoitan, että huhut moisesta onnesta ovat suuresti liioiteltuja ja ennenaikaisia. Olin näet jokasyksyisellä syyslomalla patikoitsemassa ystävien kanssa niin kuin vain ikäiseni urho saattaa ja kyllä se vaan saattaa. Rukalla oltiin jo ties kuinka monetta syksyä yhteensä, välillä on toki vierailtu monissa muissakin paikoissa.

Ruska on ylimainostettu käsite; ei sellaista oikeasti olekaan, on vain syksyisiä maisemia ja aina erilaisia. Juur’ikään Pekka Pouta kollegoineen julisti, että Lapissa ei ole vieläkään siirrytty termiseen syksyyn ja ruska on myöhässä.
No olkoon, mutta kyllä Kuusamon korkeudella oli perinteisiä keltaisia lehtiä puissa (= puuruska eli rouva Puurunen) ja punaisia mustikanvarpuja maassa (= maaruska eli rouva Maaranen). Mitä muita rouvia kunnon mies enää kaipaa syksyiseen patikkaansa?

Patikointi on luonnollisesti vain peitetarina sille oikealle ruskailulle; syödään, juodaan, saunotaan ja pelataan korttia yleisen huumorinviljelyn lisäksi. Tavaksi on tullut paistella makkaroita laavuilla ja lopuksi tirauttaa toisten kiusaksi kunnon näkäräiset rst-kaatoryyppymukeihin. Se kummasti rentouttaa, siis niitä toisia kaivelemaan esille omatkin pullonsa. En suosittele moista lasten nähden.

Koskaan en ole nähnyt näin paljon poroja liikkeellä ja joka paikassa. Toki muitakin luonnonihmeitä oli, mm. karaoken SM –kisat. Väkeä lappoi paikalle jo torstaina ja perjantaina viinakauppa-asiakkaiden habituksesta päätellen äänen avaus oli ottanut kovin voimille. Lauluja ei menty kuuntelemaan, ei sitä hermo kestä, kun lauluhommatkin jo loppuivat. Kilpailuvimma iski silti meihinkin ja järjestettiin kuukkeleille syöntikisat. Pation reelingille pantiin aina vain isompia leivänkönttejä ja lyötiin veikkaa siitä, jaksaako lintu sen pois kantaa.
No, eihän me niitä osallistujia tunnettu eikä voittajaa saatu selville, mutta se toki merkillepantiin, että olivat lihoneet normaaleihin suomalaisamerikkalaisiin mittoihin kaiken sen pullansyönnin johdosta, ja lentäminen ilman nokkataakkaakin tuotti jo joillekin vaikeuksia. Vielä roimemmin oli ongelmia jarrutuksen kanssa; tuhti ruho kun ei millään meinannut pysähtyä pelkillä varvasjarruilla lakatulla reelingillä ja usein lintureppana porhalsi täysillä läpi saalisarsenaalin päin tukipilaria. Saalis oli sitten noukittava kipein niskoin maasta heti kun tajunta palasi. Että niitä hävetti, kun näkivät meidän katselevan. Kyllä harmitti sitä jänistäkin, joka ei reelingille päässyt. Suun käynnistä päätellen se kiukutteli lentäville luontokappaleille, eikä karttanut tuhmiakaan sanoja. Poroille ei tarjonta kelvannut, vaikka niitäkin oli isohko tokka aivan ikkunoiden alla.

***

Nyt on Nordbooksin kustantamosivuille ilmestynyt hauska Kynäilijän kauppa, missä on myynnissä minunkin kirjojeni kansikuvilla koristeltuja paitoja, mukeja ja paljon muuta. Kipaiskaa katsomassa, nettikauppa on yhtä lähellä kuin lähin tietokone ja posti tuo perille. Kirjallisen kulttuurin tukeminen on jokaisen kansalaisvelvollisuus vaikka laulaisikin karaokea ja tavara on hintansa väärtti.
Osoite on http://636292.spreadshirt.fi/

Marsalkan hovin ilmestyminen verkkokauppoihin on enää vain muutaman päivän päässä. Silloin sitä voi tilata ja kannattaa tilata, onhan se kai paras kirjani ikinä? No tähän asti, koska aion talven tuiskujen aikana kerrostalossa sinä aikana, mikä lumitöiltä säästyy, suoltaa oikein mittavan romaanin, mutta aihetta en vielä julkista.

***

Jos tunturissa on pariskunta ja pariskunta yhdessä patikoimassa, tuleeko niistä silloin paliskunta?
Hyvää syksyä itse kullekin tasapuolisesti.

Sataa, sataa, sataa

2011-09-23T02:08:00.000-07:00

Otsikosta tulee mieleen Häkämiehen kuulu lausunto Russia, Russia, Russia. Sen paikkansapitävyyttä ja sopivuutta kyseenalaistetaan. Tätä minun versiotani ei voi. Syksy on tullut ja sen huomaa. Savustin juuri kalan, autokatoksessa. Ennen savustin maahan upotetulla isolla pöntöllä, minkä Markus Mäkelä Saimaan Eristys Oy:stä antoi ikuisella takuulla. Hänelle ikuinen kiitos. Talon hylkäämisen myötä toin sen pojan tontille, mutta asentamattahan se on, koska poika on Kiinassa kevääseen asti. Tällä sähkökoneella olen nyt savustanut jo muutaman lohen ja hyvää jälkeä tulee, kunhan sen oppii. Nyt opin.

Ennen pidin kunnia-asiana, että partaveitsenterävällä kiinalaisella halppiskirveellä veistin leppälastut savustimeen. Nyt on vain kirves jäljellä ja ostetut purut. Jos tämä on kaiken muun ohella luopumista, menköön.
Menkööt pihatyöt, tuijat, autotalli ja piilopullo, osaamattomalle turhat työkalut, kahdeksankulmainen Bahama-huvimaja terasseineen infralämmittimellä, menköön kaikki. Kala sentään oli isoin ever ja siitä tuli ihanan savukalan näköinen. Makua ja suolaa en vielä tiedä, mutta kalasalaatiksi se meneekin. Toiset arvostelkoot.

***

Ihmeet ei ota loppuakseen. Juuri kun sain paikattua kylppärin pistevuodon yhdestä asunnosta, sama asunto ilmoitti, että pesuhuoneen seinä kelluu. Vedä siitä sitten johtopäätökset? Katsomaan ei päässyt, kun asukas oli tartuntakipeänä. Pitkällä isännöitsijäkokemuksella pelkään pahinta. Ei seinä voi kellua? Naapurihuoneistossa oli jouluna tulipalo, minkä seurauksia asukas epäili syyksi. Ja toisaalta sitä vast’ikäistä putkiremppaa, missä ei seinään koskettu. Eihän se ole asukkaan vastuulla. Isännöitsijä kaiken taakan kantaa ja maksaakin, jos on omistaja.

***

Ei päivää, ettei PS:n töpöstelyjä. Julkisen sanan neuvosto käsitteli sanasta ”persu” tulleet valitukset koskien lähes kaikkia lehtiä ja muuta mediaa. Kaikki hylättiin. Samalla toki suositeltiin, ettei moista sanahirviötä enää käytettäisi. Olen samaa mieltä myös kepun, demarin ja muiden poliittisten epälyhenteiden käytöstä julkisessa sanaliikenteessä. Vaan kuinka kävi Halla-ahon hyllytyksen opetuksen? Joku Jesse James kirjoitti heti kohta samanoloisen kommentin ja sai hakemansa julkisuuden. Voi, mistä minä saisin kirjoilleni moisen nosteen? Ei, ei ja ei, en saata saada, kun en ole persu, anteeksi, siis perussuomalainen, vaikka olenkin Kangasniemellä syntynyt ja yltiöisänmaallinen.
Tänä aamuna Paavo Lipposelta kysyttiin, onko demari hänelle loukkaava nimi, johon hän vastasi, että mieluummin puhuttakoon sosiaalidemokraatista. Minusta Lipposen habitusta voisi kuvailla myös muilla attribuuteilla, kuten: presidenttiehdokkaana liian hidas kenenkään kuultavaksi, liian vanhat mielipiteet kenenkään hyväksyttäväksi, liian jäykkä esiintymään ja väärästä viitekehyksestä; ihmisenä hän on ihan jouheva niille puoluetovereille, joilla on aikaa odottaa puhumisen valmistumista; perheenisänä ehkä ihan lutunen, joka ei ainakaan ehdi lapsia karkuun. Siinäpä ne meriitit.
Kovin on politiikka muuttunut herkkähipiäiseksi, ellette edellistä kritiikkiä (sarkasmia ja pakinatyylistä mustaa huumoria, josta PS:n ryhmäpuheenjohtaja puhui) sulata. Tulepas sanomaan minua karjalaiseksi (kun olen näet savolainen), haastan sinut kunnianloukkauksesta oikeuden eteen!

Hyvää pers ... siis perisuomalaista oloa kaikille!

Vastapalloon

2011-09-20T00:37:00.001-07:00

Lipponen arvostelee kärjekkäästi perussuomalaisia Halla-ahon toilailuista ja puolueen reaktioista siihen ja Soini vastaa yhtä kärjekkäästi Mooseksen yksinäisestä erämaavaelluksesta. Taistelu mediassa on alkanut, vaikka presidentinvaaliin on vielä pitkälti matkaa, eikä Soini liene edes virallisesti ilmoittautunut kisaan. Silti hänen kannatustaan lasketaan laskutikuilla ympäri maailman. Väyrynen ja Soini ovat nyt kuulemma jo tasoissa, kumpi sitten lienee ollut ottamassa toistaan kiinni? Vihapuheet on päivän sana. Perussuomalaisten oma lakivastaava on jo tämän kuun alussa julkaissut listan niistä sanoista, joita ei saa käyttää. Opin perillepääsyn todistaa se, että JH-A julkaisi kirjoitelmansa vasta puolen kuun maissa. Sarkaa on vielä kyntämättä, tulleeko kuunaan kynnetyksi?

***

USA on ihmeellinen maa. Siitähän vast’ikään kirjoitin ja jo sitäkin ennen. Nyt paljastui jälleen suurelle maailmalle uusi hauskuus, mikä on vain pienenpieni ilmentymä kokonaisesta harrastusvalikoimasta. Lentonäytökset ovat meilläkin sallittuja, tosin erittäin tiukan luvanvaraisia. Valloissa pidetään lentokilpailuja, mihin malli on otettu autokilpailujen ovaaliradasta. Toinen toistaan vanhemmat koneet yhtä vanhoine pilotteineen vetelevät matalalla kiertorataa yleisön yllä toisiaan ohitellen tiettyjen sääntöjen mukaan ja tippuvat tämän tästä. Jo muutama vuosi sitten useita katsojia kuoli tällaisessa kilpailussa, ja silloin harkittiin niiden lopettamista tai sääntöjen muuttamista. Ei sitä bisnes sallinut ja nyt Nevadassa kuoli roimasti enemmän. Pari päivää myöhemmin putosi taas kone toisessa osavaltiossa, tosin ilman yleisöuhreja. Lennelkää vaan niin kauan kuin bisnes ohittaa turvallisuuden yleisessä ajattelussa. Vika on kai yleisössä, mikä haluaa kuolemaa halveksuen tulla kerta kerran jälkeen katsomaan tällaisia huveja. Ei kai sitä kieltääkään saata? Olisipa Suomessakin tällaista, mutta kun on nuo pohjoismaiset tiukkapipoiset turvamääräykset!

***

Verenimijän ammatti ei ole lainkaan yksinkertainen. Vuokralaisten saaminen on joskus kiven alla. Tähän saakka on kohtalaisen mukavasti saatu ja vallan mukavia vuokralaisia. Nyt on jonkinlainen tulppa järjestelmässä. Saa ilmoitella lehdissä sekä netissä kerta toisensa jälkeen ja ainoat vastaajat ovat vaikeasti hahmotettavia tässä viitekehyksessä. Tänään sentään saatiin uudet vuokralaiset. Kiitos heille ja kohtalolle.

Habitare

2011-09-16T10:50:00.000-07:00

Habitare on Pohjoismaiden huonekalu-, sisustus ja designalan suurin kahden vuoden välein järjestettävä messutapahtuma. Tänä vuonna messut pidetään 14.-18.9. Eräänä teemana on kierrätysmateriaalin käyttö sisutuksessa. Televiissio näytti veikeitä esimerkkejä siitä, miten korkealla koulutuksella ja huimalla mielikuvituksella saadaan aikaa hirveää jälkeä. En lainkaan ihmettele, jos tällaista käy katsomassa 90 000 ihmistä, koska käyhän sen verran väkeä jo urheilukilipailuissakin?
Kierrätys on uuden ajan ilmiö, mikä johtuu väärästä ja liiasta tuotannosta ja sen hinnoittelusta. Ennen vanhan tavaran uudelleen käyttö oli itsestään selvä, kun uutta materiaalia ei ollut. Saappaan kumiterän puhjettua paikkauskelvottomaksi ostettiin uudet terät vanhoihin varsiin, jotka nahkavarret olivat lähes ikuiset, mitä nyt sipsa söi reikiä varsikurttuihin. Tämän välttämiseksi silloiset ihmiset kävelivätkin jalat harallaan. Puretut tiilet käytettiin uusiin muurauksiin ja rautanaulat oiottiin. Nyt Habitaressa oli vanha ASA -radio tehty takaksi, nautasikapurkeista oli väännetty valaisimia, enkä ilkeä enää muita esimerkkejä mainita.

Ihmettelin taannoin, kun joku oli väitellyt paskahuusseista tohtoriksi. Nyt oli Habitarekilapilun voittajaksi julistettu suomea puhuva japanilainen Yoshimasa Yamada, joka nyt keksi porata puisen ulkohuussin oksanreiät pois ja sai ihanasti luonnonvalon sisään kera paremman linnunliverryksen. Kumma, ettei tuota ole ennen keksitty? No on toki. Meidän sodanjälkeisessä huussissa kun ei juuri muuta ollutkaan kuin oksanreikiä, mutta ei keksitty kiikuttaa sitä Habitareen. Kilpailun arvostelijoina oli arkkitehtejä, joten olisiko niiden koulutuksessa jotain korjattavaa?

***

Toimivan käsijarrun kanssa ei kannata pelleillä, oli peli mikä tahansa. Viimeisin hankaluus syntyi, kun venäläisen Jaroslavlin jääkiekkojoukkueen kuljetuskoneen kapteeni, poistuttuaan aamullisen huonovointisuutensa takia nousun ajaksi, oli jättänyt kässärin päälle. Epäonni oli tässä tapauksessa, että kone oli venäläisittäin ottaen poikkeuksellisesti huollettu ja odotusarvojen vastaisesti käsijarru piti eikä kone siksi päässyt ilmaan. Metsään kyllä ja koko porukka menehtyi. Jos kapteeni on lentokunnoton, liekö laillista edes yrittää ilmaan. No lentomääräykset ja niiden noudattaminen on ehkä kiinni kansallisesta tapakulttuurista, mikä ei Venäjällä ole ennenkään ollut turhan ahdasmielistä. Ei tosin maan kalustokaan ole kovin korkealla kansainvälisellä turvallisuusasteikolla.

***

Anneli Auer on ollut jo pitkään mielessäni. Just’ikään, kun hänet vapautettiin murhasyytteistä tai oikeastaan murhatuomiosta, veli antoi uutta puhtia. Lapset olivat kertoilleet sijaisiskälleen hirveitä juttuja, joita nyt tarkastellaan. Auer vangittiin uudelleen ja perusteena mm. törkeä raiskaus, kai apumiehen kanssa.
Aikanaan tehtiin elokuva Miestä ei voi raiskata. Raiskaus tosin kävi jotenkin päinsä elokuvassa, mutta epäuskottavasti, joten tässä Auerin tapauksessa kysymyksessä lienee naiset tai lapset. Kauheaa ajatellakin. Mutta nähtyäni Auerin haastattelun, on vaikea uskoa, että sellaisiin kauheuksiin syyllistynyt ihminen antaisi noin yksityiskohtaisia haastatteluja jo senkään vuoksi, ettei puhuisi itseään pussiin. Väistämättä tulee mieleen, että jutussa haisee. Ihan kuin jatkuvissa huoltajuuskiistoissa, joissa ainakin äiti-ihminen syyttää miestään pedofiliasta. Maine menee, vaikka mies todetaankin aikanaan syyttömäksi ja sossutantat ovat aina äidin puolella. Nyt ei taida olla, koska ei tällaista julkista rumbaa järjestetä kepoisin perustein!

Oikeus tapahtukoon tässäkin tapauksessa.

Perussuomalainen Halla-aho

2011-09-15T09:22:00.001-07:00

Perussuomalaiset ovat omaa luokkaansa kansanedustuslaitoksessamme ja muutenkin. Populismin leimaa on lyöty ylä- ja alaselkään ennen ja jälkeen murskaavan vaalivoiton. TV –haastattelussa kysyttiin tietopuolisia kysymyksiä valtionvelasta, missä muuan lady (ps) vastasi: älä helvetissä multa sellaisia kysele (tai sinnepäin). Ja heti perään Soini halusi pelastaa puolueensa kääntämällä kelkkansa ja siinä sai Halla-aho huutia hulluista (perussuomalaisista) puheistaan ja 2 viikkoa erotusta eduskuntaryhmästään. Hyvä niin. Mutta asiaan.

Halla-aho tonkaisi liian syvältä ”kreikkalaista probleemaa”, mikä on vienyt pitkään voimaa kotimaan asioilta ja tulee yhä pitempään viemään. Pohjimmiltaan Halla-aho oli kerettiläisesti oikeassa: ei Kreikan ongelmat tällä tavalla tasoitu, mitään ei todellakaan tapahdu nyt eikä koskaan. Mutta ei sitä pidä ratkaista kovin ottein, nykyaikana, vaikka väkivalloin kaikki hetkellisesti saattaisi oietakin maassa, mutta ei Unionissa.

Mennään takaisin EU:n alkuaikoihin. Silloin jaettiin rahaa pilvin pimein kaikille vanhoille jäsenmaille infrastruktuuriin ja muuhun kehitykseen. Suomikin vielä (kehitysmaana!) oli nettosaaja pitkän aikaa. Muistan Madeiralta, kuinka siellä merenpäällisen lentokentän jälkeen v ain uusittiin koko asukaskunnan autot ilmeisesti velkarahalla. Suurin osa EU –rahasta valui ilmeisesti kulutukseen ja siitä tuli Kreikan virkamiesvuoteen 13-14 kuukautta, kuolleille eläkkeitä ja mitä vaan. Jo se, että julkisen sektorin palkat ovat yhä yksityistä suuremmat herättää epäilyksiä.

Kun jo vuosikymmenen ajan pikkuhiljaa EU –tuet ovat niukentuneet, ei voidakaan saavutettuja etuja peruuttaa. Tuhlaus on jatkunut ja ihan miinuksella ja tulos on nyt käsissämme. Syy on EU:n oma ja tietysti välimeren maiden melkoinen moraalin puute, eikä sitä tuilla tai eurobondeilla kyetä eikä ainakaan suomalaisten mielestä halutakaan ratkaista. 90 prosenttia taloustieteilijöistä kaikista maailman maista uskoo velkasaneerauksen ainoaksi tieksi, mitä yksikään EU- johtaja ei näe mahdollisuutena. He haluavat näköjään tuhota koko EU:n ja ilmeisesti vain yhtäältä oman arvovaltansa säilyttääkseen (minä kun en virhettä ole tehnyt) ja toisaalta hyväpalkkaisen virkansa säilyttääkseen (vaan koska on korkea virkamies viraltapantu taitamattomuutensa vuoksi?).

Halla-ahoa moititaan, mutta ei Soinikaan sano, mitä miehen pitäisi sitten kirjoittaa. Tohtorismies, jotain sen pitää julkaista blogissaan. Annan apua: Kreikka ja muut konkurssiuhan alla olevat maat on irrotettava muiden EU –maiden ikävästä ja valvovasta kytköksestä omaksi Välimeren velkaliitoksi, jolloin kaikki julkikapinassa olevat maat saavat kuluttaa kaiken sen minkä hankkivat ja devalvaatiot ynnä muut keikaukset mahdollistuvat oman valuutan myötä. Samalla estyy velattomien pohjoisempien moraalimaiden varojen valuminen Välimereen. Tietynaikaisen talousrytinän jälkeen selviytyy sentään muutama maa kuiville, toivottavasti ainakin Suomi (ilman Kreikan vakuuksiakin). Nykyisen systeemin mukaan hukutaan kaikki Välimereen. Aammen.
(Tätä ei pidä kokea kiihotukseksi Kreikkaa eikä maan hallitusta vastaan)

***

Piti tässä kirjoittaa muistakin asioista, mutta Persu vie aina palstatilan. Soinikaan ei kysy mitään kyselytunnilla, koska tietää, että hänelle aina riittää aktiivisten alaistensa järjestämänä uusia ja uusia haastatteluja. Voi olla tavoitekin. Vanha tiedotussanonta kuuluu: ei ole väliä uran tai puolueen edistämisen kannalta, onko mediassa hyvässä vai huonossa, kunhan vain on.

Pahalla on pahan vallat

2011-09-10T01:16:00.000-07:00

Niin vain on. Libyan diktaattori Muammar Gaddafi oli maansa jumaloitu johtaja, kunnes arabimaiden kansannousu alkoi. Annan hänelle arvoa ainoastaan siitä, ettei hän julistanut itseään everstiä ylemmäksi. Alemman Afrikan johtajat kun nostivat itsensä äkikseltään kersantista suoraan kenraaliksi. Nyt on meneillään tiukka haku diktaattorista. Missä on hän?

Taannoin kaiveltiin Saddam Husseinia esille ja jostain perunakuopastahan se parroittunut turri löytyi. Ennen pitkää sama kohtalo on edessä aurinkolasimiehellekin, ellei ole sittenkin onnistunut pakenemaan nimettömään maahan. Ainoa maa pakenemiseen on Nomansland, minkä sijaintia ei tiedetä. Tai sitten Gaddafilla on riittävästi kopioita kuolemaan ja oikea pelastuu muualle muotoa muuttaneena.

Miten maa sitten muuttuu? Siellä ei ole ollut mitään diktatuurin ulkopuolista elämää: kaikki vain uhoaa kaduilla, ampuu ilmaan ja vaatii parempaa elämää, kuten Tunisiassa, Syyriassa, Egyptissä ja muissakin arabidiktatuureissa. Kova työnteko tuskin tulee kenelläkään mieleen. Ratkaisijoita vaan ei ole sen enempää kuin Suomen soinilaisissa. Hirveä älämölö epäkohdista, mutta ei mitään tietoa niiden hirveiden epäkohtien ratkaisusta. Sama tapahtui Neuvostoliiton hajottua 1990 –luvun alussa. Uskottiin markkinatalouden tuovan rikkautta, mutta työnteko unohtui. Kaikki halusivat rikastua bisneksellä. Jopa perunankaivuuseen tarvittiin armeijan apua ja lainalapioita! Palattiin vanhaan sosialistiseen pääsääntöön: ei rikastu ilman rikosta.

***

Huomenna tulee 10 vuotta täyteen muistissa olevan maailmanhistorian ehkä tuhoisimmasta hirmuteosta. WTC tornit tuhottiin televisiokameroiden tuomassa reaaliajassa. Hirveää. Vilpittömät sympatiani uhrien omaisille.

Aina kuitenkin ajattelen taaksepäin, jolloin ei ollut tiedotusvälineitä, eikä maailmanlaajuista sympatiaa. Ilman Al-Qaidaa ja Osama Ladeninpoikaa on suurempaa tuhoa ihmishengissä laskettuna ilmennyt mm. puunilaissodissa, Amerikan sisällissodassa, ensimmäisessä ja toisessa maailmasodassa ja sitten Euroopan nykysodissa jne. Lista on loputon.
Onko tässä eroa? Kaiketi on, kun WTC:n tuhossa on kysymys USA:sta ja reaaliaikaisesta uutisvälityksestä. Kaikki nämä tappajaiset ovat aina liittyneet tiettyyn tarkoitukseen: diktaattorin tai puolueen vallanhaluun ja alueiden laajentamispyrkimykseen uskontoa ja nationalismia unohtamatta. No puunilaissotia en kouluajoiltani jaksa muistaa.

***

Paha voi luikerrella myös yksityistalouksiin, jolloin pahuuden julkisuusvolyymi taviksella on pieni, mutta yksityisvaikutus sitäkin mittavampi. Esimerkkejä en saata ottaa, koska jokaisen koettaisiin viittaavan omaan huusholliin.
No, yhden saatan silti ottaa. On perheenäiti, joka muistuttaa ”äiti Teresaa”.
On sen mies, joka tuli tuikittua hengiltä teräaseilla. Asiaa tutkittiin, poliisi solutettiin Teresan lähelle tai iholle, näyttöä saatiin, Teresaa pidettiin tutkintavankeudessa vuosia, syytettiin ja tuomittiin ja sitten vapautettiin näytön puuttuessa. Nyt on umpirehellinen veli antanut uutta lasten kertomaa tietoa (miksei antanut aikanaan?) ja tutkinta pärähti taas käyntiin. Jos Teresa on syyllinen, on hänelle annettava Oscarit ja Venlat, Jussit sun muut vuosisadan parhaasta näyttelijäsuorituksesta. Lopputuloksesta riippumatta tehdään Renny Harlinin ohjaama ja Selinin tuottama elokuva Äiti Teresan painajainen.
Pientähän tämä on kustannuksiltaan verrattuna Ruandapapin oikeudenkäyntiin. Teresahan on sentään suomalainen. Löydettäköön lopulta oikea ratkaisu.

Sotateknologiaa

2011-09-07T10:23:00.000-07:00

Yleisesti luullaan, että pieni maa ei osaa keksiä mitään hyvää. Suurimmat keksinnöt tehdään aina suurissa maissa, myös sota-alalla. Väärin. Muun muassa Saksalle suunniteltiin aikoinaan sukellusveneiden auringonnousussa Vesikko, joka ei valitettavasti mennyt suuriin sarjoihin, ainoa kappale kun on Suomessa ja Viaporissa. Kiva sitä on käydä sivelemässä tietämättä sen maineikkaasta historiasta. Onneksi meitä rajoittaa viime sotien seurauksena vihdoin tullut rauhansopimus, mikä kieltää sukellusveneet.
Tiedä kuinka innokkaasti vasemmisto olisi rakennuttanut Vesikkoja valtion varoin oikeiston hyökkäyksiä vastaan? Lottajärjestöön kohdistunutta samaisen rauhansopimuksen pykälää sen sijaan jyrkästi vastustan, koska olen pariin kertaan päässyt säestämään lottalauluja salalottien järjestämiin lauluiltoihin, hys. Tärkeämpää työtä sotaponnistelujen eteen kun voi tehdä vain kotirintaman naiset, eikä niitä kuitenkaan ole kielletty. Jos olisi, mitä jäisi?

***

Ei lopu suomalaiset sotakeksinnöt tuohon. Kuka muistaa matolaatikon? Vertaistaan salaamislaitetta ei ole kai vieläkään keksitty, vaikka digitaalit ovatkin tehneet läpimurron ja vieneet siltä ykköspaikan. Aivan tuossa vielä eläkkeellejäämiseni aattona operoitiin salaisissa asioissa matolaatikolla. Jos tämä on yhä salaista, älkää kertoko kenellekään. Siitä ei saanut koko sota-aikana vihollinen mitään selvää huolimatta kovasta yrittämisestä. Ja kuinka yksinkertainen sen rakenne olikaan, kuin maamiinan. Ja muotokin lähes sama. Enempää en paljasta, olenhan isänmaan mies.

***

Sitten on tuo Kyynel, se kaukopartioradio, mistä aina loppui virtanen. Ei ihme, koska pakkanen pani ja sade ja rakeet. Tuonaikaiset vehkeet toimivat sähkötyksellä, mikä helpotti teknisiä ratkaisuja ja vähensivät virrantarvetta.
Latausmahdollisuuksia ja virtalähteen vaihtoa kun ei ollut, oli toiminta liian rajallista. Se oli kuitenkin keveytensä ja varmuutensa takia kullan arvoinen yhteydenpitoväline: mihin tiputetaan täydennykset, mihin ohjeet, mistä nouto jne. En kadehdi kaukopartion oloja, sen verran olen sissitoimintaa kokeillut ilman kyyneltäkin. No, kyyneleet tuli kyllä joskus rauhanajan sissin silmään kadettikoulun kovilla ihmisen kestokyvyn vastaisilla jotoksilla moneen kertaan.

***

Kaukopartiomiestä pudotettiin lentokoneesta, ohjeena, että maassa ladon kulmalla on polkupyörä, radio, majoitteet ja muonat. Teitä vaivaamatta menen ilman esivalmisteluja suoraan lopputulemaan. Hypyn alettua mies veti varjon laukaisimesta, mutta vain reppu irtosi. Hän veti toisesta narusta, jolloin varjo irtosi. Silloin hän päätteli, ettei tällä tuurilla se polkupyöräkään taida olla siellä ladon kulmalla, muonista nyt puhumattakaan. Amen.

Takaisin luontoon

2011-09-05T09:24:00.000-07:00

Nyt on ihmeen paikka! Viimeinen blogini aiheutti hirmuisen myrskyn. Molemmat kuvat oli näet otettu nettiin pannusta lääketieteen kuvastosta ja otin ne opetustarkoituksessa! Miksi sitä poistettua miehen kuppakuvaa ei olisi saanut julkaista tekstiin liittyvässä viitekehyksessä?

Mitä nyt uskaltaa enää kirjoittaa? Kuvia en enää kai uskalla panna?

***
Nyt palataan seesteiseen aiheeseen, luontoon.
On sienestysaika. Mietin kävellessäni sieniä kaikenlaisille päättäjille.
- ministeri > kääpä
- nuori ministeri (1. kausi) > kääpänen
- kunnallisvirkamies > naava
- juppi > partasieni
- herkuttelijat > herkkutatti
- erovaiheessa > seitikki
- kaupunkilainen > korvasieni raakana
- kaupunkilainen maalla > punahapero = kärpässieni?
- eläkeläinen > jalkasieni
- maahanmuuttoministeri > musta torvisieni
- peruspalveluministeri > mesisieni
- Timo Soini > valekanttarelli

***

Näin tänään talitintin ja ehkä naispuolisen peipon (hänen rintansa oli vaaleanpunainen). Vie pirulainen, kui kauniist hää lauleli! Nyt odottelen kiikarin kanssa lähellä Luumäen rataa, keskellä peltoja, josko kurjet laskeutuisivat ruokkimaan itseään ylijäävillä ohranjyvillä. Voi peijooni, kuinka on jännää!
Tätä minä suosittelen kaikille muillekin, joilla on todella puutetta hirmuvinhasta elämämenosta ja tosijännityksestä.

***
Nyt olen kahden vaiheilla. Palatako entiseen tyyliin kannanottoineen, vaiko taantua sellaisiin mittoihin, mitkä jotkut ahtaamman elämäntavan omaavat ihmiset saattaisivat hyväksyä?
En pidä tätä blogia mitään tiettyä kohderyhmää ajatellen. Tämä on yleisblogi ja
pääasiana jonninjoutavien asioiden jauhanta. Jos joku löytää täältä vihakirjoituksia tai yllytystä omaa uskovaa yhteisöään kohtaan, ilmoittakoon siitä suoraan ja nimellä. Otan valitukset vastattavakseni.
Ehdoton periaatteeni on, että minkä tänään kirjoitin, sen olen valmis huomenna pyyhkimään!

Tauteja ja diagnostiikkaa

2011-09-02T06:31:00.000-07:00

Selkä siukkaantui lähes kävelemättömäksi. Uusin vanhan reseptin ja sain kiputulehduslääkkeitä ja lihaksia rentouttavia tappolääkkeitä yöunen varmistamiseksi. Tiistaina illalla nappasin molemmista ekat ja keskiviikkoaamuna toisen kipulääkkeen. Puoliltapäivin alkoi kai jonkinlainen yhteis-/haittavaikutus kouristella, palella, oksettaa, paskattaa ja kaikkea noiden väliltä. Lisää kuumelääkettä ja peiton alle kaikkine vaatteineen, vaan ei hellittänyt. Aamulla oli olo tuskallisten hikoilujen ja uusien palelemisten jälkeen rippusen parempi.

Nyt olen jo uskaltanut nousta ylös ilman vaippaa. Aamun lehdestä sen sitten hoksasin! Venäjän Karjalan puolella on taas ollut raivotautia. Susi on purrut lehmää, joka on tuskissaan käynyt isäntänsä kimppuun, joka töin tuskin ehti sähköaidan taakse turvaan. Tai ainakin melkein. Lehmä näet rynnisti läpi aidan ja ehti kuin ehtikin purra miestä persieeseen ja siinä se. Mies kuolee piakkoin kouristeltuaan ensin viikon. On nyt pakkopaidassa eristyksessä navetassa, ettei ehdi purra muita. Lehmä on jo teurastettu ja syöty, ilmoittaa Venäjän Terveysministeriö.

En tiedä onko minulla rabies (vai punkkitauti?), mutta oireet ovat aikalailla samat; kouristaa, v...tuttaa, oksettaa, kuoha valuu silmistä ja suusta ja tekee mieli purra. Saa nähdä, kuin menee ensi viikko? Ja miten sitten se selkä?

***

Jotain vikaa on Amerikan maassa, totesin vast’ikään. Vikaa ja vikaa, mutta outoja ne ovat olleet ja yhä ovat. Nyt paljastui ihan sattumalta vanhoista papereista (joita ei ollut edes yritetty piilottaa, kunnollisia tutkimustuloksia kun olivat?) kuinka 83 ihmisen oletetaan kuolleen amerikkalaistutkijoiden suorittamissa ihmiskokeissa Guatemalassa 1940 –luvulla.

1300 ihmistä altistettiin sukupuolitaudeille istuttamalla huoriin kuppaa ja tippuria ja päästämällä heidät yhteen sotilaiden ja vankien kanssa. Arvaahan sen, mihin se johtaa. Puolet näistä tartunnan saaneista sai kokeilevaa penisilliinihoitoa tai muita kokeilulääkkeitä ja toinen puoli ei mitään. Kaikkia oltiin sentään kai hoitavinaan. Nyt olisi AIDSin osalta käytettävissä tartuttamattakin suurempi otanta missä päin maailmaa tahansa, vaan liekö Valloilla tutkintakiinnostusta?

Guatemala pahoitti kovin mielensä valtiona ja kyseli, miksi juuri Guatemalassa.
No siksi, vastasi USA, että eihän tuollaista tutkimusta sentään voi enää tehdä omalla maalla. Tutkimusprofessori John Cutler oli näet ennen tätä kokeilua saanut kotimaassaan kyseenalaista mainetta jättämällä kuppaa sairastavia mustia miehiä hoitamatta 40 vuoden ajan. Kyllä kuppa tappaa niin USA:ssa kuin Guatemalassakin, ennen pitkää.

***

... ei kohtaloaan vältellä voi...
Poliisi noin 90-vuotiaalle autoilijalle:- Eikö teidänkin olisi jo aika hankkia lasit?
- Kuinka niin? En minä meinaa nähdä tuon yhdenkään lasin läpi.

Lentämisen turvallisuus

2011-08-30T11:04:00.000-07:00

Öylössäiltana (alasavon kieltä) puolivahingossa näin USA:n lentoturvallisuuden maksimointia koskevan ohjelman. Aiheena oli ”kauhean monta miljardia ja aivan suotta!!” Ja siitä hieman.

Kaikki alkoi jo ennen nine-eleven-kauheutta. Pitkin aikaa oli saatu ylimaksimoidulta tiedustelukoneistolta tietoa valmistelluista uhkista aina Lockerbien tiputuksesta alkaen ja jo sitäkin ennen. Perustettiin FAA, jonka olemassaolo oli edustettuna suuruudenhulluuden ja omanvallanhalun parhaat piirteet yhdistettyinä omaneduntavoitteluun; se keskittyi turvallisuuden varmistamisen sijasta vain lentoyhtiöiden palvelemiseen - matkustajapakkausnopeuden lisäämiseen - mistä sai rahaa. Ja sitten se turvallisuus unohtui, mihin piti keskittyä ...

Kun 1109 iski, oli pakko myöntää virheet ja korjata ne entistä isommilla virheillä. Perustettiin uusi elin valvomaan lentoturvallisuutta. Aluksi palkattiin 20 000 ilman poliisioikeuksia olevaa, mutta silti liki poliisin virkapukua ja –merkkiä kantavaa tarkastajaa, jotka tietysti keskittyivät alikoulutettuina epäoleellisiin asioihin, matkustajien simputtamiseen. Maaliosaston asettamista ansoista paljastui USA:n lentoasemilla vain 9-20 prosenttia. Tästä innostuneina ”Pajan” isot pomot saivat vauhtia vaatia kongressilta lisäresursseja ja lisäväkeä. Sekään ei auttanut prosenttien paranemiseen, joten kiellettiin koko maaliosastotoiminta. Niinpä sitten pikkuhiljaa ”parannettiin tilannetta” nostamalla tarkastajien määrä 58 000:een ilman koulutuksen terästämistä ja ajanmukaista tilanneanalyysiä.
No, ei noussut turvallisuus, mutta kustannukset kyllä. Johtajia vaihdettiin valehtelujen seurauksena, mutta tilanne ei parantunut. Amerikan valtionlaitosten kirjoittamaton sääntö on: sen minkä tiedät pidät itselläsi, jotta voit sillä kiristää itsellesi etuja myöhemmin.

Jos tätä periaatetta ei olisi olemassa, olisi FBI:n ja CIA:n tiedot levinneet myös ilmailun tietoon. Nyt ei, koska jokaisella pomolla oli omat syynsä pantata tietoja, jopa niitä väärennellä, mitä pääsee yhä tapahtumaan huolimatta monen miljardin taalan panoksista, ilman oikeaa tulosta? Johtajien vaihtaminen ei ainakaan tuo parannusta. Viimeksikin uuteen laitokseen palkattiin vanhan laitoksen johtajat?
Ennen kysyttiin, mitä vikaa on Tanskan maassa? Nyt on syytä kysyä toisin.

***

Sponsorointi on kaksijakoinen kysymys. Poliittinen sponssaaminen johtaa turmioon. Hyväntekeminen urheilulle tai rauhanrakentamiselle on humanitaarinen palvelus. Nyt on julkaistu Martti Ahtisaaren byroon (Crisis Management Iniative) tukijoukko: SOK, ja mukava rypäs muita. Tuosta byroosta kirjoitin ihan kirjankin Laivojen lunnaat ja silloin ihmettelin, kuka viulut maksaa. Nyt sekin selvisi. Meidän omat liikelaitoksemme (jotka panevat koko homman hintoihin) maksavat ylilihoneen huonoliikkeisen vanhuksen matkailun ympäri maailman (ja koko toimiston). Nuoremmat eivät omaa sitä arvovaltaa, mutta paremman englannin ääntämisen kyllä. Vaan kuinka voisimmekaan olla ostamatta S-kaupasta (Marakauppa), kun siitä saa niitä saatanan bonuksia. Meidät on sidottu.

***

Niin on, että Virossa ei enää rakennukset nouse. Suomi vie kolminkertaisilla palkoilla kaikki rakennusmiehet. Voi voi. Miksi ei toista kertaa virkaan valittu T.H. Ilves puutu asiaan? Opiksi meillekin Virosta sentään voisi ottaa, että kansan valitsema eduskunta voisi päättää presidentin valinnasta. Miksi toista kertaa pitää käyttää kansanvaltaa turhan päiten mokomaan hommaan?

***

Soittaja heräsi lappeenrantalaisen naisen vierestä ja yritti hiippailla karkuun. Nainen heräsi ja kysyi ” minnessiemenet?” Soittaja kääntyi ja vastasi: ”syleksi ne vaikka lavuaariin, mut mie menen nyt”.

Haluan, en halua

2011-08-26T02:25:00.001-07:00

Presidentinvaalit lähestyvät ja maa on sekaisin. Ei pelkästään vaalien takia, vaan koko EU-tilanteen. Olisipa meilläkin politiikka niin yksinkertaista kuin suuressa Venäjän maassa: kaksi kaverusta vaihtelee pääministerin ja presidentin toimia vuorotuuriin sulassa sovussa (toki Puuttinin ohjauksessa) ja kansa vain äänestää kun käsketään ja miten käsketään. Soraääniä ei sallita ja demokratiakin on vain sana muiden joukossa.

Ei meillä. Aina on vaalit tulossa ja ääniä on saatava itselle ja puolueelle keinoja kaihtamatta. Siinä voi mennä maan ja kansalaisten etu pesuveden mukana hevon kuuseen, ja meneekin. Ja nyt on vielä tämä EU-ongelma vakuusvaatimuksineen rasitteena. Huolimatta EU-maiden erilaisista ryhtiliikkeistä ei ole näköpiirissäkään minkäänlaista valoa putken päässä. Tosin putkessa voi olla mutka niin, ettei valo näy. Voihan putkessa olla itse Berluskooni, jonka piti mennä itseään korostamaan ja neuvoja jakamaan sotien runnomiin arabimaihin sen sijaan, että olisi pelastanut Euroopan. Ei, kyllä EU on tainnut tulla lähelle polkunsa päätä. Johtajat pelkäävät muka EU:n hajoamista. Ei ne siitä ole huolissaan, vaan omasta hyväpalkkaisesta hommastaan ja siitä, että historia aikojen päästä tuomitsee heidät superhölmöiksi ja on siihen vähän aihettakin. Mitä tässä rämpimään epätoivon suossa? Erotetaan etelän maat, jotka eivät ole EU-kelpoisia, omaksi liitokseen tai miksikä vaan, ennen kuin vievät koko kolhoosin konkurssiin.

Kyllä on Keskustan pakka sekaisin presidenttiehdokkaita haettaessa, enkä yhtään ihmettele. Ensin tuli veret seisauttava vaalitappio. Sitten Kokoomus ja Demarit löivät tarjolle sellaiset hirviöt, että Soinia lukuun ottamatta puolueilta meni vetelät housuun. Soini ei liene vielä housuihinsa vilkaissut, egon koko huomioon ottaen tuskin vilkaiseekaan. Väyrysen ilmoittauduttua tapansa mukaan ehdolle alkoi Keskustassa sisällissota. Kaunisto höykyttää Väyrystä julkisesti ja toiset haukkuvat julkisuuden ulkopuolella ketä milloinkin, mutta ainakin Kaunistoa. Puoluesihteeri saa vaivoin sanaa suustaan, mutta kirjoittaa kyllä tyydyttävästi.

Julkkisehdokkaita etsittiin. Madonnaa ja Lady Gagaa ei tavoitettu, muut kyllä, ja T Sorsakoski ehti kuolla. Kaikki yrittivät olla ainakin nauramatta kun kieltäytyivät yksi toisensa perään. Miksi ryvettää itsensä etukäteen tuhoon tuomitussa pelissä, kun ei aikakaan oikein riitä eikä pikkurahasta ole puutetta? Sitä paitsi tuo julkkiskortti menetti suosionsa jo Demareiden Ahtisaarileikissä.
Keskusta ei näköjään opi mitään, edes kantapään kautta. Vast’ikään mitattiin Jäätteenmäen kyvyt ja nyt jo häntä ollaan hattu kourassa anomassa ehdokkaaksi isompaan virkaan. No englantia hän lienee ulkomailla sentään oppinut ja tarpeen se herra paratkoon onkin. Etukäteen jo ilmoitan tämän lukeville kepulaisille, että en ole käytettävissä tehtävään, mutta suosittelen pakinoitsija Jallua Haminan piiristä.

***

Selkä kämähti kipeäksi, oikeastaan ...tin siukaksi. Ei siihen juuri syytä tarvita. Pelkkä stressi saattaa kipeyttää joillain pään, toisilla mahan, minulla selän. Ja stressiähän eläkeläisellä riittää, ainakin näin muuttoaikoina. Mitenkähän linnut ylimalkaan tulevat toimeen, kun niillä on muutto kaksi kertaa vuodessa? No ei kärsi kyykkiä, ei kääntyä eikä jaksa nostaa. Eläkekin pitää nostaa neljässä erässä. Osoittakaa edes vähän empatiaa, jookos?

Koulutettu tuhoamaan

2011-08-23T05:30:00.000-07:00

On taas edetty yksi askel kirjailijan tuskaisella tiellä; kustantaja ilmoitti, että tänään tulee ulos e-kirja Hajasijoittajista. Enpä ole juuri e-kirjoja lukenut, jos kohta paljonkin käsikirjoituksia ruudulta. Itse en ole ylen innostunut vielä tänä päivänä sähkökirjasta, kun paperiversioita on yhä runsain mitoin saatavissa. Mutta ennen pitkää voi tilanne muuttua, kuten Amerikoissa on jo tapahtumassa; isot paperikustantamot ovat vaikeuksissa ja syy on e-kirjoissa. Nuori väki on kuitenkin minua pidemmällä e-maailmassa, eikä ole niin paperikirjojen turmelema, joten uskon kyllä tälläkin tuotteella olevan jatkossa laajeneva kysyntä. Kokeilkaa hyvät ihmiset, se on näet puolet halvempaa kuin paperikirjan hankkiminen.

***

Olin erään kollegan kanssa männäviikolla tuhonnan tiellä, koska olimme saaneet siihen koulutuksen. No hän osaa toki myös rakentaa. Ensin hajotettiin kokeeksi pari seinää betonijalkoineen päivineen, että saatiin reikä turhaksi käyneelle kolmen kuution lämmitysöljysäiliölle. Painoi mokoma niin, ettei neljäänkään mieheen saatu sitä edes värähtämään, kunnes muuan fiksu hoksi, että pohjalla on ainakin 10 senttiä öljyä. Onneksi oli dieselmiehiä mukana ja heidän tietotaitonsa; hankittiin pumppu, letkut sekä tynnyri ja pumpattiin niin maan perusteellisesti ja tynnyri vieritettiin naapuriin kantillaan niin, että on yhä molemmissa reisissä kämmenen kokoiset mustelmat.
Sitten lähti jo säiliö, joka riemusaatossa köijättiin lankkuja pitkin peräkärryyn ja sillä alueen korkeimmalle mäelle tien poskeen kaikkien kateellisten ihmeteltäväksi. Reikiä ei paikattu, vielä. Meidäthän on koulutettu pääosin vain särkemään.
Sitten maalle huvilalle ja silputtiin halki kymmenittäin naapurilta lainattuja heinäseipäitä seinätarpeiksi. Niistä sitten murjaistiin seinät liiteriin, joka yhdessä rouvien kanssa oli aiemmin kannettu ihan uuteen paikkaan uusille perustuksille (ihan omatekemät!. On näet niin, että jos ei halua enää rakentaa lisää, on viisainta siirtää entisiä sopivampiin paikkoihin.
Niin tehtiin ja vielä kärrättiin puolilleen puitakin. Ja harjakaisetkin pidettiin, tietysti.
Oheistuotteena syntyi seipäistä myös osoitekyltin jalka ja komia!

***

Tontin reunaa pitkin heti tuosta kyltin takaa alkaa ainakin keskimäärin 5 metriä syvä ja 10 metriä leveä nyt jo isoja puita kasvava kanava, jonka alkuperää satuin tiedustelemaan. Oli niin mielenkiintoinen, etten malta olla kertomatta. Salpalinjan teon aikoihin paikallisen maanomistajan pappa oli ikänsä takia välttänyt rintamatouhut ja sijoitettu linnoitusjoukkoihin. Mies oli tehnyt kaivantoja valtaosin lapiotyönä koko linnoittamisen ajan Virolahdelta Luumäelle. Kun työt vihdoin lopetettiin, oli taatto ollut niin sekaisin, ettei malttanut millään lopettaa kaivamista, vaan repäisi vielä viimetöikseen tuon kilometrin pituisen kanaalin. Otti harjakaiskännin ja kuolla posahti. Työ tehty on, nyt pääsen lepohon.
Uskokoon ken tahtoo!

Marsalkan hovi (Teksti n:o 300)

2011-08-15T08:19:00.000-07:00

Kyllä vuosi menee tässä iässä nopeasti. Vasta oli edellisen kirjan julkistaminen ja nyt on uudesta kannet jo valmiina ja aloittelen oikolukukierrosta. Sitten se läjähtääkin ulos ja on taas yritettävä kerätä kirjalle riittävästi julkisuutta. Ensimmäisen kirjan kohdalla oli vaikeuksia saada media kiinnostumaan. Kysyivät aina ensiksi, onko jo aikaisempia teoksia tullut tehtyä? Toinen kirja meni jo mukavammin, kun muistivat. Kolmannen kanssa sai jo taistella, koska meille tulee niin paljon kirjoja ja sitä rataa. Seli seli. Tämän neljännen kanssa voi jo tulla eteen tuskainen parahdus, että mitäs sinä aina tänne soittelet, eihän kukaan jaksa vuodesta vuoteen kiinnostua saman kirjailijan opuksista. Haa, sanon minä. Ei kiinnostu ei, jos mikään media ei julkaise riviäkään. Silloin on vuoren liikuttava kohti Muhammedia, ja törmäätte minuun milloin minkäkin marketin edestä. Olen jo luvannut myydä vanhan varastoni Taavetin viinakaupan edessä ensi juhannuksen alla! Tervetuloa.

***

Paras aamiaispaikka ikinä, no myös lounaspaikka, löytyy Ristiinan pitäjästä Louhiveden rannalta. Siellä oli männä viikolla katettuna alakertaan herkulliset ateriat sampanja-aamiaisineen. Yläkerrassa oli kiinalainen terassi, missä nautittiin maasikaa, aiörishkaffetta ynnä muuta virvoketta.

Käytännön syistä toimin kuin marja- tai kalamies ikään; tarkkaa paikkaa en kerro, mutta siellä jossain se on. Ja jos ajelette joskus sielläpäin, ajakaa reippaasti ohi. Joitain salaisuuksia minullakin on muusan kanssa oltava.
Samaisessa paikassa oli vedet kaivosta loppu, eikä ensimmäistä kertaa.
Tutkittuaan porakaivon hintoja isäntä meni kauppaan ostamaan peräkärryllisen putkia ja liittimiä saunan vesiautomaatin jatkeeksi ja iltaan mennessä oli Saimaasta suora yhteys vesivessaan ja roilerille. Ei lopu vesi ennen kuin se loppuu Saimaasta. Piä perkele vetes, kirahti isäntä kaivolle, kun katkaisi pumpulta sähköt. Mentiin savusaunan jälkeen rantanuotiolle laulamaan puolisotilaallisia laulelmia ja supistettiin muutosta jääneitä arkistoja polttamalla.

***

Vast’ikään muisteltiin Kari Tapiota. Nyt on Topi Sorsakosken vuoro. Vaarat vaanii muusikkojen tiellä. Parhaimmillaan, ennen vokaalien venytystä, itsekin joskus sotkin Topin ja Olavi Virran, samaa kappaletta kun veivasivat. Olkoot multasi keveät, Topi. Agentsien mukana ainakin olit lyömätön.

P.S.
Ei ollut etana ehtinyt vieläkään kaljakivelle, mutta eilen ainakin muuan kassialma sinne taakseen vilkuillen kipitti.

Luonnon ihmeitä

2011-08-09T06:48:00.000-07:00

Toissa-aamuna katselin TV:n luonto-ohjelmaa Isosta valliriutasta. Dokumentit kun ovat nykymielestäni lähes ainoita katsomisen väärttejä ohjelmia, ainakin näin köyhään kesäaikaan. Ja niistä parhaita luontodokkarit. Isossa ruudussa iso hai kahmi pienempiä kaloja suihinsa niin, että sivullista hirvitti.
Lähdin sitten muusan kanssa aamulenkille ja yön sateen jäljiltä heti alkumatkasta näin oudon mötikän, ikään kuin sieneen olisi kiertyneet jengat. Muusa ihmetteli ääneen, mistä lähtien ennen niinkin terve mies on alkanut sotkea kävelysauvalla koiranpaskoja. Haiohjelman jäljiltä olin vielä herkässä mielentilassa ja kun kumarruttuani läjän puoleen se yhtäkkiä tyrkkäsi pitkät sarvet melkein nenääni, säikähdin kuollakseni.
En eloni pitkinä päivinä ole nähnyt niin isoa etanaa, kotelo selässä kuin kitaransoittajalla. Ja kaikenlaista olen sentään nähnyt. Kauhunsekaisin tuntein kylmässä hiessä jatkoimme taivalta kuutostien alta ja heti alituksen jälkeen oli samanlainen ötökkä kuin pesäpalloräpylä keskitiellä matkalla jo aiemmin mainituille kaljakiville sarvet väpättäen. Oletan se haistaneen vienon oluen tuoksun, mutta nyt jo kokemastaan rohkaistuneena Arttu P. tunnettuna raittiusmiehenä siirsi etanan takaisin tuloruohikolle raitistumaan. Ajattelin lenkiltä palattuani käydä kuvaamassa sarviniekan, vaan ei sitä enää löytynyt. Siinä missä sammakko ja muut vilkasliikkeiset elikot hyppää karkuun sauvan tönäisemänä etana käpertyy kasaan ja alkaa kiukuissaan jurottaa. Miten sen sitten voipi heinikosta löytää?

***

Heti varoitus: tämä ei ole vihapuhetta, koska se oli julkaistu lehdessä ja puitu käräjäoikeudessa. Viime maaliskuun alun veriset joukkotappelut Lappeenrannan keskustassa kahden kepuravintoloitsijasuvun keskinäisten reviiririitojen ratkaisemiseksi on saatu oikeuteen. Tappelijoiden kansallisuuksia en rohkene sanoa, mutta suomalaisia ne eivät olleet. Aseina käytettiin puukkoja ja puntareita ynnä muita virvokkeita ja jälki oli rumaa. Nyt nimettöminä pysyvät tahot sanovat riitojen tulleen melkein ratkottua, mitä nyt pientä verikoston makua saattaa olla aistittavissa. Voi kohta taas tulla tuhkatuksi pari pitseriaa /kepupaikkaa, mutta onhan noita. Kebabyrittäminen sinällään ilman reviirisotia on kunnioitettavaa toimeliaisuutta.

***

USA:n valtionvelka on suunnaton ja sen hoito lisävelalla huolestuttaa jo kiinalaisiakin päärahoittajina, jotka ovat nostaneet älämölön ylisuuresta puolustusbudjetista. Syitä voi kai olla muitakin, kuin vain pelko sijoitusten romahtamisesta. Dollarin asema reservivaluuttana on myös uhattuna. Ihmetellä kuitenkin täytyy, kuinka maailman velkaisin valtio on ollut näihin asti parhaassa AAA luottoluokassa? Kai siksi, että luokittelijat ovat amerikkalaisia luokituslaitoksia. Kun yksi meni piruuttaan pudottamaan luottoluokitusta, amerikkalaiset hirmuuntuivat moisesta loukkauksesta. Pienillä mailla ei ole varaa edes loukkaantua, eikä meillä varaa elvyttää, koska elvytysrahat menevät parempiin ulkomaisiin suihin elvyttämättä mitään. Kuinka köyhiksi meidät voidaan pelotella yleisen laman nimissä, jonka tulemisesta, tulemisen syistä tai tulematta jäämisestä ei ole kenelläkään huhupuheita parempaa tietoa. Kauhein velka on syömävelka.

***
Valtioneuvos Harri Holkeri on poissa.
Arvostin häntä kunnian miehenä puoluekantaan katsomatta. Vaikka ikäeromme ei ollut suuren suuri, pidin häntä myös aina voimakkaana ankkurina sen köyden alapäässä, jota vasemmisto voimalla kiskoi kohti ainakin minua pelottavaa tasapäistä tulevaisuutta, jossa jakoperusteena on tarve eikä kyky.

Karavaanarit

2011-08-06T07:11:00.000-07:00

Kevyeksi menee, kun pitää tehdä kesän täytteeksi tuotakin otsikon ohjelmaa. Ei se riitä, että noita karavaanareita on niin paljon kuin on. Onhan meillä kaikkea muutakin vaikka kuinka paljon, esimerkiksi kusiaisia ja ampiaisia. Voisi niistäkin laatia yhtä hölmön ohjelman. Ulkomaalaisia ei saa arvostella rasismin pelossa. Mitä pitää pelätä arvostellessaan televisio-ohjelmia? Ei siis karavaanareita sinänsä.

Tässä ilmaiseksi uusi formaatti TV:n kesään joskus tulevaisuudessa ja vielä tuotantokustannuksiltaan aiempia halvempi:
Kamera etsii ja löytää tienristeykset, kuvakulma kääntyy ja tarkentuu Jurvalan Salen vierustiellä olevan istuinkiveen ja siellä istuvaan puoliryhmään. Niillä riittää mielipiteitä yhtä pitkään kuin kaljaakin.
Kuva siirtyy juonnon jälkeen paikalliseen baariin ja sen vieressä olevaan kiviesteillä saarrettuun myynnissä olevaan suljettuun kauppakiinteistöön.
Nyt tulee sitten se tosi jytky: Kivijärven kannas, mutta sitä ennen on kuitenkin näytettävä kahvila UFO, monien särkyneiden toiveiden lopullinen tuho.
Aikoinaan se oli kuutostien viehätys, ainakin muutaman kuukauden. Tuskin koskaan ehti voiton puolelle, parkkipaikkaa ei juuri ollut, eikä muutakaan. Sittemmin paikka oli autiona vuosikaudet, kunnes rikas venäläinen sen osti ja uhosi aukaisemisesta. Vaan ei auennut, kun mies joutui kesken kaiken linnaan. Pihalla seisoo pari matkailuperävaunua, molemmat ilman pyöriä. Eipähän ainakaan varasteta. Ihme ettei paikkaa ole särjetty juurta jaksaen. Jurvalan jätteenkeräyspisteelle oli tuotu kilvetön auto ja parissa päivässä se oli särjetty liki alkutekijöihinsä.
Tuskin omistajaa löytyy. Siitäpä monet saavat idean (varastettujen!) romuautojensa loppusijoitukseen.

Pitää tehdä sunnuntaiksi torttu, mustikkasellainen. Vast’ikään kaupungissa käydessä mamma katseli ihastellen myyntimustikoita, mutta epäili säilyvyyttä. Tänään panin muusan koville ja vaadin mustikkametsään. Lähti, ja mustikat saatiin. Saa nähdä, onnistuuko torttu? Ainakaan se ei ole mustikoista kiinni.

Kiinassa menee kuulemma hyvin. Ollaan yhteyksissä päivittäin ja saadaan nähdä lasten ilmeet ja puheetkin kuullaan, jos kuullaan. Ovat nääs niin nopeita, etteivät juuri ehdi jutella.

Ase- ja liikenneturvallisuus

2011-08-01T08:06:00.000-07:00

Television eräässä kaikkitietävässä pohdintaohjelmassa tultiin siihen tulokseen Norjan hirmutöitä analysoitaessa, että Suomella on taas niin lyhyt kärsimyshistoria, ettei täällä osata ottaa kantaa kokonaisvaltaisesti. Aina, kun tapahtuu suuronnettomuus meillä tai nyt naapurimaassa, tiukennetaan kaikenkarvaisia lakeja ja tyydytään siihen. Vastaavasti sivistysvaltiot, kuten Norja ja Ruotsi, joilla on pitempi kulttuuritausta, osaavat tulkita asiat niin, ettei ketään syytellä, eikä mitään kiristetä. Psykologit ja sosiologit pannaan siellä tositöihin, kun meillä vaan kysellään Salli Saarelta ratkaisua ongelmiin. Sekään ei oikein saa sanaa suustaan, järkyttynyt kun on niin. Ei varmaan saa muutenkaan, mutta silloin ei taas kysellä. Ihmettelinkin, miksei Helena Rantaa haastateltu kuten yleensä ja jo samana näin senkin tapahtuvan, yhtä laihoin tuloksin.

Meillä on Konginkankaan kolarin jälkeen maadallettu nopeusrajoituksia kaikilla teillä, jopa Taipalsaaren pienillä sivuteillä Savitaipaleen suuntaan. Hyvä, ei siellä nopeutta tarvitakaan. Vielä pari isoa onnettomuutta, mitä en suinkaan toivo, eikä nopeuksista ole isoillakaan teillä murustakaan jäljellä. Häviääkö silloin onnettomuudet? No ei varmaan, koska rajoituksista välittävät vain ne, jotka harvoin onnettomuuksia muutenkaan aiheuttavat. Jos rekka törmää humalaisten nuorukaisten kolmion takaa isolle tielle tunkevaan autoon ja ihmisiä kuolee, on näköjään syy rekkakuskin, jolla oli lievä ylinopeus ja vähän ylikuormaa. Haloo, missä on se käytännön järki, mikä oli Udolla Isä Camillo –kirjoissa?

Sitten ammuskeluihin, joiden jälkeen on aselakeja kiristetty tämän tästä. Hyvä näin, mutta kun ne lait koskevat vain lain kuuliaisia luvallisen aseen omistavia kansalaisia. Joka aseen haluaa rikolliseen touhuun, se sen aina rahalla saa. Meillä lienee käsiaseita luvallisina noin 250 000, mutta toinen mokoma sitten lupia vailla, huolimatta siitä, että niitä on jo kerätty melkoiset määrät talteen. Deaktivointikin sallituksi aseeksi on niin luvanvaraista, ettei muuan tuntemani aseseppäkoulutuksen saanut yrittäjä meinannut saada lupaa niin millään.

Kirjoitin joitain aikoja sitten eräästä eteläsavolaisesta maanomistajasta, joka oli vastustanut uuden leveän sähkölinjan pakkolunastamista mailleen kohta jommankumman koulutragedian jälkeen. Oli kai myös kiihdyksissään maininnut, että ”vain kuolleen ruumiini yli”. Linjankartoittajat tulkitsivat tuon uhkaukseksi ja vaaraksi hengelleen ja ilmoittivat poliisille ja niin poliisi takavarikoi miehen kaikki aseet. Takaisin niitä ei saanut sitten millään. Ei tainnut auttaa sekään, että ei sähkölinjaa voi vastustaa. Se rakennetaan. Kysymys on vain korvauksista linjan alle jäävien puiden osalta. Maanomistajat härskiydessään vaativat vuotuisia korvauksia metsän kasvusta, mutta turhaan. Vaatimaton kertakorvaus katsottiin riittäväksi. Voihan linjalla sitten kasvattaa vaikka joulukuusia tappioita tasatakseen.

Hallelujaa!

Jurvalanharju

2011-07-30T07:08:00.000-07:00

Jääkausia on ollut useita. Niistä ehkä viimeisin piirsi lähtemättömät jäljet alueelle, jota myöhemmin alettiin kutsua Luumäeksi (koirien suosikkikunta onnenpyörässä!).

Syntyi pitkittäis- ja poikittaisharjuja. Jurvalanharju kuuluu niihin poikittaisiin ja sijaitsee nimensä mukaisen Kivijärven rannalla. Kun Kivijärven pintaa viljelijöiden vaatimusten johdosta aikanaan laskettiin, tuli kivet entistäänkin tutummiksi alueen veneilijöille. Tuossa ylämäessä mm. on uisteluvene, jonka pohjassa on ainakin kolme paikkaa per sivu. Mikkelintien toiselle puolelle jää vielä pieni Kivijärvi, jossa kivet ovat kai pienempiä, mutta niitä on sakeammassa.
Yhtä kiviset ovat myös järven rannat, nämä harjut. Taavetissa olevan rivitaloyhtiömme nimi on Kivirinne. Yhtä hyvin nimi sopisi lähes kaikille omakotitaloillekin, koska jokaisen pihalla on järkäleitä, joiden kuluminen kestää ikuisuuksia ilmastosta johtuen tai siitä huolimatta. Valtaisan koon takia niitä ei räjäyttämättä millään konstein poiskaan saa, eikä liene kenelläkään ollut halua edes yrittää. Ne kuuluvat jollain lailla tontin kalustoon.

Musikaalissa Viulunsoittaja katolla maitomies Tevje unelmoi laulaen siitä, mistä kai meistä useimmat, rikkaudesta. Rikas mies jos oisin, hän lauleskeli silmät sirrissä miettien tulevaisuutta viisilapsiselle perheelleen. Ja kun lapset olivat vielä naimaikäisiä tyttäriä, oli lauleskelulle selvät perusteet.
Jäi mieleen kohta, jossa yhdet portaat veisi ylöspäin ja yhdet vielä alaspäin ja yhdet huvin vuoks ei minnekään. Eilen tutustuessamme uusiin lenkkipolkuihin hätkähtäen huomasin, että täällä on tuo ”huvin vuoks ei minnekään” realisoitunut oikeiksi pylväiksi ja portiksi. Tieltä näkyy sementtipylväät ja rautaportti. Umpeen kasvanut tientapainen johtaa portille, mutta sen takana on vain isoa puuta kasvava tasanne päättyen korkeaan pystykallioon. Rakennuksista ei ole näkyvissä merkkiäkään.
Lohduksi Tevjelle: ei tuossakaan tapauksessa rikkaus vienyt porttia pitemmälle.

***

Julkimoitakin täällä näkee. Kimmo Kiljunen (SD) oli paikallisessa S-kaupassa, kun täällä ei taida E-kauppaa olla. Huiman ostosmäärän hän pani kaupan ylijäämälaatikoihin, kun ei halunnut kai saastuttaa maailmaa muovipusseilla. Suosittelen samaa muillekin ja kai samalla S-kauppaa. Kiljusella on täällä kuulemma matkailuyritys Tuulimylly ja jonkinlainen huvilakin. Hyvä. Niillä perusteilla voikin jo vastustaa Somerharjuun suunniteltua moottoriurheilurataa.

***

Sitten vastaus aiemmin esitettyyn kuvakysymykseen. Härveli on autotallin imuripuhallin. Liesituuletin imee ilmaa ja kosteutta sekä puhaltaa siitä n. 80 % ulos ja loput takaisin sinistä putkea pitkin auton alle, lähelle korvausilma-aukkoja, mikä taas kierrättää ilmaa uuteen imuun ja auto on kosteimmankin räntäsateen jälkeen aamulla kuiva. Ihan on OMA keksintö ja rakenne. Sallin kopioinnin. Kustannukset minimaaliset, vai putkien hinta, koska vanhoja imureita on liikkeellä pilvin pimein.
Vesa A. Korhonen osui arviossaan lähimmäksi. Onnittelen.

Surunvalittelut

2011-07-26T06:18:00.000-07:00

Norjaa ravistelleet koettelemukset ovat syrjäyttäneet kaiken muun viestimissä ja ihmisten mielissä. On alkanut syyttelyjen aika kaikilla tasoilla. Syyllisiä etsitään joka puolelta, vaikka ainoa syyllinen on jo tunnustanut. En osaa kommentoida läpikommentoitua murhenäytelmää muuten, kuin osoittamalla surunvalittelut kaikille uhrien omaisille ja läheisille.

***

On tullut tavaksi käydä kesittäin ainakin Heinolassa ja Jyväskylässä kesäteatterissa. Viime vuonna Jyväskylässä oli Olavi Virta –teema ja silloin jo mainostettiin tämänvuotista Juice Leskinen –musikaalia. Siellä piipahdettiin männä sunnuntaina. En ole kykenevä arvostelemaan Teatteri Eurooppa 4:n produktiota tarkoin, mutta soittajat ja laulajat, musiikki kokonaisuudessaan, oli upeaa. Näin on pakko olla, kun musikaalista on kysymys ja seuraavanakin suvena aiotaan ukset pitää auki. Erikoisen miellyttävää oli kaikkien näyttelijöiden osallistuvuus; ensin oli vastaanotto ja opastukset parkkipaikoille, väliajalla näyttelijät sinkoilivat kaikkialla myyntipisteillä ja yleisön seassa ja poislähtiessä he olivat taas parkkipaikoilla opastamassa, loput muuten vaan vilkuttamassa. Hyvä meininki.

Hotellit alkoivat täyttyä rallikansasta tulevan viikonlopun koitoksen takia. Ensin tulee kai tekniikkaa, sitten toimittajia ja viimeisinä kai itse kuskit? No, se repaleisin sakki oli ralli-ihmisiä, vaan keitä olivat ne yltiöhelteillä tiukkoihin kravattipukuihin ympätyt hemmot?

***

Televisiotansseissa oli vast’ikään orkesterina Pekkaniskan pojat, joita vain käsitteitä v enyttämällä voi pojiksi kutsua. Katsoin sitten Etelä-Saimaan tanssi-ilmoituksia ja sama orkesteri oli mainostettu nimellä Pekka Niskanpojat.
Näillä kirjoitustaidoilla voisi kuvitella erään menestyneen naislaulajan taustakuoron olevan Suvi Teräs Niskantytöt. Jos on Pekka Niska tiukka raittiusvaatimuksistaan sekä kannustusperiaatteistaan ja kuulu alasti pakkasessa juoksemisestaan, orkesteria on tuskin ainakaan valittu cooperin testin pohjalta. Mutta soittajat ovatkin soittajia ja tuovat mainetta ja mainosta palkanmaksajalleen. Huopahatuista puuttuivat toisin nosturin kuvat, mitkä pitäisi välittömästi lisätä. Muuten noiden borsalinojen pitämisessä ei ole järjen häivää. Ei hattu tee muusikosta Topi Sorsakoskea.

Härveli ja pari kuolemantapausta

2011-07-22T11:00:00.000-07:00

Aikoihin en ole kokenut niin fyysisesti työntäyteistä viikkoa, kuin nyt päättyvä. Kun viikko sitten torstaina tehtiin talokaupat, alkoi tyhjennys ja vaikka siihen oli varauduttu keväästä asti taloa tyhjentämällä, oli loppurutistus silti hirveä. Tänään sitten annettiin avaimet ja vaihdettiin vastuut.

Muutto tänne Luumäelle on ollut helppo, asuttuun taloon ja ennestään jollain lailla tuttuun. Naapuritkin tunsivat meidät näöltä, onhan tässä käyty ja taloakin maalattu, ja toki käytiin myös esittäytymässä.

”Huoleton on hevoseton poika” oli entivanhaan kaikkien hevosettomien köyhien puolustus köyhyydelleen, niitä happamia pihlajanmarjoja. Nyt sen tunnen omalla kohdallani. Niin kuin tuosta talosta huolta olisi koskaan ollut, hyvä kuin mikä, mutta kun on tämä rivitalokin ja sen murheet, on huojentavaa olla vain kuuden asunnon loukussa ennen seitsemännen valmistumista.

***

Suomi on taas onnistunut neuvotteluissa Kreikan lainapaketista. Jokainen maassa uskoo, että vakuudet on saatu. Hyvä. Kukaan muu maa ei sitä usko, mutta saivathan junailtua myös Suomen paketin taakse parilla miljardilla siis 2000 miljoonalla eurolla! Entisten lisäksi siis. Ei paha, jos saataisiin sentään edes Kreikan keskeisin maantie vakuudeksi, millä tuskin on mitään jälleenmyyntiarvoa konkurssitilanteessa. Sen sentään saisi ainakin poikki ja kerättyä maksuja tiellepyrkijöiltä. Vaan ei saatu sitäkään, mutta kaiken korvikkeeksi saatiin nippu jos- ja ehkälauseita kuin myös yritetään neuvotella - aloituksia. Toivotan onnea neuvottelijoille, mutta muille suosittelen laillani omaisuuden myyntiä. Kohta millään ei ole mitään arvoa, ei edes Nokialla, jolle Kalle Isokallion mukaan suurimmat voitot tulevat rojalttien kautta Apllen i-Phonen myynnistä.

***

Nyt on pullojen keruukin pantu verolliseksi tuloksi. Ei ole pilkunnussinnalla äärtä ei rajaa. Sinne jäävät pullot pentujen särjettäviksi. Seuraavaksi on metsämarjat verolla ja jokamiehen oikeudet maksullisia. Mihin on Suomi menossa? Eikö kukaan onnistu manaamaan järkeä noiden paskantärkeilijöiden kaaliin? Ennen yritettiin panna stoppia öljynkulutukselle ja kehiteltiin munkkiöljyä dieseleihin. Sitten lyötiin sellainen vero, että paikallisen kierrätyskeskuksen autotkin menivät pakko myyntiin. Että sillä lailla toimii pienen maan ylisuuri byrokratia, ei nähdä metsää puilta.

***

Nyt on Miska sitten kuollut. Sille piti perustaa surusivut. Kuoli Erkki Toivanen, Lontoo, ja siitä tuli vain pieni maininta uutisissa. Ja meillä ei ole muka henkilöpalvontaa, kun kissatkin pääsevät moiseen loistoon. Varokoon Pohjois-Korea.

Ja sitten viikon kysymys. Mikä härveli on kuvassa. Lyhyt selostus siitä ja sen käyttötarkoituksesta palkitaan kirjalla. Oikein hyvä kahdella!

Ja se on nyt tyhjä

2011-07-18T11:21:00.000-07:00

”Niin paljon sattuu kun nään, kodin tyhjäksi jääneen…”. Kirka -vainaa siitä taannoin lauloi. Tuolloin oli kuitenkin kysymys ihan toisenlaisesta asiasta, siitä mistä monet muutkin laulajat ovat aina vaikertaneet. Se ikuiseksi puolisoksi luultu otti ja lähti!

Nyt ei ole onneksi asiat noin länässä, vaan kyseessä on ihan tavallinen tyhjäksijättö. Mutta on siinäkin omat ongelmansa, kun puristaa tavarat kolmannekseen ja ylikin, vaikka sulassa sovussa sitä muusan kanssa teemmekin. Joka ikinen päivä ajetaan Taavetin varastolle ja Jurvalan oljamikotiin kuorma tai peräti kaksi. Nyt ammoin tilattu putkimies ilmoitti tulevansa huomenna rivarin kaikkein pyhimpään uusimaan yhden putken ja asentamaan vaatimuksestani yhden takaiskuventtiilin energian (siis rahan) säästämiseksi. Tavoite olisi saada jäämään aina jotain pussukan pohjalle, niin karski oli kerrostaloasunnon hinta.

Noukin tänään vuokraamosta 10 muuttolaatikkoa ja urkin samalla muuttomiesten ja auton hinnan. Kallistahan sekin on, mutta kallis on selkäkin, joten siitä vaan.
Osa, siis Niivan kaupan pienhilkebanaanipaffilaatikot, yritetään siirtää aikanaan pikkuhiljalleen omin voimin, ja sitten, kun kaikki hätäiset eläkeläiset ovat saanet tungettua itsensä sisään ja alkaneet jo vakoilla muita muuttajia, met porhallamme sisään liput liehuen. Saa meitä ihastella, komioita nuoria eläkeläisiä. Kannattaa odottaa, mutta sitä ennen pitää elellä jurvalalaisittain.

Vetäistiin viimeiset saunat ja ilman vastaa. Muusan mielestä on turha jo kertaalleen siivottua saunaa turmella koivunlehdillä (vastan vihollinen). Ikiaikaisesti on itä- ja länsimurteiden välisiä kiistoja yritetty selvitellä. Muun muassa sitä, onko saunassa vihta vai vasta, onko ruoka suolaisena tuimaa vaiko vähäsuolaisena, maistuuko ruoka hyvältä vai hyvälle jne. Kova on taisto, mutta uskon itämurteiden lopulta vievän voiton, koska länsimurtajat ovat niin hitaita, etteivät ehdi puolustautua. Toki heilläkin on omanlaatuisiaan murtehia mainittujen erojen ulkopuolellakin, ja niin pirun hyviä, ettei niitä jaksa kuunnella saati kykene ymmärtämään.

Mustikat kypsyvät, missä niitä on. Vaapukat samoin. Menkää ihmiset metsiin marjaan. Siellä mieli rauhoittuu ja uusia yritysideoita syntyy tiheään. En tiedä, oliko tänä aamuna TV:ssä haastateltu nuorukainen ollut marjametsissä, mutta idea oli hyvä. Tartteeko ihmisten päästä joka paikkaan autolla? Keskustat voidaan virittää täyteen terasseja kesällä, ja jalankulkijat kun pannaan oikein Ahtaisiin paikkoihin, ne väkisin istuvat terassille.

Heureka!

Muuton haikeutta

2011-07-14T09:13:00.000-07:00

Jos nykyhetken isojakin tapahtumia sovitetaan maailmankaikkeuden mittakaavaan, kaikki jää pieneksi. Mutta toisinpäin, kun vertaa isosta omakotitalosta muuttamista edes kohtalaisen kokoiseen kerrostalokolmioon, se on suuri asia, oikeastaan hirveän suuri asia.

Olen tässä useaan kertaan pähkäillyt tulevaisuuttamme ja sen luomisen ongelmia. Tänään realisoitui se lopullinen takaraja; talo myytiin ja lähtö tulee viimeistään 26.7. Kaikki on valmisteltu, eikä meitä ostajat hoputa. On kuitenkin aika sanoa hyvästit omakotitaloasumiselle. Tsau ja paljon onnea uusille asukkaille. Kaiken tietoni heille annan.

***

Siinä samassa menee nuo herkkuja tarjoavat ja tarjonneet kolme omenapuuta. Nytkin on ensimmäisessä kaksi, toisessa kahdeksan ja kolmannessa yksi raakile. Uusille omistajille ne jätän haikein mielin: jos eivät mahdu pakastimeen, viekää mehuasemalle mehustettavaksi. Samoin jäävät kolme mustikkapensasta (pensasmustikkaa, valikoitu laatu), jotka ovat tähän mennessä antaneet sen verran satoa, että juuri ja juuri on maistettua saatu. Voin vielä muistella muitakin kasveja, vaan turha on kaihoa elätellä. Uudet ympyrät kutsuvat Arttua ja Muusaa. Jos kiinnostaa sadon määrä, aina kannattaa kysyä naapurilta meidän menetyksistämme.

***

Jokaisella talollisella on omat harrastuksensa ja meilläkin tuo savustus.
Kun pönttö aikanaan tuli minulle, sillä oli Saimaan Eristys Oy:n (valmistaja) antama ikuinen isältä pojalle takuu, minkä vuoksi en voinut sitä pihalle jättää. Siirrän sen aikanaan Kiinasta palaavan proffan pihalle odottamaan uusia savustuksia. Terveiset ja kiitokset Markus Mäkelälle ikuisesta pöntöstä.

***

Luin vast’ikään Juha Vuorisen pokkarin Romaanikerjäläinen, millä ei tietenkään ole mitään tekemistä romanikerjäläisten kanssa. Hyväntekeväisyyskirja, kai? Juha Vuorinen Helsingistä on kuten Jallu Nenonen Haminasta, radiopakinoitsija, hyvä sellainen, tuottelias kirjailija (ei kirjailijaliiton jäsen, kuten he itseään mainostavat!), joka julkaisee kaikki pakinansa kansissa määräajoin diktaattori kustantamon nimellä, siis vuosittain. Oli kysymys hyväntekeväisyydestä tai sen puutteesta, aina jotain (ja melko paljon) jää Vuoriselle itselleenkin. Siinä on bisneskuviota kaikille niille, jotka uskovat itseensä, vaan eivät ole kirjaliiton täysin turmelemia ja kaunokirjallisesti riittämättömiä. Vaadittu määrähän heillä kyllä täyttyy. Oottakaa vain aikaa, kun huono maine kasvaa, julkaisen kaikki 300 blogitarinaa kansissa. Jääkää odottamaan, se kannattaa.

Kesäkulttuuria ja bussikyytiä

2011-07-11T09:51:00.000-07:00

Onneksi on kesäteatterit. Muuten koko teatteritouhu menisi liian vakavaksi pönöttämiseksi ja harvojakin harvempien kvasikulturellien yksinoikeudeksi.
Tuhoutuneessa kommunismissa oli sentään se hyvä piirre, että kansalle piti tarjota oikeanlaista kulttuuria mm. teatterin keinoin, no miksei myös sirkuksen, koska sekin on hauska rahvaan huvi. Ja kesäteatteri on parasta koko kansan huvia.

Lauantaina oltiin muusan kanssa hyvien ystävien kutsumana (kaunis kiitos heille) Mikkelin kesäteatterissa, siellä Naisvuorella isojen mäntyjen varjossa. ”Mies, joka ei osannut sanoa ei” oli Risto Kaskilahden ja Sari Puumalaisen tähdittämä kesäfarssi ja juuri sellainen kuin kesäfarssin pitää ollakin. Sai nauraa repeämispisteeseen asti, taisi joillakuilla hajusta päätellen revetäkin. Juonta on turha paljastaa, kun sitä ei yleensä edes ole. Hekumallisin hetki mielestäni oli, kun pappi Kaskilahti ujuttautui väärinymmärryksen takia saunaan naisten vuorolla ja naiset pöllähtivät ulos ”papin” perään. Naisilla oli isot lehmänutareen kokoiset tissit ja paljon sammalta haaruvälissä, siis sellaiset kutimet ja vetimet!

Sitten aamulla luettiin Länsi-Savosta yleisönosastoa; yksi kehui teatterin maasta taivaisiin ja heti perään joku tiukkapipo haukkui maan rakoon. Ei sopinut kuulemma lapsille näytettäväksi. Minun edessäni oli nuori tyttö, joka tiesi naurusta päätellen noista asioista enemmän kuin vieressä istuneet vanhempansa. Että siinä palautetta.

***

Koska kulttuurikiertueella oltiin, mentiin Heinolaan. Tämän pikkukaupungin kesäteatteri on yksi maan parhaimmista. Liputkin pitää varata jo helmikuulla. Täysin katetut katsomot ja esiintymistilat, hyvä restaurantti, nopea viinankaato ja muuta hyvää. Siinä osa, ja loput meriitit liittyvät julkisuudessa tunnettuihin näyttelijävalintoihin (yleensä Jussi Lampi, Eero Saarinen, Puntti Valtonen etc) ja hyviin näytelmiin. Tämänvuotisessa ”Ranskalaisessa pyjamassa” tähteilivät Jaakko Saariluoma, Mari Turunen ja Puntti ”Granslam” Valtonen. Lopussa patsasteli Jussi Lampikin, mutta sylkyroolissa.

Joku sanoisi, että kohellusta. Itse sanoisin, että farssia parhaasta päästä. Vedättely eteni nopeammin kuin riippuliitäjä, mutta vuorenvarmemmin. Farssien ongelmana yleensä oleva ennalta-arvattavuus oli hauskasti harhautettu monisyisen juonenkieputuksen alle. Koska en ollut näytelmään aiemmin perehtynyt, kaikki vedätykset menivät täydestä. Edes kesken kaiken puhjennut rankkasade ei kyennyt edes kuuluvuutta heikentämään, koska äänimies käänsi nupit kaakkoon. Arvosteluja en ehtinyt aamulla nähdä, koska ravintolan läskipäät olivat varanneet koko lehtiarsenaalin aamiaispöytiinsä ja sotkivat vielä ne puuroilla ja nakeilla. Heinolassa jyrää!

***

Kotona pitikin sitten viedä mersu lääkäriin, siis peltien oikomisleikkiin AutoSunille. Menee kuulemma kolme neljä päivää, mikä aina tarkoittaa vähintään neljää ja sitten kun osa on vielä kuitenkin hoitamatta, menee lisää ainakin päivä tai pari syksymmällä, kuten on tapana sanoa. En ole katkera, mutta kuitenkin, sanoo laulu. Kyllä kuitenkin lampustaminen 29 asteen helteessä bussipysäkille vaati meiltä yhden oluen ja lonkeron. Terassi oli kyllä verraton, ei ehkä sopiva meille, jotka eivät kuuluneet vakikalustoon. Niin pitkään katsoivat, paitsi Olga – venäläinen, jolla oli mieliinpainuvan karhea ääni.

Siis perjantaihin, ja taas autoillaan. Toivottavasti se eteenkaahannutperkeleenpunainen auto osuu seuraavalla kerralla kylkeen, saadaan koko hoito hylkyyn. Tai oppikoon sitten katomaan peilejään, jos niitä enää on.

Vanhuus, menneisyys ja tulevaisuus

2011-07-07T09:06:00.000-07:00

Ikivanha tekohauskuus 60 -vuotisjuhlapuheissa on, että jos heräät aamulla ilman minkäänlaista kipua, tiedät olevasi kuollut. Nuorempana nauratti tuokin vitsi, nyt tiedän sen olevan pääosin totta. Kuolemasta en sentään tiedä, ja toivottavasti en vielä pitkään aikaan tiedäkään, mutta näin muuttopuuhien aikaan jokaisena aamuna on jokin paikka kipeä ja kovasti. Moni läheltä on kuollutkin ja ihan terveenä ja sitä itsekin toivoisin, sitten aikanaan ja väliajan ilman kaikkia kolotuksia. Ei sairaana viruminen ole kenenkään toive, ja vanhuudessa oleminen suorastaan hirvittää.

Meilläkin ennen ja monissa ilman riittävää eläketurvaa olevissa etelän maissa yhä vielä, vanhukset ovat perheen hoidossa ja vastuulla. Perhekeskeinen yhteiskuntamalli muutenkin on tietyllä tavalla myös nykyaikana sosiaalinen ja turvallinen. Siellä yksinhuoltajatkin saavat turvaa ja lapset kasvatusta ja kuria vanhempien työssäkäynnistä huolimatta. Sitten kaupungistumisen, maaseutuelämän loppumisen ja monien muiden syiden takia päädyimme ydinperheajatteluun ja kohta todettiin liittojen kestävän vain muutaman vuoden. Alkoi suurhajaannuksen, uusperheiden ja yksinhuoltajien kivulias aikakausi.

***

Saattelin äidin ja tätini vanhuuden läpi dementiat ja hallusinaatiot läpikäyden hautaan asti. Tunnen näin osan tulevaisuuttani, eikä se ainakaan innosta. Olen vankka eutanasian kannattaja ja tehnyt jo hoitotestamentin, mitä suosittelen. Minua ei turhaan pidetä letkuissa. Kun on puhti mennyt, menköön loppukin.

Vanhukset ovat kaikkien listoilla vaalien alla; vanhuksille sitä ja vanhuksille tätä, mutta ei ole kuunaan nähty yhtään realisoitunutta lupausta. Nyt on toteutunut eduskunnassa ihan hyvä nuorennusleikkaus muiden asioiden kannalta, mutta kuinka käy vanhustenhoidon? Nuoret kokevat ikäihmiset tyystin kannattamattomaksi kustannuspaikaksi, mistä pitää tempaista lähimmät säästöt. Harva muistaa ikävän faktan; kaikki vanhenevat. Siis ei kannattaisi ajaa vanhustenhoitoa kovin alas.

Vertailin erään kollegan kanssa aikoja työelämässä. Liekö ihme, jos paikkoja kolottaa ja huonon sään tulemisen kokee luissaan. Lumella maattiin uskomaton määrä öitä, nukkuminen sentään ei vilulta tai kamiinan kuumuudelta onnistunut, aina paleli, pyörällä ajettiin kauheissa pakkasissa ja vesisateissa, katoksissa ammutettiin alokkaita ja kuulosuojaimet olivat epäsotilaallisia, siis meni kuulo ja onhan näitä ongelmia. Turha on valintaansa katua, mutta kyllä se usein aamulla mieleen tulee, joskus yölläkin särkylääkkeitä hakiessa.

***

Vanhukset ovat itsekin oloihinsa syyllisiä. Heti eläkkeelle päästyä pitäisi liittyä eläkeläispuolueeseen, joka ajaisi yksinomaan puolueista riippumatonta eläkeläispolitiikkaa. Puolueita on toki perustettu kaksin kappalein ja aina on sorruttu sisäisiin riitoihin.
Kaikkinainen puoluetouhotus pitää jättää eläkkeelle siirryttyä, koska poliitikot haluavat vain sen äänen ja sitten unohtavat. Jos sen sijaan ei kyetä riidoitta pitämään yllä järjestelmää, on kai oikein, että vanhat puolueet saavat äänet ja unohtavat meidät. Siinä se on meidän vanhuutemme.

Vaihtakaa vaipat, aaapuuuaaa.

Vanhuus ja muisti

2011-07-05T09:41:00.000-07:00

Ei muisti vanhetessa ainakaan parane, tosin kyllä se valikoivammaksi tulee. Muistaa juuri ne nuoruuden hetket, kun… ja jättää pois ne huonot nykyhetket, jolloin…
Muistan nuo vaiheet äidin ja tädin vaiheista, jotka molemmat saatoin läpi vanhuuden hautaan asti. Nyt on lähellä pelko omista ongelmista, ja se alkaa näin.

Muuttohommissa olin pojan talon eduskadulta lähdössä. Jotain siinä kotvan autossa ennen lähtöä käpsehdin ja muusan kanssa kai juttelinkin ja sitten matkaan U-käännöksellä, vaan ei ehtinyt laite kääntyä, kun naapurin auto oli vastapuolella. Hauskasti sitten vedin pienet pakit: heti tömähti ja silloin vasta muistin, että oli tuo peräkärrykin mukana. Linkussa oltiin ja perusteellisesti, otin eteen ja tarkastin. Ei pahempia vammoja, ehkä töpselinistukka oli vinoutunut. Vasta seuraavana päivänä muusa ilmoitti karun tuomion: kylki on sisässä. Auringon paisteessa ei kyljen tauti ollut näkynyt ja kai tarkastelinkin vain peräpäätä, peräkärryhän on aina peräpäässä!

Käytiin mersun liikkeessä vaurioarviossa, hinta 30x30 sentin alueen oikaisusta maaleineen oli ??? euroa. Arvatkaa leikistään summa. Voittajalle (lähimmäksi päässeelle) kirjapalkinto.

***

Muuttomyynti-ilmoitus oli kulmakunnan päälehdessä sunnuntaina. Siinä viitattiin kotisivuun, mutta eihän sitä kukaan käynyt vilkaisemassa, vaikka niin hyvät kuvatkin laitoin luettelosta puhumattakaan. Muutama soitto ja kaksi ostajaa. Meni kattokruunu ja keittiön pöytä tuoleineen, mitkä vietiin maanantaina perille asti, höveleitä kun olemme.

Nyt on vielä jäljellä, pikkuromppeet unohtaen
(kts. sivu http://sites.google.com/site/planfixnet/muuttomyynti)
lähes uudet ant. tauluTV 37 ’’ ja tietokoneen littunäyttö 21’’ ja, no, jotain muutakin.

Ei vaan puhti ja luonne riitä myyntihommiin.
Mieluummin annan tavarat pois eroon päästäkseni ja muusa on vielä vähemmän markkinointiin taipuvainen. Siitä sitten kiikutetaan pikkuhiljaa matskua kaatsille ja kierkkareille, joita täällä sentään on kaksin kappalein. Loput isot sohvatuolit, pöydät, rockysohva jne. saa hyötyhallin auto hakea kohtuullista korvausta vastaan, joka korvaus jää luonnollisesti antajan maksettavaksi.

Siinä tuli julistettua koko kierrätyksen kannattavuusidea kertaheitolla.

***

Vast’ikään valittelin pioneitani vaivaavista aidasta ja valotolpasta. Nyt kiusaaminen on mennyt jo mielettömiin mittoihin: ensin pionit aukesivat auringossa vastoin ennakko-odotuksia lähes samaan aikaan ja sitten tiputtivat voimien loputtua kukkansa kohtapuoliin. Pari päivää sain kukkia nuuhkia ja kolme otin muistoksi terassille, ne viimeiset terveet, mutta haaleanväriset. No olihan siinä rankkasadekin välissä, mutta aidan ja valotolpan syytä silti. –tana.

Olen jo lauhtunut, koska taas alkoivat pukata muutamia lisäkukkia, mutta ihan liian vähän verrattuna koettuun menetykseen.

***

Jari Nenonen Haminasta, kirjalija Jallu ja armoitettu pakinoitsija Mata Jari, täytti taannoin 60 vuotta (matkoilla). Hän on kuulu ladavitseistään, vaikka ostikin itselleen 60 -vuotislahjaksi Porschen! Tässä yksi.

”Kolme miestä ajoi kolarin. Taivaan porteilla pyhä Pietari
kysyi heiltä, että millä autoilla he olivat ajaneet. Ensimmäinen
mies vastasi että Mersulla, johon Pietari totesi, että hänen täytyy mennä helvettiin. Toinen mies vastasi: Volvolla! Hänkin joutui helvettiin. Kolmas vastasi ajaneensa Ladalla. Pietari sanoi: Tervetuloa taivaaseen! Sinä olet helvettisi jo kärsinyt maan päällä!”

Vanhuuden vaivoja

2011-07-03T08:58:00.000-07:00

Pitkin kevättä olen ollut huolissani ikiaikaisen ystäväni Eero Alarik Hujasen terveydestä. Sydän reistailee ja kehittelee omia rytmejään. Sen kai voisi hyväksyä muuten, mutta kun E- Alarik ei ole jatsimiehiä ollenkaan. Siitä sairaalaan suoraan, mutta kunnon sähkötällillä saatiin rytmit kohdallaan. Onneksi ei ollut tekareita, olisivat kuulemma niissä tehoissa mitä Alarik tarvitsi sulaneet.

Kaikkeen on keinot. Läpitatuoitu ihmisläheinen hoitaja oli suositellut Eerolle kuntopyöräilyä. Kun meillä jäi Tunturi virattomaksi muuton takia, pakkasin sen takaronttiin ja vein Eero Alarikille. Kiroili ja kiitteli. Kiitteli siitä, että on mahdollisuus ja kiroili sitä, että nyt kai joutuu polkemaan. Lohdutin, että voihan siinä polkiessaan katsella ”sellaisia” elokuvia. Puhti lisääntyy muun voiman kasvaessa.

Eero Alarik toivotti minulle hyvää matkaa sinne, missä ei päivä paista eikä kuu kumota. Siellä on kai muutenkin ahdasta, kun kaikki sinne toivotetaan, mutta sitähän Eero Alarik ei ehtinyt juuri kiihdyksissään miettiä.

***

Kovasarvisista vanhuksista aiheutuu ylimääräistä vaivaa vanhusten hoidolle. Ruotsissa oli muuan 85 –vuotinen kovasarvi, jota panetti alinomaa. Kukaan naiskodinhoitaja ei sinne uskaltanut yksin mennä. Kun vihdoin löytyi sellainen, mikä meni yksin, pääsi taatto oitispäätä sopimukseen, mikä tyydytti molempia osapuolia. Totta kai tämäkin sopimus paljastui, ja naisihminen pantiin viralta. Ukon tililtä oli kadonnut euroiksi muutettuna osapuilleen 10 000 yksikköä. Ja jokainen yksikkö oli sen väärtti. Vaan kuinka olikaan? Molemmat pantiin syytteeseen, toinen seksin ostosta toinen sen myynnistä. Mikä vääryys? Miksi vanha ei saa ostaa rahallaan sitä mitä hän tarvitsee? Jos on kova sarvi, sille pitää löytää pehmeä vastike ja siitä kannattaa maksaa. Jos vanhuus on sitä, ettei edes pimpsaa saa ostaa, on holhousyhteiskunta mennyt jo liian pitkälle.

***

Saimme pojan perheeseen nettipuhelinyhteyden ja kotvanen vaihdettiin Kiinan kuulumisia. Ovat saaneet vuokrattua melko läheltä yliopistoa 163 neliötä uuden talon 7. kerroksesta. Hulppeat on maisemat, vaikka kai 22. kerroksesta näkisi vielä loitommalle. Kiinalaiset tuijottavat näitä vaaleita ihmisiä kuin marsilaisia ja osoittelevat sormella. Olo on kuulemma kuin filmitähdellä ihailijoiden keskellä.

Kesä jatkuu

2011-07-01T12:56:00.000-07:00

Mitä nyt?
No heti alkuun pitää mainita ansojen merkitys kaikessa pyydystämisessä. No ei sentään perinteisessä merkityksessä. Saadaanhan lintuja ja muutakin ansoittamatta, ravintolasta ja listalta. Kai se ansoittaminen on kiellettykin, riistaan liitettynä.

Mutta ihmiselossa se on, ei pelkästään sallittu vaan jopa suosittu ilman lakivelvoitteita/-rajoitteita, kunhan se tehdään sillälailla hienosyisesti ja seksin varjolla.
Otan esimerkiksi tämän IMF:n pääjohtajan Domenick Strauss Kahn’in, joka joutui mukairstailujen ja mukaraiskauksien takia vankeuteen USA:ssa. Rahaa miehellä sekä puolueella varmaan olisi ollut, mutta sikäläinen järjestelmä ei suonut tälle "irstailijalle" vapautusta takuita vastaan. Tuli putkaa, linnaa ja vankeutta, toki säätynsä mukaisissa residensseissä.

Noin yleensä USA antaa takuita vastaan mahdollisuudet vastata syytteisiin vapaalta jalalta hyvinkin vaatimattomin perustein. Nyt ei sitä mahdollisuutta siis suotu. Pääjohtaja oli kiikissä niukoissa luksusolosuhteissaan aina näihin päiviin asti. Vasta nyt on oikeusistuinten mieleen pöllähtänyt, että raiskauksen uhrinaisen kertomus ei sittenkään taida olla vedenpitävä. Kuka muuta olisi voinut olettaakaan? Lavastus mikä lavastus. Tietäähän tuon vanhan miehen libidon, ei se raiskaukseen asti riitä. Sinisistä ihmepillereistä huolimatta kotiin on ikävä, vallankin, kun rouvan kuva myös julkaistiin.

Huolimatta siitä, että veli Domenick vapautetaan, on seuraukset hänelle ihan kohtuuttomat. Meni korkea virka, meni maine, meni kaikki. Mistä korvaukset? tai eihän niihin mikään riitä. Onneksi hänen vaimonsa oli kaiken aikaan tukena.

Ulvilan murhaajaksi epäilty rouva sentään vapautettiin. Viittaan tässä vain Veikko Huovisen kirjaan, missä ukkonsa tappaneelle vaimolle tuomittin 1500 markan tapporaha.

***

Maassa on helle ja tulee toistaiseksi jatkumaankin. Aikaisemminkin kirjoitin suomalaisten suhtautumisesta säihin; kun on kylmää, kaivataan lämmintä ja kun sitä saadaan, valitetaan kuumaa. Nyt näiden helteiden alla tuli outo ilmoitus/varoitus ilmatieteen laitokselta: ilma lämpenee hellelukemiin, UV säteily on asteikolla 5-6. Lapsien ja vanhusten ulkoilua ennen iltapäivän klo 15.00 pitää rajoittaa.
Kiessus sentään! Kuinka meitä holhotaan ja varoitetaan jo ihan normaalista kesälämmöstä. Vaivoin ymmärsin, kun taannoin TV:n yläraidasssa varoitettiin länsisuomessa mahdollisesti liikkuvasta karhusta (mikä varoitus kohtsiltään peruttiin, jälki kun oli ison koiran).
Kaiken tämän jälkeen tulee mieleen kertomus Pekasta ja sudesta. Kun liian usein varoittaa turhasta, kukaan ei usko sitä oikeaakaan varoitusta.

Eron haikeutta

2011-06-29T12:05:00.000-07:00

Aamulla sen jo huomasi. Päivästä tulee kuuman ohella erikoinen. Olo haikeili heti herättyä. Piti huolimatta kipeästä polvesta ja kuumasta lähteä käppäilemään aikaa tappaakseen ja sitten yhdeksitoista rautatieassalle. Siellä oli koko joukko ja huima määrä isoja matkalaukkuja. Pikkuisilla oli omat reput ja niissä mummon ostamat koiranimilaput. Meitä keräytyi sinne suvun molemmilta puolilta ja kun juna tultua halailtiin ja onnea matkalle toivoteltiin, ei kyyneliltä vältytty. Eikä pitänytkään. Sinne menivät lapset lapsineen vuodeksi – Kiinaan. Onneksi on nuo modernit yhteydenpitovälineet, millä sentään voi kommunikeerata ainakin silloin tällöin. Haikeutta hillitäksemme menimme ostamaan vuodesohvan uuteen kämppään.

***

Suomi jatkaa vahvojen naisten linjalla saaden kunniaa ulkomailta. Meillä uraa uursi Elisabeth Rehn, on Helena Ranta, ja nyt vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, joka sai arvostetun USA:n ulkoministeri Hillary Clintonin ojentaman palkinnon ihmiskaupan vastaisesta työstään. Perusteluja ei kannata esittää, ne ovat vedenpitävät, eikä niistä saa valittaa. Liekö tällä mitään yhteyttä toimintatarmoon, mutta vähemmistövaltuutettu Biaudet ”löi taannoin hynttyyt yhteen elämänkumppaninsa kanssa” arvostettujen juorulehtien mukaan. Näinhän mainetta keräsi aiemmin muuan SAK:n lakimieskin ja pääsi presidentiksi asti. Tulevaisuus on siis valoisa, ainakin teoriassa.

***

Presidenttiaiheista kannattaa jatkaa. Entinen eduskunnan puhemies tuomari Sauli Niinistö julkaisi päätöksen presidentiksi (siis ehdokkaaksi) ryhtymisestään yhtä jämäkästi, kuin ukkotuomari Veikko Huovisen kirjassa. Kun naista syytettiin uppoilkeän ukkonsa taposta, tuo tuomari lausui: ”nyt julistan – saatana – päätöksen” ja tuomitsi valtion varoista naiselle maksettavaksi 1500 markan tapporahan. Heti ajankohtaan puututtiin puolueissa.
Tiettyjen tahojen mielestä se vei julkisen mielenkiinnon hallitusohjelman käsittelyltä eduskunnassa ja oli siten harkittu provokaatio. Toisten mielestä Niinistö panttasi ilmoitustaan liian kauan, joittenkin mielestä hän julkaisi päätöksensä liian aikaisin. Kaikesta päätellen noin mediaanina ajankohta oli kutakuinkin oikea, jos ei nyt ihan minuutin, niin ainakin tunnin tarkkuudella.

Jokainen meistä tiesi Niinistön aikeet seurattuaan lähes amerikkalaismallista valmistelua. Ensin ulos päivänpolitiikasta ja sitten kokonaan ulos (irtiotto kokoomuksesta, koska kokoomusihmisestä ei Suomessa voi tulla presidenttiä), siinä välissä piti hankkia puoliso, koska siitä on hitosti etua kampanjoinnissa, puolet äänestäjistä kun on naisia, jotka seuraavat puolison toilailuja ja vaatehtumista eri tilaisuuksissa. Toki siitä on muutakin etua vanhalle miehelle. Ainakin kirjoittaa ja lausehtii mukavia runoja! Ja muitakin merkkejä oli havaittavissa, vaan sitä tärkeintä vaikutusta valmisteluista en silti havainnut. Niinistön puheista ei vieläkään saa mitään selvää (olen antanut itseni…ööö … ymmärtää…), mutta onneksi ne ei ole tarkoitettukaan koko kansan ymmärrettäviksi.

***

Näin on nyt pionit.
Ei kasva pioni sähkötolpan ja aidan kulmauksessa - tolpan johdot ja aidan juuret vievät veden ja lannoitteet. Vertaa aiempaan kuvaan.
Meillä on kuukausi aikaa pakata ja poistua. Tänne jäävät pionit, joriinit ja muut. Adios, vaiamos con dios.

Kaikesta huolimatta Hyvää Kesää

Sitä juhannusta ei tullut

2011-06-26T01:11:00.000-07:00

Näinä vuosina mietitään, onko juhannuksena pouta, riittäkö viinat ja kuinka moni hukkuu tai muuten kuolee. Kesällä 1941, seitsemänkymmentä vuotta sitten, oli toisenlaiset mietteet. Juhannusta edeltänyt välirauhan aika ei tosin täyttänyt rauhan tunnusmerkkejä –Eurooppa oli sodassa aiheuttaen jatkuvaa jännitystä poikkeustiloineen meilläkin . Ei tarvinnut olla kummoinen ennustaja kyetäkseen arvaamaan välirauhan jatkon. Tilanne oli vailla ratkaisua. Asiat kyettiin tuonaikaisen vastustajan kanssa ratkomaan vain asein ja yleensä alivoimatilanteessa.

Jo ennen juhannusta oli ollut sodan merkit vahvistuneet molemmin puolin, mikä näkyi ilmatoiminnan voimistumisena. Saksan Operaatio Barbarossa ja Hitlerin 22.6.1941 ilmoitus sodan aloittamisesta Neuvostoliittoa vastaan yhdessä Suomen kanssa sotki puolueettoman Suomenkin sotiin. NL provosoitui ja päätti kurittaa samalla ja lopettaa liittolaisuuden Saksan kanssa heti alkuunsa. Juhannuspäivänä 1941 alkoi jatkosota mm. Helsingin, Porvoon ja Turun ilmapommituksilla. Ja siitähän sitä sotaa riitti aina syyskuuhun 1944. Sota vei kaatuneina tai kadonneina lähes 60 000 henkeä. Haavoittuneita tuli vajaat 160 000.

Sodan alkua ei kannata juhlia, mutta muistaminen on paikallaan. Rauhan tulo on juhlan aihe ja sen säilyminen ikionnekas sattuma.

***

On ehditty nähdä yhtä jos toistakin taiteen muotoa. Mutta juhannus on tänä vuonna innostanut nuorison aivan uusiin suoritteisiin katutaiteen vaikealla saralla.
Mistä liekään löytäneet kalkkisäkkejä, ainakin neljä, ja sitten säkki mopon tarakalle ja kurvailemaan pitkin alueen tiestöä. Ei tällä juhannuksen aikaan ollut juuri ketään kieltelemässä. Väki ja poliisit olivat Saimaalla tai mökeillään. No, sade huuhtelee jäljet ja sitähän eilenkin riitti. Toisaalta hyvä näin, säilyiväthän katukilvet ja koulun aita, kun oli muuta tekemistä.

***

Kävellessämme muusan kanssa aluetta ympäri kohta kaksikymmentä vuotta, on pantu merkille, kuinka isot puut vievät voiman pensasaidoilta, poikkeuksetta. Johtuisikohan poismuutostamme, kun aivan uudenlaisia kasvun esteitä on ilmaantunut ja pihallemme. Kuvasta näkyy, että maailman lähes komeimmat pionit ovat nupulla, mutta aidan kulmauksessa oleva pioni on puolta pienempi muita.
Analoginen johtopäätökseni on: metallinen valotolppa ja aita molemmin puolin vievät pikkupionilta veden, valon ja kaikkinaiset elämän edellytykset. On siis aika luopua – ei kukatkaan enää kasva.

***
Kaikkien ihailema mäkikotka pääsee taas vankilaan. Olisiko psykologeilla sun muilla profiloijilla syytä alkaa seurata nykyisiä urheilumenestyjiä tarkemmin sillä silmällä?

Vestigia terrent!

Juhannus tulee, juhannus tappaa

2011-06-22T11:02:00.000-07:00

Alun perin ajattelin kirjoittaa luopumisesta, mistä jo aiemminkin kirjoitin. Nyt, jos koskaan, se on todellista, kun elokuun alkuun mennessä pitää olla talosta ulkona. Onneksi ymmärtäväinen ostaja antoi luvan varastoida loput vähät tavarat alakertaan, ettei sentään tarvitse muuta varastoa vuokrata.

Tavaroiden siirtoon osallistui jo itse sään haltijakin. Eilen, juuri kun oltiin siirtämässä yhtä komuuttia pakettiautoon, jyrähti ja sade alkoi sillä siunaamalla ja kuin kaataen. Tuokaan kliseinen ilmaisu ei riitä kuvaamaan sitä raivoa, millä paikalle osunut ukkosmyrsky taloamme terrorisoi. Rännit vuotivat yli ja muutamassa minuutissa olin läpimärkä, kuin myös kaikki auttajat.

***

Ei juhannus ole mikään suuri juhla alun perin. Siitä on tekemällä tehty väkisinihana, koska se on keskellä kesää ja silloin on festareita. Pakanajuhla, jos mikä. Kekri tai Köyri (Pyhäinmiesten päivän aikoihin) on suomalaisessa katsannossa se oikea juhla, missä tulevaisuutta jaettiin, vaan ei enää jaeta. Ja silloin lehtolapset siitettiin, juovuspäissään. Hoitajista oli silloin pulaa, nyt ei enää, kun on sossu.

***

Luovuin tänään viimeisestä isännöinnistäni tehtyäni niitä touhuja yli 30 vuotta. Kaikki pienisännöitsijät ovat lopettaneet, koska isot vievät halvoilla tarjouksilla alaa. Heidän systeeminsä on sama, kuin lentoyhtiöillä halpalentoyhtiöiden antamaan kilpailumallin mukaan. Joka ikinen palvelu on erillishinnoiteltu, jotta saadaan tarjous vaikuttamaan edulliselta. Isännöitsijätarjouskirjeessä oli mieletön määrä palveluita, joita ei talo tarvitse, mutta niillä saadaan hintaa vedettyä ylöspäin.

Upseerista isännöitsijäksi: Jouduin aikanaan ihan opiskelemaan tekniikkaa ja lakia ja siitä lähtien koko ajan niitä muuttuvia paragrafeja. Aikanaan oli mahdollista jopa sekin, että asunnoittain kierrätettiin isännöintiä. Nykyisin se on mahdotonta, niin paljon ovat lakiperusteiset ja muut velvoitteet muuttuneet. Ammatti-isännöitsi jät ottavat alan, suuret kansalliset yritykset. On se toisaalta hyväkin, mutta samalla isännöinti muuttuu kasvottomaksi, kauas osakkeenomistajista. Aikanani jokainen asukas saattoi soittaa mihin aikaan hyvänsä ongelmistaan ja aina kantaa otettiin. Sille ajalle voidaan sanoa nyt hyvästit. Viimeinen mammutti on kuollut.

Kasvottomuuteen mennään myös vanhustenhoidon alalla, koska suuret MedOne ja muut yhtiöt vievät kaikki palvelut yksityisiltä yrittäjiltä. Siellä hinnoittelu on kuin lentoyhtiössä: kyseessä on vain asuntola, missä kaikki – siis kaikki – on erikseen hinnoiteltu. Ei siihen kukaan yksityinen kykene, koska vastapuolella on suurena yrittäjänä vara halvoilla hinnoilla tuhota koko paikallinen yrittäjäkunta. Kun kaikkia on uhottu, voidaan hinnat korottaa. Siinä kuntapäättäjille ohje!

***
Tänä juhannuksena kuolee taas ihmisiä. Miksi? Olimme kerran muusan kanssa veneellä katsomassa kansan juhanin viettoa, enkä enää ihmettele. Päinvastoin, ihmeen vähän niitä kuolee verrattuna siihen melskeeseen ja kokkoiluun..

***

Minulla ja muusalla on meneillään etukäteishaikeus, koska pojan perhe ja mussukat lähtevät Kiinaan kuun lopussa. Viimeinen, toistaiseksi, päivällinen nautitaan tulevana pyhänä. Sitten ollaankin digiyhteyksien varassa. Mutta mennäänhän me tietysti kiinailemaan, ainakin kertaalleen. Voi olla hyväkin, että asumismuodon muutto sattuu samaan aikaan. En tiedä, mutta voi se mennä ehkä samalla muutosikävällä.

Toivotan kaikille lukijoille Hyvää Juhannusta, poliisin toivomusta noudattaen (sepalus kiinni)

Sirpaleita läheltä ja kaukaa

2011-06-21T09:17:00.000-07:00

Mikä menee ylös, tulee myös alas. Tämä vanha pörssiviisaus näyttää iskeneen myös poliitikko Kari Häkämieheen, poliitikkoon ainakin toisessa polvessa. Tämän lakimiehen poliittinen ura on ollut myrskyisä, tiedä sitten minkä takia. Vielä ministerivaiheessa kaikki oli auvoisaa, sitten kai vielä Kuopiossakin ja sen jälkeisessä kansliapäällikkövaiheessakin.

Jokin kuitenkin silloin napsahti ja käyrä kääntyi. Monien vaiheiden kautta miehestä on tullut kirjailijakollega ja Pyhtään kunnanjohtaja. Luultavasti jossain vaiheessa tämä urho hakee vielä Myrskylän (Mörskom) kunnanjohtajan postia, mihin häntä ei huonosta ruosinkielen hallinnasta johtuen valita, vaikka pitäisi. Loppujen lopuksi hän perustaa Kotkan Langinkoskelle, siihen keisarillisen kalamajan viereen, vaatimattoman kioskin, missä myy kaffetta turisteille.

***

Kotka on kova paikka muutenkin. Kaupunginvaltuutettu Freddy von/van Wonterguggenheim Kotkasta (meniköhän tuo taaskaan oikein?) on kova persu ja nyt hankkinut tieten tai tietämättään kovaa persumainetta kirjoituksillaan ulkomaalaisista. Itse en sellaiseen syyllistyisi (miksi tuokin muuttovoiton niminen ei ole muuttanut nimeään sellaiseksi, että osaisi tavallinen persukänsäläinen sen edes kirjoittaa?). Poliisi taas tutkii, kuten sen pitääkin. Kohta pitää perustaa erillisvirka persujen kirjoituksia varten. Sen vaatii jo Suomen virallinen ulkomaalaislinja.

Mitä se sitten kirjoitti, tuo Wonter…m?

No kommentoi hiiltyneenä jotain kirjoitusta, jossa hyväksyttiin muslimitytön tappaminen ruoskimalla. Eikö se, jos mikä, todista kaikkea muuta, kuin vihamielisyyttä muslimeja kohtaan? Hän ei hyväksy raippatappoa. Mutta kuinka hänen kirjoituksensa sisältö tulkittiinkaan? Kiihotukseksi kansanryhmää kohtaan. Ihan kuin Halla-ahon kirjoitukset taannoin. Teksti menee näin:
”Minun puolestani Saudit tehkööt omassa maassa mitä haluavat, se ei kuulu meille. Positiivisena asiana voidaan pitää, aina kun tapetaan muslimityttö, saadaan yksi potentionaalinen muslimien synnyttäjä pois pelistä”.

Kohta lienee perustettava uusi persupoliisin virka tutkimaan täyspäiväisesti persujen lehtikirjoituksia ja saattamaan ne syyteharkintaan kansankiihotuksena.

***

Demareista riittää aina juttua. Presidenttiin en kuunaan kajoa turvallisuuteni tähden. Mutta syvin äänenpainoin paheksun häntä solvanneen yliluutnantin kannanottoja. Onneksi tuo runkku joutuu oikeuden eteen. Ei virassaoleva saa puhua mitä tahansa saunailtajuttuja alaistensa kuullen. Jokuhan siitä aina kantelee. Ja tästä huolimattomuudesta olkoon hän velvollinen ottamaan kunnon tuomion ja oppikoon vastedes katsomaan paremmin, kenen kuullen esinaisiaan arvostelee.

Isä Mitro sai suunnattoman nosteen eurovaaleissa. Nyt häntä ollaan jo nostamassa prersidentiksi. Kyllä demareilla on otsaa. Ensin vedetään hatusta Ahtisaari ja nyt Mitro! Toki kansa saa sellaisen presidentin, kuin se ansaitsee. Mutta ei pelkkä hauskanpuhuja ilman todellista substanssia ole maan johtoon kelvollinen niin kauan, kuin presidentillä yhtään valtaa on. Joutaisi lakkauttaa koko virka.

Kovaa on presidenttitaisto naapurissakin. Venäjän Medvedev ilmoittaa, että jos Putin asettuu ehdolle, ei hän uskalla edes ilmoittautua haastajaksi. Niin on mies peloteltu. Vai olisiko sittenkin marionettipresidentti tämä Medvedeffi, tehtävänään vain hallita pakollinen lain vaatima aika ennen Putinin uutta vaalikelpoisuutta? Lepsu se ainakin on.

Inkerinsuomalaisten paluumuuttojono suljetaan vihdoinkin kuunvaihteessa. Voi miten hirveä virhe muuten kunnioitetulta Koivistolta! Mutta jos jo tulleet saisi tekemään täällä jonkinlaista oikeaa askaretta, kai kansa ne voisi paremmin hyväksyä. Kielitaito kun pakkaa olemaan suurin este työllistymiselle laiskuuden lisäksi, vaikka ovat Inkerin suomalaisia. Eikö silloin pitäisi osata kieltä jo lähtökohtaisesti?

Kaikki hyvin taas

2011-06-18T11:54:00.000-07:00

Voimme taas huokaista helpottuneina. Maassa on hallitus. Voisi myös ajatella niin, että koskaan ei ole ollut niin leppoisaa aikaa, kuin nyt vt.hallituksen aikana. Ei riitaa, ei suukopua, ei erimielisyyksiä. Voiko maassa paremmin mennä?

Sitten väännetään hallitusta kuukausikaupalla ja saadaan aikaan kokoonpano, millä ei kerta kaikkiaan ole elämisen mahdollisuuksia. On kuin virus vastaan antibiootti, ollaan taistelevinaan, mutta virus voittaa. Kumpi puoli on se voittaja virus? Pohjimmiltaan pitäisi ajatella maan selviytymistä velkakierteestään ja samalla kansalaisten selviytymistä. Nyt kansan pelastaja jättäytyi sivuun arvostelemaan muita siitä, mitä heidän olisi pitänyt vaalilupaustensa mukaan tehdä. Kumma kyllä, aivopestyt vasallit uskovat ratkaisun olleen oikean: ”on hienoa, ettei Soini myynyt periaatteitaan muutaman ministeripaikan takia”. Maailmassa on ennenkin ollut yhden miehen puolueita. Soinismi alkaa muistuttaa sellaista.
Ministerivalintoihin en uskalla puuttua, koska kahden kuukauden harkinnan jälkeen ne ovat varmasti oikeat. Onnea kaikille, tasapuolisesti. Ja niin, myös Eero Heinäluomalle, joka ei mahtunut Urpilaisen kanssa samaan hallitukseen.

***

Kotka on yksi harvoja suoraselkäisiä kuntia Suomessa. Siellä ei kumarrella ryssiä. Samalla menee muutkin ulkomaalaiset tuutista ulos, mikä lienee virhe.
Lähirajalla ”vapaan” kauttakulun takia naapurimaan kulkijat käyvät ensin nappaamassa kassin elintarvikkeita ja ostavat sitten puuttuvat Lidlistä. Tuskin se on ollut alun perin ruoka-avun tarkoitus. Ylimalkaan Venäjä on kieltänyt kaiken hyysäämisen ja määrännyt kovat tullit tuontiavulle. Venäjä pärjää ilman Suomen apua. Se on uskottava. Mutta kun on muitakin ulkomaalaisia. Siinä on tasa-arvoa loukkaamatta ja ketään syrjimättä vaikea toimia. Kannatan Kotkan ratkaisua, mutta suositan sittenkin pientä tarveharkintaa. Hätää ja puutetta on muillakin kuin suomalaisilla täällä asuvilla. Hyljätkää suoralta kädeltä puliveivaavat venäläiset trokarit.

***

Tutkimukset ovat kerta kerran jälkeen paljastaneet, miten tärkeä ihokosketus on lapselle. Se syli, mistä puhutaan. Tutkija pahoittelee, että nykymaailma on seksualisoinut kaikki kosketukset. Olen samaa mieltä. Ikävät avioerodraamat oheisväitteineen isän pedofiliasta ovat saaneet kaikki karttamaan lapsen syliinottoa. Kuka tietää, milloin menee välit ja itsensä puolustaminen on väärääkin syytöstä vastaan mahdotonta. Maamme oikeuskäytäntö vaatii kahta poikkeusta lukuun ottamatta näyttöä syyllisyydestä. Poikkeukset ovat verotus ja tämä lapsen hyväksikäyttö.

Iho on kuitenkin ihmisen suurin aisti. Jos lapsi ei saa riittävästi ihokontakteja rakastamaltaan aikuiselta tai sisaruksiltaan kasvuiässä, hänestä saattaa tulla väkivaltainen ja häiriöinen. Oppiminen on myös kiinni kosketuksesta. Keskenään painiskentelevat penukat ovat oppivaisempia kuin muut. Kysymys on lähtökohtaisesti erään aivojen välittäjäaineen erittymisestä.

***

Ennen oli isät kapakoissa ja äidit huhuilivat kotiin. Pahimmissa tapauksissa laittoivat lapset hakemaan isää kotiin. Nyt on ajat raaistuneet. Lieksassa sorsaäiskä tallusti kapakkaan drinkille, mutta lapset menivät hankkimaan kai jätskiä läheisestä marketista. Polliisihan siihen tarvittiin viemään äiti ulos kapakasta, pennut (8 kappaletta) sentään saatiin ulos ilman polliisia. Loppu hyvin kaikki hyvin. Äiskä lupasi olla menemättä pubiin ja jos silti menee, ei unohda poikasiaan. Pennuilta ei holistiperheen tavan mukaan kysytty.

Julkisuus ja kirot

2011-06-16T08:27:00.000-07:00

Hallituksen nyprääminen näin hulluista puitteista on Suomen ikiaikain suurin show. Tuskin kukaan voi syyttää Kataista siitä, ettei ottanut puolueita huomioon sixpäck- hallitustunnusteluissa ja kahteen kertaan. Otti ja vakavasti. Ehkä liiankin Kataisesti. Moni muu hallitustunnustelija olisi tunnustellut niukemmin.
Tässä kuitenkin eräs ratkaisumalli, jos ei muuta sopua synny:

Ohjelma nykyiselle (äänet varmistavalle) neuvottelupohjalle:
- leikkauksia ei tehdä (saadaan vasemmisto mukaan)
- veroja ei koroteta (saadaan kaikki mukaan)
- maataloustukia korotetaan (maalaisäänestäjät mukaan, kiitosmaininnoin)
- eläkkeiden leikattu indeksi poistetaan ja annetaan vielä kompensaationa pieni korotus, mikä viedään korotetuilla veroilla (saadaan eläkeläiset mukaan, koska ne ei ymmärrä enää mitään)

- etenkin paperin, mutta myös muiden presidentin ja SAK:n tukemien liittojen palkkoja tuntuvasti korotetaan lakkojen poistamiseksi, erityishuomio ahtaajille (vältetään suurimmat lakot kunnes hallitus on muodostettu)
- muuten vielä: poliisin kaikkinaisia muita oikeuksia, kuin toimistohommia, rajoitetaan. Turha niiden on kulmilla liikkua, koska nuorilla pitää olla oikeutensa vapaaseen liikkumiseen.

Tämän budjettivajeen kattamiseksi otetaan verot vain niiltä, jotka ovat ostaneet omat asunnot, kesämökit ja veneet, tai joilla on ylimalkaan jotain verotettavaa tai ulosmitattavaa. Annetaan se vero tulonsiirtona mainittuihin kansallisvelvoitteisiin. Jokainen pärjätköön omilla ponnistuksillaan.

(Tulkoon uusi hallitus ja pian!, toivoopi syrjäytynyt notkuja)

***

Kun kirjoitin Hajasijoitusta, jouduin tutkimaan monia Venäjän vankiloita. Ihmettelin, kuinka monissa tunnetuimmissa ja pahamaineisimmissa vankiloissa tuo Venäjän kuuluisin vanki ja entinen rikkain mies olikaan ollut. Kyllä on verenimijällä kaiken rikkauden jälkeen siellä viehkoa viettämistä, mutta rahalla toki saa niissä maissa myös vankiloissa parempaa kohtelua. Kuin lienee meillä, sitten kun itse sinne kaikista kirjoituksistani joudun?
Kaiken edellishistorian voitte tarkastaa kirjastani Hajasijoittajat, mutta jatkakaa lukemista, koska siirrot jatkuvat

Suuri Venäjän avoin maa tiedottaa, että Hodorkovski on siirretty vankileirille Karjalaan. Siirto on jo toinen viikon sisällä. Viikko sitten hänet vietiin Vologdaan, 400 kilometriä Moskovasta pohjoiseen ja sieltä sitten tuonne Karjaan. Kohta se on Suomessa. Rahoinensa. No mikä ettei?

Mies, joka oli ennen rikkain mies maassaan (ties mistä syystä?) meni vastustamaan Putinia. Lopun kaikki tietää. Siperiassa mies vietti suurimman vankeusaikansa, mutta nyt pääsi lähelle markkinataloutta.
Kuvassa oli otsikkona ”marttyyri vai murhamies”? Päätelkää itse.

***

Itärahasta länsirahaan. Siinä missä Hodorkovski murehtii omaisuuttaan inhottavassa vankilassa, Hugh Hefner USA:ssa vastaavasti sai miettiä, kuinka saisi elämänsä kolmannen morsiamen pysymään alttarilla. Nyt ei pysynyt. Morsian karkasi, kuin elokuvan Julia Roberts elokuvassa Morsian karkuteillä. Reippaat 300 häävierasta ja elokuvakoneisto jäivät odottamaan ei-oota.
Sitä se viimehetken riitautuminen teettää, mutta ei se rikasta kirpaise.

Rikokset ja rangaistukset

2011-06-12T11:23:00.000-07:00

Kerran vuodessa on paikallaan pohtia myös dekkarikirjallisuutta, sen laatua, levinneisyyttä ja tulevaisuutta, jakaa vuoden johtolanka palkinto ja kaikkea siltä väliltä. Viikonloppuna oli taas Kouvolassa jokavuotiset dekkaripäivät osapuilleen otsikon teemalla. Minäkin muusan kanssa säntäsin tilaisuuteen, koska myyntipaikka oli ilmainen. Ei meillä ollut suuria odotuksia, koska noilta päiviltä kansa hakee jännityksen uusia tuulia, tulee töllistelemään julkkiksia ja kuuntelemaan heidän esitelmiään aamusta iltaan.

Oli Matti Yrjänä Jojensuu, kaikkien rikoskirjailijoiden oppi-isä, jolla on sana hallussa. Hän harkitsee tarkkaan, mitä kirjoittaa, käy haistelemassa tapahtumapaikkojen hajut, kuvaamassa maisemat ja paljon muuta. Ainoa, mikä minusta oli itseeni liittyvää, oli havainto siitä, kuinka romantiikka on kaukana kirjan kirjoittamisesta; se on kurinalaista hiljaista sinnikästä puurtamista. Vaikka en osaakaan kirjoittaa rikosromaaneja, en varsinaisia dekkareita enkä poliisikirjojakaan, jotka Ritva Sarkola halusi erottaa tyystin toisistaan, vaikka dekkaripäivillä oltiinkin. Hän suunnitteli raapaisevansa rikosromaanien väliin normaalin, vaikka avioliittoromaanin, jonka Moilanen lupasi kustantaa. Luulen kyllä, että kun avioliitto on joskus hyvin lähellä suoranaista rikosta, pieleen menee, siis se ajatus ”normaalista” romaanista.
Annoin hänelle Hajasijoittajat, noinkuin opetusmielessä.

Vuoden johtolanka palkinto meni Antti Tuomaiselle, joka oli aiemmin viereisellä myyntipöydällä majaa pitäneen Myllylahden listoilla. Sittemmin mies oli siirtynyt Sofi Oksasen pokkaritalliin, ja oivallisesta kovakantisesta kirjailijan ensimmäisestä myllylahtituotteesta oli vetäisty oitis pokkariversio, mikä taas pani Myllylahden Moilasen myymään kovakantista pilkkahintaan. Varmaan pänni, mutta ei sitä ulospäin näytetty.

Tukiaisen toista ja tämän palkinnon tuonutta kirjaa oli jo myyty 14:ään eri maahan ja vauhti on kuulemma kiihtyvä, sanoi Tuomaista haastatellut TV-julkkis Jan Erola. Sitä se merkitsee, kun pääsee hyppäämään rastatukan siivelle ja tämän ylivertaisen agentin suojelukseen. Vaan kyllä valintakriteerit ovat varmasti kovat ja Tuomainen on ne läpäissyt. Onnittelen.

Kuinka ollakaan, hoksasin kohta sisälle tultuani rikoskirjailija Janne Katajiston
samasta Nordbooks- tallista istumassa soffalla jumalaton kirjakassi pöydän alla. Hän oli jo toista kertaa Kouvolassa. Kova tahti oli Jannella, vielä kolmet messut edessä. Hyvä. Ostin kirjan ja aion sen arvioidakin kustantamon palstalle, kunhan ehdin muilta lukemisiltani.

***

Onneksi ystävät Saimaan rannoilta pyysivät huvilalleen. Helle Kouvolassa oli kuumentanut ikkunalle jääneet aurinkolasini niin tulisiksi, että korvat oli palaa. Mies ja muusa olivat myös pehmenneet. Mutta sitten illalla oli sitäkin ihanampaa. On kerta kaikkiaan mainittava, miten mahtava kokki on tämä herrapuoliso siellä kotakeittiössään. Joka sormenvälissä on työväline. No rouva on tietysti myös omaa luokkaansa ja kaikenlaisen ruuan kanssa. Hän on myös tuon herrapuolison kouluttanut ja hyvin. Tämä hemmottelu on koettu sen kymmenet kerrata Lapin patikoilla ja hiihtoviikoilla. Helteet olivat lämmittäneet Saimaan vedetkin uimalämpöisiksi. Kyllä naatittiin ja nyt tässä yritetään kiitellä.

Syöminen pakkaa lihottamaan, no juominenkin vähän. Isäntä kertoi lohduksemme, että muuan savolaismies oli saanut lääkäriltä nuhteita ylipainosta.
- Eihän minulla oo liikoo paenova, vuan pittuutta on ehkä liian vähän, puolustautui vieäräleuka.
Kun mies meni seuraavan kerran samalle lääkärille tämä oitis tervehti:
- Huomenta, mitäs ponille kuuluu?

Opiksi: lääkärille ei pidä mennä viisastelemaan, edes savolaisen.

***

Kyllä erästä viheriäistä entistä puheenjohtajaa ja vielä nykyistä ministeriä jurppii. Joku halavatun Niinistö sieppasi puheenjohtajan tuolin alta. Nyt ei ole mitään poliittista valtaa, tuskin arvovaltaakaan. ”Milläs nyt terrorisoin valtakunnan kehitystä? Osaako Ville panna edes riittävän isoja kapuloita liiallisen kehityksen rattaisiin? Meneekö koko vihriä liike alas huussin pöntöstä? Joudunko kohta takaisin riiminikkariksi huonoille kappaleille?”
Paljon jää avoimia kysymyksiä Sinnemäen sieluun.

Oikeita johtopäätöksiä

2011-06-07T10:10:00.000-07:00

Hallitustunnustelut on palautettu taas lähtöruutuun, eikä Kataista saatu sittenkään kangettua ulos tehtävästään, ainakaan ennen perjantaita. Vasemmiston ja vihreiden johtopäätökset omista hallituskyvyistään olivat mielestäni oikeat. Kaikilla on hillitön huoli EU-asioista: EU sitä, EU tätä, ja koska emme voi tehdä näin, emme voi mennä hallitukseen yksin eikä toisten kanssa! Hui ryökäle. Suomeahan sen hallituksen pitää ensisijaisesti johtaa ja EU-kysymykset ovat ihan sekundäärisiä argumentteja. Urpilainen lausui tänään, että jos oppositioon joudutaan, mikään, mitä luvattiin Kataiselle EU-asioista hallitusneuvotteluissa, ei pidä enää paikkaansa. Takinkääntöä, eikö? Soini sentään oivalsi aivan oikein, että Suomeahan hallituksen pitäisi johtaa ja silti tekee EU-touhuista ylipääsemättömän esteen hallitustaipaleelleen. Kaksinaamaisuutta, eikö? Kepulainen pääministeri lausui taas, että heillä on kynnyskysymyksenä Persun tulo hallitukseen. Noidankehä on valmis, kun jokainen on hirttänyt itsensä samaan EU-köyteen.

***

Kuta koulu kovempi, sitä oppi selkeämpi, sanottiin ennen. Kun kuri joka puolella löystyy ja aikuiset menettävät osin lainsäädännöllisistä syistä, osin omaa hölmöyttään arvovaltansa, on juur’ ikään nähty bussikuskiohjelma totista totta. Helsingin viikonlopun yövuorojen bussikuskit mukiloidaan viikosta toiseen, koska vaativat matkustajiltaan maksuja ja edes jonkinlaista käyttäytymistä. Heistä on tehty kuljettaja-rahastajan lisäksi poliisi ilman valtuuksia, sosiaalivirkailija ilman koulutusta ja tarpeen tullen rippi-isäkin. Puukosta tulee, eikä apua tule kanssamatkustajilta eikä poliisiltakaan, kun niitä ei riitä joka autoon. Kun asiakkaalle pitää olla ystävällinen, menee auktoriteetti, koska humalaiset jäppiset tulkitsevat ystävällisyyden väärin. Turpiinmättämisen he saattaisivat ymmärtää, puhetta ei.

Muutenkin lainlaatijoiden liiallinen rikollisten ymmärtäminen vie lailta uskottavuutta ja tekee uhrista konnan, ainakin jos sivullinen menee auttamaan rikoksen uhria. Oikeusprosessissa rikolliset saavat kaiken oikeusavun ilmaiseksi, vaan saako uhri, jos sattuu omistamaan muutakin kuin päällä olevat vaatteensa. Jos tekijä tuomitaan korvauksiin, joutuu valtio maksamaan, eikä saa koskaan rahojaan takaisin rikolliselta. Hyvä sentään, että maksaa. Muissa kuin rikosasioissa kun uhri joutuu maksamaan oikeudenkäyntikulut ensin itse ja sitten odottamaan summaa rikolliselta, turhaan.

Ylipäätään meillä uhrataan aivan liian suuri osuus varoista turhiin ja megalomaanisiin oikeudenkäynteihin, joiden rikostutkinta jo vie vuosia ja tuottaa kymmeniä tuhansia sivuja materiaalia. Sitä puidaan sitten erioikeusasteissa vuosikaudet. Esimerkkeinä tämä doping oikeudenkäynti, Ruandamiehen rikokset, Habbohotellin virtuaalivarkaudet ym, joita ei koskaan tulla saamaan päätökseen ja ketään tuomiolle.
No dopikijutussa saatiin taannoin sentään luettua rangaistukset, mutta väärille miehille. Meni virat, meni rahat, mutta nyt on vain sana sanaa vastaan ja jatkuu hovissa. Onko ihme, jos oikeudenkäyntikulut ovat hirvittävät, eikä niillä silti tavallinen ihminen oikeutta saa, kun ei ole rahaa käräjöidä.

***

Hiljalleen, Saksasta alkaen, luovutaan ydinenergiasta ja siirrytään hieromaan sähköä tuulesta ja vedestä. Maakaasu tulee vuoteen 2035 mennessä nousemaan toiselle sijalle energiapolttoaineena. Lopputulos on ilman muuta, että energian hinta tulee nousemaan yli keskituloisen sietokyvyn, rikkailla aina raha riittää ja muillehan sitä kai tuetaankin. Siksi annan jo nyt muutaman ohjeen, jolla asiaan voi varautua, hitaasti kiiruhtaen hinnannousun myötä:
1. asuntoja on pienennettävä, paras on 15 neliötä per henki
2. lämpöpatterit kuristetaan antamaan vain 20 astetta ja yöllä 16. Jos viinanhinta saadaan alas, voidaan huoletta pudottaa vielä muutama aste
3. tuuletusikkunat sinetöidään kiinni, samoin parvekkeet ja takaovet, jotka jatkossa kokonaan poistetaan käytöstä
4. suihkuvesi säädetään 30 asteeseen, niin että siellä ei kauan lotrata, säästyy lisäksi kallista vettä
5. sähkökiukaasta ainakin yksi vastus pois, kyllä siellä silti tarkenee
5. muut kraanat sovitetaan niin, että hantaakin keskiasennosta tulee vain kylmää, näin jokainen pesee käpälänsä kylmemmällä vedellä, säästyy lisäksi vettäkin
6. hellaan vain yksi levy, sopat keitellään samalla levyllä vuorotuuriin, koska levyn alkulämmittäminen vie suotta sähköä. Uuni on tarpeeton.
7. joka kolmas valolamppu kierretään irti ja tikkaat hävitetään, pihavalot pimennetään kaikki
8. televisioon, tietokoneisiin ja muihin hupivehkeisiin pantava ajastin, joka pätkii sähköt tunnin välein kymmeneksi minuutiksi
9. autoon pari kannentiivistettä lisää ja tankkiin kolmannes polttoöljyä, ei käynnisty talvella, joten päästösäästö on melkoinen julkisen liikenteen lisääntyessä. Dieselit onkin jo verotettu kuoliaaksi.
10. kuntopyöriin velvoite asentaa dynamot, virta johdetaan valtakunnanverkkoon

Annan tämän listan ilmaiseksi vihreiden puoluetoimiston käyttöön kynnyskysymyksiksi seuraaviin hallitusneuvotteluihin

Lippujuhla

2011-06-04T01:44:00.000-07:00

Marsalkka Mannerheimin syntymästä (4.6.1867) on kulunut vuosia. Silti yhä kunnioitamme hänen syntymäänsä liputtamalla, sen olemme hänen palveluksistaan velkaa. Ja ehkä paljon muutakin. Marsalkkaa on aluksi ylikunnioitettu, jos niin uskaltaa edes sanoa. Mutta nyt on kelkka kääntynyt. Uudet sukupolvet vääntävät hänestä homoseksuellia kahelia! No mikäs on väännellessä, kun joka asian saa nykyvehkeillä ja –yhteiskunnassa vaikuttamaan uskottavalta. Ottamatta kantaa homouden oikeellisuuteen voin hyvällä omallatunnolla todeta, että homo tai ei, sodat tuli sentään johdettua niin, ettei niihin ainakaan naissuhteet päässeet vaikuttamaan.

Kun olin vielä isänmaan vakinaisessa palveluksessa, minulle osui aina Lauritsalan sankarihautausmaan seppeleenlasku yhdessä jonkun kaupunginhallituksen jäsenen kanssa kello 9.00. Kun menin sinne ensimmäistä kertaa ja ajoissa, ei paikalla ollut ketään. Ihmettelin asiaa eräälle paikalla olleelle vanhalle herralle, joka opasti minut oikealle lähtöpaikalle. Oli näet niin, että lähtö olikin siltä oudon suipolta kirkolta kirkonkellojen alkaessa kumahdella. Kaikkea oppii. Onneksi myös sen, että pitää mennä ajoissa ja uskaltaa kysyä.

Lippujuhlaa jatkettiin tietysti virallisilla juhlilla kaluunat kaulassa Upseerikerholla. Kaikilla on omat perinteensä. Meillä haettiin joka Wappu Saimaasta jäitä ja tallennettiin ne kylmälaukussa huolella kerhon kellariin superlonin sisään odottamaan lippujuhlaa. Sitten 4.6. illan kypsyttyä ohi virallisen vaiheen mentiin hakemaan jäät viskiin, jos oli. Yleensä ei, mutta vesi oli kuitenkin kylmää.

Odottelen muusaa kaupungilta kalan hausta. Nyt ei menty lohilammikolle ongelle, kun lapsenlapset ovat toisella papalla. Koska eilen jo suunniteltiin savustamista näin yöllä unen.
”Tuli paloi, pönttö oli jo kuuma ja kala sisässä. Otin ikivanhat savustusrukkaset (sellaiset paksut, mistä kaikki sormet olivat kuumuudessa lyhentyneet jo alle
viisisenttisiksi) ja vasemmalla nostin kantta kahvasta saranoiden varassa, oikealla otin kiinni lohiritilästä. Juuri sillä hetkellä huomasin, että vasemman käden peukaloon oli tullut iso reikä ja peukaloa poltti. Ajatus meni kuin hitaan puron vesi: jos irrotan kannen, se loksahtaa oikealle kädelle ja polttaa ranteen. Jos taas pidän kiinni, palaa peukalo. Jos taas otan oikean irti, jää kala katsomatta ja silti ehtii jo peukalo palaa. Kumpi on lopulta arvokkaampi, peukalo vasemmassa kädessä vai oikea ranne. Tätä jäin ikäänkuin miettimään osaamatta irrottaa kumpaakaan ja molemmat paloivat, kun kansi lopulta loksahti kädelle.”

Elämä muuttuu, kun jää eläkkeelle. Jos ei kykene täyttämään joutilaita tuntejaan järkevästi, kuolee osapuilleen viidessä vuodessa. Tällaiset havainnot sotilaista, jotka jäivät ennen aika nuorina eläkkeelle. Nythän ne palvelevat joulupukki-ikään asti. Nyt olen uudestaan samanlaisessa tilanteessa, kun pitää muuttaa asumismuotoa. Olen ihan muusan tavoin kypsä tähän ihan liian isoon taloon ja sen ylläpitoon, kun on vielä se rivitalokin huollettavana. Mutta kerrostaloon, sulkemaan ympyrää. Kaikkien vahdittavaksi ja kaikkia vahtimaan?

Antakee armova!

Lopuksi Mannerheimin kunniaksi yksi tuhansista M-vitseistä:
Hitler, Stalin ja Mannerheim kiistelivät keskenään, kenellä on rohkein armeija. Niinpä he päättivät tehdä rohkeustestin sotilailleen. Hitler, Stalin ja Mannerheim menivät talon katolle. Hitler käski sotilaansa hypätä alas talon katolta. Sotilas hyppäsi välittömästi alas talon katolta asiaa miettimättä. Seuraavaksi Stalin käski sotilaansa hypätä alas katolta. Sotilas sanoi, että häntä pelotti kauheasti, mutta hyppäsi kuitenkin harkittuaan hetken. Hitler myhäili jo varmana voitostaan. Sitten Mannerheim käski sotilaansa hypätä alas katolta. Sotilas tiuskaisi: "Hyppää itte!" Mannerheim voitti kisan.

Kauhean kaunis kieli

2011-06-03T08:57:00.000-07:00

Kielet ovat kiinnostavia, minun mielestäni. Lapsuuteen asti on turha mennä, mutta ylipäätään olen aina tarkkaillut omaa ja vieraitakin kieliä kriittisesti. Vertaillut ja valitettavasti myös rankannut niitä. Näissä rankkauksissa olen joutunut vertaamaan kieltämme latinalaisiin kieliin, ja niihin verrattuna olen päätynyt kielen rakenteen, vaikeuden ja soljuvuuden osalta ankeisiin johtopäätöksiin.

Mutta silti on oma maa mansikka, ja jollain ihmeellisellä tavalla kaikki sanonnat tuntuvat paljon kuvaavammilta kuin muissa kielissä. Se voi johtua sanonnan monimutkaisuudesta, tai vaikkapa englannin kielen liiallisesta simppeliydestä rakentaa niin kuvaavia lauseita, että suussa maistuu ja hajukin tuntuu.

Olimme pitkään puhutun kielen varassa, sorrettuna kansana vuoroin Venäjän vuoroon Ruotsin vallan alla. Oppineisto meni tuulen lailla nuoleskelemaan valtaapitäviä, kieltä myöten – sillä lailla sai hyviä virkoja ja oivallisen aseman oman kansan sortamisessa. Kun sitten vihdoin löytyi suoraselkäisiä suomenmielisiä fennomaneja 1800 luvun alun Suomen sodan jälkeisissä venäläistämisvaiheissa, Linse’n, Bergbom, Arwidsson (kuva) ja monet muut, alkoi suomenkielen systemaattinen kehittäminen. Ei hallintokielenä voi olla kirjoittamaton kieli. Toki tätä asiaa olivat jo 1700 luvulla ajaneet mm. Juslenius ja Porthan, tosin vailla tuntuvaa tulosta.

Mutta kun kieltä kehitettiin kirjoitettavaan muotoon, miksi siitä piti tehdä niin jumalattoman monimutkainen? Voi hyvin olla, että E.N.Setälä kopioidessaan A.W.Jahnssonin väitöskirjaa luuli tekevänsä maalleen suurtyön tekemällä lauseopista, ja verbiopista sen myötä, niin vaikeaselkoisen, ettei sitä ainakaan venäläiset tai ruotsalaiset opi. Saa kaikessa rauhassa kiukutella vallanpitäjille ja tehdä kaappaussuunnitelmia vaikka kaikkien kuullen.

Voi, että on epäjohdonmukainen kieli, mutta ah, niin kaunis!
Vaikka nyt tuo sana rapu, jolla on ravun tavat. Järki sanoo, että pitää olla rapun tavat. Kuunnelkaa vaikka ulukomaalaisia muuttovoittoja, ne sanoo aina rapun. Sitten rappu- rapussa, vaikka pitäisi olla rappussa ja rappun edessä. Kaupan alalla; kalakauppias myy torilla kalaa, joo. Mutta torikauppias myykin jo toria? Entäs verbioppi kaikkine… , no, en jaksa väsyttää lukijoita loputtomilla esimerkkilitanioilla, mutta ei tässä kielessä ole logiikkaa. Se pitäisi rakentaa uudestaan ja ihan toiselta pohjalta. Siis niinku sillai nykyaikaseks!

Mutta ei kielen muuttaminen käy ihan yks kaks. Olen seurannut tuota opettamaani enkkua nyt reilut 50 vuotta ja kieliopin mukaan hyväksyttyjä muutoksia lienee alle kymmenen. Puhekieli nyt on sitä mitä on; ei sitä englantilaiset ainakaan ääntämisen osalta puhu niin, että joku ymmärtäisi. Ihan ovat kuin meitin turkulaiset ja raumalaiset. Virkamiehilläkin on kuulemma tulkit mukana, kun menevät piipahtamaan keskilontoossa tai P-irlannissa. Sama muuallakin.

Lueskelin aikoinaan Kielikelloa (Kielitoimiston julkaisu = auktoriteetti), jossa oli hyviä esimerkkejä kielen kehittämisen laajalta alalta. Naureskellen huomasin lehden huumorin. Äidinkielenopettaja – äidinkielen opettaja – äidin kielenopettaja – äidin kielen opettaja. Samalta kuulostaa puhuttuna, mutta näin kirjoitettuna löytyy neljä eri merkitystä, etsikää! Ikäni olin luullut, että jotkut (virkamies-) asiat tapahtuvat pitkällä ”viiveellä”, kunnes lopulta oivalsin kielitoimiston ihan vast’ikään hyväksyneen myös tuon käyttämäni muodon ”viiveellä”. Oikea kun olikin ollut viipeellä. Huh!

Kuulostaahan tämä hullulta, siis kirjoittaa tällaista, mutta kun sitä joskus yökaudet miettii, on siitä pakko kirjoittaakin. Viimeisen kipinän sain, kun Radio-Suomen toimittaja laillani nauroi kielemme hulluuksia – asioita, jotka voisivat olla loogisemminkin. On hieman omahyväistä mennä arvostelemaan maahanmuuttajia heidän oppimattomuudestaan. Pikemminkin on outoa, että jotkut suomea sentään oppivat.

- Kokoo kokoon koko keko!
- Koko kekoko?
- Koko keko.

Tosin on ruotsalaisillakin omat kummajaisensa: ö, ö, hö ö (lausutaan ööö, ööö, hööö öööö … = runon alusta osapuilleen: saari, saari, heinäsaari …)

Ei enkutkaan ole ilman omituisuuksia (itse asiassa niillä niitä vasta onkin): If the sentence that had had had had had had it would have been correct. Tai: I think that that that that that girl wrote was incorrect.

Kotieläinpuisto

2011-06-02T05:56:00.000-07:00

Nykyään on tapana urputtaa, etteivät lapset tunne kotieläimiä, eivät puita, vain cityä ja asvalttia. Voi hyvin jossain näin ollakin, mutta ei ainakaan täällä kaakossa. Kaiken varalta päätimme muusan kanssa viedä lapsenlapset tutustumaan eläimiin ja luontoon Joutsenon takamaille, jossa on kotieläinpuisto ja lohilammikko etc.

Portilla oli vastassa pari kiliä, jotka paremman puutteessa alkoivat syödä kengännauhojani ja lasten lahkeita. Ne seurailivat meitä koko kierroksen, jonka varrella oli satakunta kaninkoloa, erivärisiä pupuyhteisöjä, riikinkukkoja, kalkkunoita, monenkirjavia kanoja, possu, vain muutamia lajeja mainiten. Ilmoituksen mukaan alueella oli satakunta elikkoa.

Sitten tulivat venäläiset, joka lapsella oli iso pussi syömisiä. Oivalsin vihdoin, miksi elikot seurasivat meitä askel askeleelta – niitä olisi pitänyt älytä ruokkia. Hieno liikeidea; asiakkaat ostavat piletin ohessa elikoiden ruuat ja vielä hoitavat syöttämisenkin. Kun elikot vielä saa tuupattua talveksi jonkun ikivihreän navettaan, voikin huoletta lähteä puoleksi vuodeksi Kanarialle. Töitäkin olisi ollut, joka paikka oli rempallaan, tekijöistä vaan näytti olevan huutava pula.

Mentiin sitten lohilammikolle onkimaan lounaskala. Syönti oli hyvä ja heti saatiin puolitoistakiloinen, joka punnittiin suolineen päivineen. Kalasta piti maksaa kappalehinta ja kilomääräinen hinta. Sitä maksaessa hoksittiin, että lapsille pitää tietysti ostaa kalanruokaa, jolla he voivat syöttää lammen lohet.

Hieno liikeidea jälleen; ostetaan keväällä ruokapapanoita ja lohenpentuja, ja myydään ruoka asiakkaille, jotka syöttävät lohet lihaviksi, onkivat ne ja maksavat hyvän hinnan, savustuksesta tai graavaamisesta vielä rutkasti lisää.
Lohenrahastajanainen oli elämäänsä ja asiakkaisiinsa niin kyllästynyt, että käyttäytyi kuin naaraskarhu keväällä, kun pihkatappi ei ota millään irrotakseen.

Kaiken kaikkiaan siellä oli lapsilla hauskaa, he kun eivät ole vielä kyynistyneet pappansa lailla. Lohi paistettiin ja syötiin kerralla. All is well that ends well!

***

Niin lässähti hallitusneuvottelut kolmantenatoista ottelupäivänä. Petti Heinäluomalta ja Arhinmäeltä turnauskestävyys ja Kataista ollaan nyt vaihtamassa ties kehen, ikään kuin kaikki olisi Kataisen syytä. Miksi? Olihan tämä oikeiston ja vasemmiston avioero odotettavissa aiempien puheiden pohjalta. Vasemmisto ja vihreät ajaa härkäpäisesti vain omien äänestäjiensä etuja antamatta mistään periksi. Siinä jää maan etu sivuseikaksi. Velkaantumisesta ei juuri välitetä ja jakovara perustetaan yksinomaan epärealistisiin kasvuodotuksiin. Katainen jatkakoon loppujen kanssa junnaamista aina hamaan maailman tappiin, eiköhän aika pyöristä kulmat. Jos ei sitten mitään synny Kekriin mennessä, voin lupautua itse viemään sanaa Latomaalle ja sitten alkaa kyllä hallituksia muodostua! Eero Alarik Hujasesta ulkoministeri ja Kelonperän Mikosta kulttuuriministeri. Se kun ei turhaan urheilulle rahaa syydä, vain muusikoille. Tässä yhteydessä laulajatkin lasketaan muusikoiksi.
Talo myytiin, astioita pakataan, kaikki on jaossa. Ja Saunalahden molluska kieltäytyy päästämästä nettiin. Onneksi en missään vaiheessa ole menettänyt itsehillintääni.

Kauheita vaaroja

2011-05-30T06:02:00.000-07:00

Kurkunviljelijät kotimaassamme ovat saaneet vahvaa tukea markkinointiponnisteluilleen Saksanmaalta. Toki espanjalaisetkin ovat olleet vahvasti auttamassa. Kysymys on, kuten arvaattekin, niistä kurkuista, joita syömällä vapautuu maisista vaivoistaan ja erääntyneistä veloistaan verraten nopeasti. Ongelma vaan on, ettei kukaan tiedä, missä kurkkuerissä ne myrkyt ovat. Ainakin Saksassa siis on ja omien lisäksi myös siellä käyneitä ruotsalaisia, holskeja, danskalaisii, brittejä jne, on kupsahdellut.

Kaikkihan myrkkyruokia harrastavat, siis sellaiset oikeat gulinaristit, kuten jaappanilaiset pallokalansyöjät, kannabiksen viljelijäpolttelijat, korvasienen kerääjät vain muutamia ryhmiä mainitakseni. Henkiinjääminen riippuu vain nautitun tavaran määrästä ja käsittelystä. Vaan miten käsittelet kurkkua muuten kuin kuorimalla, keittämällä ja sitten poisheittämällä? Saksassa varoitukset on jo laajennettu koskemaan tomaatteja ja salaattejakin. Miten käy vakiintuneen ruokaympyrän, jos tauti laajenee maailmanlaajuiseksi?

Tuttu basiliskohan tuo EHEC on ennestään, vaikka en olekaan sitä luonnossa nähnyt. Jokapäiväisessä ulosteannoksessa on kolibakteeria mielettömät määrät, mutta jotenkin sen kanssa tulee toimeen, jos ei suoli puhkea ja käsihygienia pelaa. Tämä verenhimoisempi muoto aiheuttaa ruokamyrkytyksiä ja veriripulia. Ja tarvittaessa tappaa. Kannattaa siis suhtautua epäillen, jos joku alkaa tarjoilla kurkkuja, joiden alkuperämaa ei ole varmuudella tarkastettavissa. Ah mikä ilmainen ase kaikille terroristeille ja muille alalle vihkiytyneille!

***

Suomi on kiivennyt maailman kärkikymmenikköön helpon avioeron maana. Mitäpä tuota toppuuttelemaan. Jos ei avio tai avo maita, erotaan pois. Malta on siirtynyt vihdoin toiseksi viimeisenä maana (Filippiinit jäi enää jäljelle!) ihanan vapauden ilmapiiriin. Eron saa tulevaisuudessa jo 4 asumuserovuoden jälkeen. Meidänkin perheneuvoloissa ja mitä ne M.J.Kurosen kurssit liekään, on toiminta liittojen kestävyyden takaamiseksi saanut uuden ulottuvuuden. Nyt kehotetaan pariskuntia muuttamaan Filippiineille ja liitto on ikuinen.

***

Koolla on sittenkin merkityksensä, ainakin alkoholiasioissa. Alkoholin vaaroja on eri maissa yritetty torjua annoskokoja säätelemällä. Maan suvaitsevaisuus (tai verorahantarve) selviää annoskokoajattelusta. Tässä muutamia esimerkkejä:

Belgiassa viina myydään vain 2 litran pulloissa, jolloin köyhillä ei ole viinaan varaa ja kansa raitistuu (ja varakkailla on varaa hoidattaa juomissairautensa!). No siinä käy kuin kaljatuopin kanssa, otetaan yhtä monta vahvaa pinttiä entisten kolmen pienen keppanapullon sijasta
Viini myydään 0,37 litran pulloissa, jolloin uskotaan, että iso 0,7 kokoinen pullo jää juomatta. Väärin, koska pienen jälkeen ostetaan iso pullo. Muuan savolaismies oli kysynyt kaupasta pientä herbaa. Kun ei ollut osti kaksi isoa!
Suomessa väkevien annoskokoa laskettiin 4 senttiin, mikä hyödytti vain ravintoloitsijoita, koska lähes yhtä kalliita paukkuja ostettiin vastaavasti enemmän

Tuntuu, kuin pykälänikkarit eivät olisi koskaan tunteneet yhtään juomaria saati itse juoneet. Ihminen on aina ihminen, vaikka viinassa uittaisi. Koittiko Neuvostoliitossa raittius ja auvo Gorban raittiuskuurin ansiosta?

***

Sain postia Eero Alarik Hujaselta hallitustunnustelujen alkutaipaleesta. Oikein kuvan kanssa.
”Sanovat että tuleva hallitus saattaa koostua persuista, vasemmistosta ja kokoomuksesta.
Nimeksi tulee Persvako
Ohessa tunnustelut käynnissä… ”

Maailmanloppuja

2011-05-25T05:44:00.000-07:00

Ammatti se on sekin, maailmanlopun ennustaja. Jos riittävän usein ennustaa asioiden menevän päin menyytä, todennäköisesti joskus onnistuu. Ja silloin on tietäjien tietäjä, koska kukaan ei muista hyvien asioiden ennustajia; hyvien asioiden toteutuminen kun on luonnollista. Huonot aina muistetaan ja niiden nappisuoritukset. Nyt valitettavasti myös pieleen mennyt ennustus ylitti uutiskynnyksen.

Muuan amerikkalainen huru-ukko (miksi muuten kaikki hullut näyttää olevan yläamerikassa?) ennusti maailmanlopun alkavan maanjäristyksillä 21.5.2011, vaan ei alkanut. Monet häneen uskovat elivät kuin viimeistä päivää, hukkasivat omaisuutensa, osa teki itsemurhan. Nyt tämä Harold Camping on muuttanut ennustustaan. Maailmanloppu onkin aiemman ennustuksen takaraja ja koko hoito loppuu kertarysäyksellä lokakuun 21 päivänä ja tänä vuonna. Taas saavat loput hullut syyn mesoa. Missä on ihmiselle suotu järki? Ja miksi sitä ei käytetä? Kyllä Campingin pitäisi tyytyä vain hoitamaan leirintäalueita nimensä mukaisesti ja jättää ennustaminen selvänäkijöille. Ei ennustamiseen uskonto kuulu millään lailla. Muuten ollaan mielisairauden porteilla.

***

Mihail Hodorkovski, entinen Venäjän rikkain mies, on saanut uuteen tuomioonsa vuoden lievennyksen. Näillä näkymin hän vapautuisi 2016. Mutta niin hänen on pitänyt vapautua jo aiemminkin. Aina kun vapauden aamunkoi kajastaa, tulee uusia syytteitä ja uudet tuomiot. Kun ne räimästään runsain mitoin, on niistä vara tinkiäkin ja saada humaani maine. En ole tutkinut, onko tuo 2016 jokin vaalivuosi, mutta jotain tuohon lievennykseen varmasti liittyy. On syytä oppia, että Putinille ei oppositiota julkisesti rakenneta, niin vaurasta miestä ei Venäjän yksityistämisvarkaista löydy.

***

Telanne-Korhonen juttu on saanut uuden käänteen. En vaan jaksa ymmärtää, kuinka ensin tulee hovioikeuden langettava päätös 80 000 euron korvauksineen, josta ei saa valittaa korkeimpaan oikeuteen. Korvauskin oli suurin, mitä maassamme on koskaan määrätty. Ei niin mistään rikoksesta, ja nyt pelkästä oletetusta syrjinnästä. Vautsi! Kyllä sitä ihmeteltiin.

Ja nyt on Helsingin raastuvanoikeus antanut Telanteelle ja Almamedialle vapauttavan päätöksen. Itsestään selvää on, ettei mitään syrjintää ole tapahtunut. On vain mielipide-eroja luottamuksen suhteen. Korhonen on mielestään luottamuksen arvoinen valehdeltuaan perhesuhteensa ja Telanne on syyllinen, kun ei valheita usko. Tätähän nyt on puitu ja lopputuloksella on kauaskantoiset vaikutukset myöhempiä rekrytointeja ajatellen. Mutta miten on tuo oikeusistuinten marssijärjestys? Sitä sopii ihmetellä, vaikka siihenkin kyllä järkisyitä löytyy. Ei pidä liikaa uskoa mediaa, ainakaan Almamediaa.
Vedän yhteen:
- Jos työhönottohaastattelussa kysyy perhesuhteista, on parasta uskoa valheetkin
- parempi on kuitenkin olla kysymättä, paskaakos se työnantajalle kuuluu

Pelastussuunnittelijan arkea

2011-05-22T07:18:00.000-07:00

Kun eläköidyin ensimmäistä kertaa, päätin turhautumisen estämiseksi ja lopullisen turmion välttämiseksi tehdä jotain. Kuin vahingossa alkoi olla kysyntää valmius- ja suojelusuunnitelmista, ensin seurakunnissa ja sitten muuallakin. Tartuin syöttiin, kun ei oikeita suunnittelijoita ollut. No oli, mutta hinnat hirvitti, ainakin seurakuntia. Minusta tuli siltä seisomalta suunnittelija.

Perustin firman ja ostin vanhan sähkökirjoituskoneen, joka oitis meni rikki. Hölmö kun olin, korjautin sen kalliilla ja kuunaan ei siitä kalua tullut. Menin Akateemiseen ja ostin sähkökirjoituskoneen, Canonin, ja ehdin tehdä pari lomakemuotoista suunnitelmaa. Nyt vein koneen kierkkariin keräilijöille, kun en raaskinut sitä poiskaan heittää. Nykynuoret eivät edes tunne moista tekstin tuottamisvälineeksi.

Olin kirjoittanut aikoinaan yhden kirjankin Commodorella, mutta se ei oikein palvellut suunnitteluhommissa, joten menin taas Akateemiseen. Janne Mansnerus auttoi ja myi käytetyn koneen printtereineen. MS-Dos oli hullunhauska käyttöjärjestelmä ja printteri soi kuin sirkkeli. Mutta sillä tein melkoisen määrän suunnitelmia. Tuolloin oli jo valmiushommat jääneet sivuun, oli vain suojelusuunnitelmia.

Sitten tuli lainmuutos ja alettiin puhua turvallisuussuunnitelmista. Aiemmin tehdyt suunnitelmat pitikin nyt uusia. Asia ei ollut juuri muuttunut, mutta nimikkeet sitäkin enemmän. Ei siihen enää vanhat laitteet riittäneet, eikä niiden kapasiteetti vallankaan. Olin jo Lappeenrannan Maatalous- ja Puutarhaoppilaitoksessa englantia opettaessani joutunut opettamaan sivutoimisesti myös Windows käyttöjärjestelmää in English, joten siihen piti itsenikin siirtyä. Sama Janne tarjoili Olivettin konetta, johon iskeydyin. Samalla uusin printterin. Laadin suunnitelmiin lomakepohjat ja päädyin helpolle sarjatyöasteelle. Tahti kiihtyi, samoin onneksi tilaukset. Ja sitten into laantui. En jaksanut enää markkinoida ja suorastaan pelkäsin uusia tilauksia. Alkoi hiljainen kausi.

Sitten taas lakia uudistettiin. Alkoi uudet tilaukset, entistä laajempina. Uusin taas koneet. Tietokoneen tehot kymmenkertaistettiin ja siirryttiin lasertulostimeen ja skanneri piti myös olla. Painoin menemään kovilla kierroksilla, mutta kun ei luonne antanut periksi laadusta tinkimiselle, aikaa ja työtä kului liikaa, mutta kai niistä jotain maksettiinkin. Kolmas kierros joissain kiinteistöissä tuntui liioitellulta, mutta kun tilattiin, niin tein.

Sitten alkoi vaihe, missä pelastusviranomaiset alkoivat enenevässä määrin painostaa isännöitsijöitä teettämään suunnitelmia liiketalojen lisäksi myös asuinkerrostaloihin. Siinä pääsivät suurennuslasin alle taas seurakunnatkin, joilla oli mahtavat kiinteistömassat. Tilauksia oli ja ne täytettiin. Koitti taas hiljaisempi aika ja ehdin lähes eläköityä. Mutta jälleen viime vuonna alkoi taas olla kysyntää, ja näyttää jatkuvan. Kun tämänkin päivän kirjoittelin erään Lappeenrannan keskustan ennen sotia valmistuneen kerrostalon pelastussuunnitelmaa ja mietin, mihin väestönsuojaan nekin ihmiset siirrettäisiin oman suojan puuttuessa, otin aikalisän ja päätin valottaa tätäkin asiaa kaikenkattavassa blogissa. Vaikka väestönsuojavaatimuksia onkin tiukennettu uudessa laissa, ei niiden riittävyydestä ainakaan maaseudulla ole takuita.
Siis: kaivakaa ihmiset itsellenne ihan oma katettu ja ventiloitu suoja. Fukushima ei jää viimeiseksi. Venäjä rakentaa koko ajan uusia voimaloita tunnetulla moraalillaan säästääkseen maakaasut vientiin. Meillä taas hallitusohjelmaan vaaditaan pykälää, ettei uutta Fortumin voimalaa enää rakenneta. Näillä vaatijoilla on kai usko siihen, että ydinsaasteita läpipäästämätön raja Venäjään ja muihinkin maihin ulottuu avaruuteen saakka. Jos näin on, minäkin kannatan ydinvapaata Suomea. Muuten en.

Housuun kuseminen

2011-05-20T12:06:00.000-07:00

”Kun housuin kusee, se hetken lämmittääp, mutta koht on entist kylmemp”. Vanha savolaiskansallinen viisaus.
Pidättelen irtipääsyä. Politiikka on minulle vastenmielistä, mutta helevetin ärsyttävää kaikkine käänteineen. Ei malta olla kommentoimatta. Mutta silti hetken hillitsen.

Talon myynti on nykyisillään jo lakiperusteisesti kiinni kuntotarkastuksesta. Toimenpiteen maine kärsi ennen siitä, että kaikenonnekkaat taidottomat keinottelijat vetivät kunnon rahat alalta ennen laatuvaatimuksien yhtenäistämistä. Laatuvaatimusten ja jonkinlaisten katu-uskottavuuskriteereiden julkistamisen jälkeen taso hiukan parani. Hommattiin ainakin kosteusmittari ja jokin muu mittarilta vaikuttava infrapunalaite. Sitten alaa vakiinnutettiin ja laatuvaatimuksia tarkennettiin. Päästiin jonkinlaiseen sertifiointiin, jos tilaaja vaan älyää serttiä vaatia.

Meillä kävi uuden polven arvioija – ison ja luotettavan firman insinööri. Nuori ja notkea. Mutta hintakin oli sen arvoinen. Kaikki paikat katselmoitiin, alakerran kosteus mitattiin, yläpohjassakin käytiin ja katolla. Eikä mitään vikaa. Ei minunkaan mielestäni. Ostajakin oli tyytyväinen. Kaupat syntyy.

***

Jos Soini ei olisi ehdoin tahdoin jo ennen mitään neuvottelua jäänyt oppositioon jyrkällä kannanotollaan Portugalista, häntä teoriassa pitäisi kyrsiä, koska nyt vasemmistoliittoa käsitellään samasta asiasta silkkihansikkain. Kaikki Portugalisitäjatätä hylätään vanhan hallituksen esityksestä ennenaikaisella näennäisäänestyksellä, ja sitten ovat kaikki Portugalin tukea vastustaneet hallituskelpoisia. Jumalauta. Sitä vartenko me ollaan näitä ihmisiä äänestetty, että ne tekee moisia teatteritemppuja. Olisiko reilua sanoa, että vasemmistoliitto joko hyväksyy selväsanaisesti sen mitä Soini ei hyväksynyt ja tulee hallitukseen, tai sitten ei?
Oma arvioni on:
- kokoomus antaa periksi hallitustarpeensa johdosta kaiken saadakseen itselleen ensimmäisen vaaleissa valitun pääministerin ja kapallisen tärkeitä hallituspaikkoja
- Heinäluoma johtaa teatteria kiristysotteella: jos ei tule meille, ei tule teillekään ; on aina mahdollista, että irtaudumme oppositioon ja silloin ei kokoomus pääsekään voitolle. Ähä!!
- näissä liikehdinnöissä on mahdollista, että jokin pikkupuolue pääsee vaa’ankieliasemaan ja alkaa sanella politiikkaa isommalla äänellä kuin vaalivoittaja, joka jäi oppositioon.
- kokoomus saa sittenkin mukaan demarit, mutta kalliilla hinnalla – demareiden ohjelmalla
- viimekädessä tyhjää vetää kansa, joka on suuria toiveita oman tulevaisuutensa parannustoiveita elätellen äänestänyt soinilaisia; tuli oppositio, vaikka luvattiin asioita parantaa
- luuleeko Soini, että hänen puolueensa kiinnostus on vain EU:ssa ja sen vastustamisessa? Ei. Soinin äänestäjät odottavat EU:n vastustuksen sijaan oman asiansa hoitamista vaalilupausten mukaisesti. Ei sitä voi tehdä oppositiossa. Vaikka kannatus näennäisesti nousi oppositiopäätöksen jälkeen, ei se kanna kauas. Jos se on totta, pitää vaihtaa kansa ja äänestäjät. Ne eivät kertakaikkiaan osaa äänestää oikein!
- Summa Summarium:
Tyhjästä ei voi nyhjäistä. Vaalilupaukset on tyhmän kansan huijausta. Demagogeja oli jo antiikin Roomassa, vailla tulosta. Paskanpuhujia maailma syleilee.
Vetäkää näistä johtopäätökset!

Luopuminen

2011-05-18T07:38:00.000-07:00

Kun illalla kuolee, on aamulla henki pois. Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä. Jos vappuna on lunta katolla, on sitä myös maassa. Luopua kaikesta on omistaa vähän.
Hienoja viisauksia kaikki, mutta tuota viimeistä olen nyt harjoittanut monta viikkoa. Vähä vähältä olen luopunut liki kaikesta ja lopustakin luovun ennen lokakuuta, mutta silti en mene munkiksi fransiskaaniluostariin.

Keräilijät on erikseen. En keräile mitään, eikä muusakaan. Mutta 20 vuoden asuminen isossa talossa antaa mahdollisuuden säilöä kaiken varalta paljon turhaa tavaraa ihan vain, että jos joskus sattuisi tarvitsemaan. Ei ole tarvittu. On tallessa vielä kapiokirstu muusan nuoruudesta ja kaikkea muutakin nuoruudenaikaista tavaraa. Minun menneisyyteni on ruosteensyömä luokkasormus ja vänrikkikuva. On kaikki tallella, kun tilaa oli.

Kohta ei ole, ja siinä on ammattimiehelle käyttöä. Minut on valtion varoin aikanaan koulutettu pelkästään särkemään ja tuhoamaan. Jos tehoprosentit lasketaan, minä ehdin tuhota 500 % enemmän kuin sata rakentajaa ehtii pystyttää. Siis teoriassa. Tätä taustaa vasten on helppo arvata, kuka meillä arkistot, laatikot ja hyllyt supistaa. En arvaa laskeakaan, montako kärryllistä on jo viety.

Mutta siitä pääsin jo kierrätyskeskukseen. Kun ensimmäisen kerran vietiin hyötyhallikamaa, saatiin loput kierrätykseen kelpaamattomat romppeet viedä hallin lavoille. Samoin muillakin kerroilla. Sitten eilen tuli muuan kaljupää Lothar huutamaan samasta asiasta ja vettä satoi kuin naisten viikolla. V-tutti tuo tiedon erilaisuus, kun piti ryömiä siellä paskan seassa hakemassa rikkonainen pölyimuri takaisin! Tänään piti sitten käydä naapurikunnassa olevassa rivitalossamme vaihtamassa hella, korjaamassa vessan valo ja takaoven lukko. Samalla vietiin koko kärryllinen tauhkaa ja ilmaiseksi. Maksan mielelläni joaka lastin, jos vain saan tietää mihin mikäkin tavara huolitaan.

***

Kunnon kansa juhlii sankareitaan. Jos jääjoukkue on saanut sellaisen voiton, kuin nyt on saanut, on se kuulemma hunajata ja sitä pitää juhlia rankasti. Jos jotkut pösilöt järjestävät juhlat kesken joukkueen kotiintuloryyppäjäisten, on se väärin järjestetty. Nyt sitten ihmetellään, kuinka huonoa mallia joukkue näyttää kaatuilemalla lentokoneen rampissa ja halaamalla presidentin ruttuun.

Suomen urheilulojaali TV ei näyttänyt kuin kerran vahingossa näitä töppäilyjä juhlailtana. Nyt ei muusta puhutakaan. Olen varma, että keltainen lehdistö repii kaiken auki vielä miljoonamenekein. Aina on puhuttu kiekkoihmisten käyttäytymisistä. Lappeenrannassa Teemu Selänne pirstoi ammoin mailansa katsomoon ja sai rangaistuksen maalliseltakin tuomioistuimelta.

Helppo on joutua julkisuuden suurennuslasin alle, mutta vaikea on sinne päästä. Toki jokaisen, joka etenkin urheilun saralla on joutunut julkisuuteen, tulisi olla esikuvana nuorille. Usein huonoille jäljille joudutaan urheilun puuttuessa – tai siitä johtuen?

***
Mikä on Venäjän maalivahdin pahin painajainen? - Ilmaveivi!